Herttimunleijaa, hääpäivä!

Mä olen kuulkaa joskus silloin dinosaurusten aikaan,

ihan melkein kakarana siis, tehnyt melkein uudenvuodenlupauksen

ihan justiinsa tällä päiväyksellä!

Menin ja lupasin yhtä tyyppiä -jonka kanssa oli jo oltu yksissä muutaman vuoden verran-

tuuppia vauhikkaasti etiäpäin niin ala- kuin ylämäessäkin.

No, lopputulema oli se, että se sälli oli kyllä jollain muulla tavalla tuuppinut jotain muutakin tätiä kuin allekirjoittanutta, joten aika nopiasti tää nykyinen mummunrutjake otti tyynynsä ja lähti.

Loppu ne myötätuuppimiset lyhyeen.
(Meiät vihkinykin menetti virkansa jonkun virkarikkeen takia ja juhlapaikkakin otti ja räjähti, niin voiks paljon muuta odottaa sit liitoltakaan...?)

En tiä mitä kuuluu sällille muuta kuin että kaks poikaa sillä on, enkä mä ole niitten äitee,

sen enempää kuin sekään mun lastenlasteni paappa.

Joten veikkaan että meillä molemmilla menee nykyisin oikein mukavasti ☺

Ja meri taitaa edelleenkin olla välissä, joten ei ole sen jälkeen nähty kun mää ja mun tyynyni häivyttiin.

Ai, että miks tyyny??

No, mä tuumasin että piä sä kuule kaikki, mutta ton mä otan, niin  on edes pikkusen mukavampi kotimatka.

 

Ei tuo mulle juuri muuten mieleen edes tule, mutta kun yks mun ihan parhaista kavereistani viettää tänään synttäreitään. Ja sitähän en muuten unohda!

Ja itseasiassa mun lapseni isäkin on tämän päivän synttärisankari - ja kyseessä ei siis ole tuo aiemmin jo mainittu mies.

Tän kans mä en ole naimisiin menny, ei siitä mitään olis kuitenkaan tullut,

olis kantapäät vastakkain jossain kohden mennyt kuitenkin.

Nyt sentään ollaan väleissä, ihan kohtalaisen hyvissä jopa ☺
Eikä se asu meillä.

 

Niin että on tää mummunrutjake ollut ihan naimisissakin.

Ja otti opikseen kerta laakista.

Että ei o mun juttu.

 

En o uskaltanu kokeilla toistamiseen, joku olis joskus voinut hätäpäisään huoliakin,

 mutta ei osunu ne huolimiset koskaan vissiin molemmin puolin kohilleen...

Nyt ei vissiin kukaan enää huoliskaan.

Ei o ainkaan kyselly.

En o kyllä paljon ootellukkaan.

 

Mutta kun nyt sattui hääpäivä mieleen muistumaan, niin pitihän sitä jotenkin juhlistaa.

Kävin lekurissa, loma jatkuu, kävin töissä ja ilmoitin että toivottavasti ens viikolla sitten...

Ja sit pyyhkäsin sen meidän suvun yhden sortin jokapaikanhöylän

-eli PellePelottoman- kanssa askarteluhuoneeseen ja otettiin yks pikku projekti.
Mä kun tykkään paljon enemmän noista naulaa ja naputa, sahaa ja poraa jutuista
kuin niistä leikkaa-liimaa-askartele.

 

Joku vissiin muistaa sen kierrätysjakkaran, sen jolle tein sen kakspuoleisen valko/punaruutuisen

rimssupäällisen....tuol kellarissahan  sekin on asustellut jo jonnii aikaa,

joten faija nappas sen tässä yks päivä mukaansa.

Mä ensin olin irrotellut siitä narut ja hän sit yläpintaa pikkusen tasotteli:

- sitä taannoista ladonseinää oli pätkiä jäljellä, rakenneltiin siitä ja rimasta taso,

mutta se peeveli näytti edelleenkin ihan jakkaralta....oltiin kaffeelle lähdössä kun mä tuumasin että entäs jos hyllykin...pakkohan sitä oli mallata...

 - ja niinpä me tehtiin siihen hyllykin ja sitten mä vähän lainaisin namutädiltä maalia

...siellä se nyt kuivuu PellePelottoman askarteluhuoneessa huomiseen.

 

Mä sitten palailen silloin!

Nyt mä menen ottaan hyvän hääpäivän kunniaks hömpsyt!

PepsiMaxii ☺

 

C♥U☺
(ai ettäkö miks mää kirjuutelin tälleitollei??...no kun mun höpötyksii lukee ties kuka ja missä, eihän nyt kaikkein vinkuintiaanien tartte ymmärtää mitään mun hääpäiväst, eihän ...vaikka kuin kääntää mille kielle niin ei täs peräs pysy....)