Lauantain sekametelisoppa

Kun tuossa eilen toivottelin viikonloppuja ja vinkkasin että viettäkää itseänne paremmassa seurassa,

tiesin itse tekeväni just niin ☺

Aina hyvissä ajoin lyödään lukkoon tietyt mummu-rinsessapäivät rinsessalandiassa, varsinkin silloin kun on koiranäyttelyt,

joissa miniä käy ahkerasti - kaikena muun koiraharrastamisen lisäksi.

Aamulla kun saavuin paikalle oli siellä ihania pörrötukkaisia uniltaan vasta heränneitä söpöläisiä,

Äiti oli jo toisen koiran kanssa lähtenyt kohti Turkua (sielläkö ne nyt oli?)

ja isä hilpas sitten pikkuhiljaa omille teilleen, hakkaamaan toisten nahkaa.

Eli töihin tatuointifirmaansa.

 

Kun pienin rinsessa meni päiväunilleen, aloitettiin isompien kanssa pikkuinen leivontarupeama.
Ettei mene elämä ihan pelkäksi AngryBirdsiksi.

Ai juu, uusiakin lukijoita tarttuu aina matkaan mukaan, nämä rinsessat ovat 1, 3 ja 5-vuotiaita. Aina välillä vilahtelevat ohimennen jutuissa mukana.

Tämmöisiä me saatiin aikaiseksi: 



Tomusokerit vielä päälle, se jäi kuvista, mutta haitanneeko tuo.

Ja noiden tekoon ei paljon mummun apua tarvittu alkuvinkkien jälkeen, vähän pientä apulusikan käyttöä ☺- paistamista, siinäpä se.

 

Illalla sitten kotiutui Voittaja kotiin ja poikansakin riemuitsi suunnattomasti - kai se pieni rokkitukka oli jo ihan kyllästynyt pelkkään tyttöporukkaansa.

Juu-u, tyttö tää mummukin on - saa tytötellä ihan vapaasti, en tivase ☺

Tässä muuten ihana kuva molemmista pojista, Dumlesta ja pojastaan Bastista miniän kanssa,

kuvan on ottanut Sannamari Ratilainen.

Siinä on meinaan varsin voitokas sälli nuoreen ikäänsä nähden - ja näin mitään mistään ymmärtämättömänkin mielestä on tainnut omppu tipahtaa ihan puun juurelle ☺

*

Vähän myöhemmin illalla tämä mummukin pääsi taas omien seinien sisään,

ja melkein ensimmäisenä osui silmät tuohon pöytään.....hitto, että  se on hyvän värinen!

Vedin eilen illalla nimittäin vielä toisen kerroksen sitä Osmocolorin vahaa,

ja nyt se on se väri mikä oli mallitikussakin.

Koitin vielä kuvata vähän eri kulmistakin ja pikkuisen eri valolla,

mutta kyllä se vaan aika samalle näyttää joka suunnalta.

Passaa mulle!

Mutta arvatkaapa huviksenne kuinka monta kertaa eilen meinasin sille laskea ties vaikka ja mitä!

Kaukosäädintä, omat koipeni, kaakaokuppia, lautasta, nenäliinoja, u name it!

Ja viime tipassa muistin, että älä perhanan tollo laita sitä siihen, se on märkä!!!!

Nyt se oli jo kuivunutkin, joten sain jo tavaraa lastattua siihen - sen verran "harmitti" tuo pitkäksi (!!!)

venähtävä pintakäsittely, että jätin viikonlopputulppaanit ostamatta, niin herkullisia värejä kuin kaupassa olikin! Arvaa harmittaako, olis ne nyt siinä niin...

 

Eikä kukaan sitten ihmettele - eihän - että missäs ne ihan vasta just äskettäin ostetut matot on.

Niistä tais just tulla talvimatot. Nimim. tavataan taas ens lokakuussa....

Ai niin että miten niin nyt on talvi!? No niiiiiin on, mutta kun mun aivotoiminta klikkaa kevään käyntiin välittömästi kun päivä alkaa yhtään venyä. Lunta eli ei!

Mun talvikausi on jostain lokakuusta nippanappa vuodenvaihteen yli!

Nämähän on nyt sitten ihan naurettavan kamalat niihin verrattuna, mutta mutta mutta...kun tuo pöytä päätti nyt olla noin tumma, niin pakkohan jossain oli vähän vaalentaa.

Vai oliko??

 

Hupsista, mihin aika livahti, mulla sauna porottaa tuolla melkein sataa astetta!

Joten:

CU!

☺