Voi pojat!

Eikun siis tytöt!!

Olipahan upea, suorastaan fabulous, tuo edellisen postauksen kommenttimäärä!!

WAU!! ☺

(Joskus tuntuu, että puolet -ainakin- postauksesta on tuolla kommettien puolella!!)

Tuon ohi ei mene kuin se jouluinen avunhuuto niiden lahjojen kanssa

- ja arvonnat tietysti.

Mutta ei mikään normaalipostaus likellekään.

Siinä näki taas mitä naispoweria meissä kaikissa on!!

 Eletään rauhassa, sulassa sovussa, kunnioitetaan toisiamme ja tehdään parempaa maailmaa.

Nauretavan pienillä asioilla ♥ suuria tuloksia!

Jokainen saa olla ihan rauhassa oman elämänsa hapannaama, eiks vaan,

mutta pidetään muuten maailma (täälläkin) kauniina.

 Mistä tulikin mieleeni, että antakaapas mulle vinkkejä tai toivomuksia....

Ajattelin pistää taas jonkun kivan arvonnan teille, olette te se ansainneet ♥

Ja sitä paitsi johan mä olen taas täällä huseerannut viitisen kuukautta jo tämänkin blogin kanssa.

 En sano, että niitä vinkkejä tai toiveita ihan sellaisenaan toteutan mitään

- tai mistä sen tietää -

mutta apuvälineitä tarvittais....Casamonikaa kun ei enää löydy, niin meinasin jo kurvata Stockalle

katsomaan josko sieltä olis jotain kivaa tavaraa löytynyt, mutta mun nassuun pyyhkäs niin jäätävä, hyytävä tuuli, että olis mun vahigossa tulleet neekerinkiharatkin (ja prkle jos tosta joku vetää herneitä, toi on ainoa kuvaava sana näille punasille pikkukikkaroille) olis oienneet minuutissa.

Joten mie kurvasinkin takasin kotiin. 

 Lähikaupan kautta.

---- ai että mitenniin vahinkokikkarat?? No, mä aloin aamulla siivoilemaan, imuroimaan ja pyyhkimään pölyjä - hikihän siinä tuppaa yleensä tulemaan, enkä mä nyt niin kauheasti nauti niska märkänä olemisesta...

joten mä kieputtelin tukan patukoille.

Sitten kun sain siivoiltua, laittelin pyykit koneeseen, korjasin kuivat pyykit pois, aloin siivoilla makkarin kaappia -kun vein pyykit- ja kun vein jotain riepuja roskikseen, aloin siivoilla roskakaappia....seiltä löytyi jotain siivouskaapin tavaraa, pistin ne paikoilleen...ja aloin raivata siivouskaappia....sit piti jo vilkaista blogeja samalla kun hörppäs kupin kahvia ja sitten osui käteen yksi lehti mitä aloin lukea....sitten en enää muistakaan mitä muka tein, mutta kun jossain kohden kurkkasin peiliin, niin tajusin että ne perhanan patukat oli edelleen päässä!!

Oli olleet kai viis tuntia! Pois pois pois, äkkiä pois....ja voi kauhee sitä kiharapilvee!!!

Mulla kun ei ole edes se silkkisen hieno suomalainen tukkalaatu, joka latistuu vartissa - tää on sitä semmoista että kun nostat pystyyn, niin se jää pystyyn.

Nyt se on sitten kihara. Ainakin kolme päivää.

Mutta eipä o niska märkä ☺

 

Niin, menin siis sinne lähikauppaan...

 Katsomaan olisko siellä tulppaaneja, oli ihan pakko saada.

 Oli siellä onneksi tullut tuoreita☺

 Sitten hyvillä mielin ruuanlaittoon.

Perisuomalaista nakkisoppaa.... Ja pannaria !!

Täällä on niin monenmoisia herkkuja esitelty viime päivinä milloin missäkin,

että päätin etten mä pekkaa pahemmaks jää....

 

Mutta voi kauhistuksen kanahäkki, jos ei kukaan tuu auttamaan tuon kanssa.

niin tämä elämä menee ihan vallan syntiseksi.

Sillä kyllä tuon syöminen yksin on jo synti...

 

Eikun kaffetta tulemaan ☺

Ja teiltä niitä toivomuksia/vinkkejä kiitos!

Päästään etiäpäin asiassa!

 

CU! ihanat!

Tehän olette vallan

fabulousta porukkaa ♥

 

Tää fabulous iskee pannariin kiinni....NYT!

 

edit.

Siinä ne kiharat. kymmennen tunnin kuluttua.

Yli puolet oienneena ☺