Ei tarvinut kuin vilkaista kerran olohuoneeseen ja tajusin, että ne niin loistavasti kesäisten, valkoisten verhojen pariksi kotiutuneet riisipaperivalaisimet ei sovi sitten pätkääkään samettiverhojen kanssa.
Ei sitten o l l e n k a a n !!
Että ei mitään kiirettä, mutta hetihän se pitää hoitaa kuntoon. Jää muuten pahasti rassaamaan.
Sen verran on tullu kuitenkin valaisimia taannoin tsekkailtua, että ei ollut sitten pienintäkään ajatusta minkälaiset, minkä väriset tai -kokoiset.
Aika kun meni sujuvasti tuolla remppatyömaalla, niin piti miettiä mistä lähteä etsimään, aikaa kun ei kuitenkaan ollut hukattavaksi asti.
Clas Ohlssonilla olin taannoin käynyt, mutta mikään valasin ei ollut jäänyt edes mielen viereen, Ikeassa vähän sama juttu, tuttua huttua...saattaisi joku löytyä, mutta saattaisi vetää vesiperän.
Kovin moneen paikkaan ei tehnyt mieli lähteä tekemään silkkaa hakuammuntaa, siihen tuhrautuisi nopeasti päivä jos toinenkin.
Ja sitten sytytti: Rauta-Otra Nekalassa! Siellä on reippaasti valaisimissa(kin) valikoimaa, joka vielä vaihtuukin kiitettävän usein -ja siellä on ollut aiemminkin valinnanvaikeutta kun on ollut niin monta hyvää vaihtoehtoa. Sinne siis!
Ensin katselin valaisimia ja pyörin ympyrää: ihan kiva, ihan kiva, ihan kiva, jos vaikka tuo tuosta...mutta....ei vaan tullut sitä "tuo se on"-tunnetta.
Kunnes sitten ihan reunalla, hyllyjen vieressä, napsahti! Hitto, tuo tuossa! Musta "tötterö" kullankeltaisella sisuksella, alennetulla hinnalla jopa, toivottavsti löytyy vielä toinenkin! Hyllystä löytyikin kaveri mallivalaisimelle, ja niitä me sitten kauppias Emilian kanssa pakkailtiin kuljetuskuntoon.
- Tarvitsetko vielä jotain muuta?
- En kai, eiköhän tämä ollut tässä (tuumasin tyytyväisenä valaisimet, kattopistokkeet ja systerin puotiin menevä kello kassissa)
Ne on NIIN hyvät, niin mun näköiset ja oloiset!
Niin passelit, että menee kesäverhojenkin kanssa -riisipaperit lahjoitin eteenpäin opiskelijakotiin, ne haki tyttö, joka oli luopunut työpaikastaankin gradun teon vuoksi, raha oli tiukilla ja valasimille tarvetta. Oikeaan osoitteeseen meni.
Ja kuten lievään hatarapäisyyteen kuuluu, unohdin tottakai, että olin siinä valaisimien etsimisen ohessa hiplaillut tuikkukippoja, ajatellut ottaa ne sitten matkaan kun valaisimet on löytynyt.
Sinnehän ne unohtui.
Soittelin sitten seuraavana päivänä ja pyysin laittamaan jemmaan, tulen heti hakemaan kun tulee sellainen rako, että ehdin hyppäämään fillarin selkään.
Siellä ne sitten noutoa odotteli minulle korvamerkittyinä!
ISO kiitos jälleen kerran erittäin hyvästä palvelusta.
♥
