keskiviikko 22. elokuuta 2018

Reissua pukkas

Huhtikuussa oltiin jokunen päivä Lontoossa systerin kanssa, hän jo ihan noviisi ja minä ekakertalainen. Ei tainnut mennä kuin viikko-pari kun tuli tunne, että tahtoo takaisin. Jäi niin paljon näkemättä, vaikka paljon nähtiinkin. Ajankohtaakaan uudelle reissulle ei kauan tarvinut miettiä, oli selviö, että elo-syyskuu. Kuningatar lomailee, joten Buckinghamin palatsikin on osin avoinna yleisölle. 
Jotta matka tuli varattua kun Norskilta löytyi passelihintaiset lennotkin.
Pikkuhiljaa sitten varailtiin vähän sitä sun tätä...

Aamulento Lontooseen ja iltalento (ja yöbussi) takaisin, mahdollisimman pitkä aika perillä.
Se tosin tiesi sitä, että varattiin sitten myös menomatkalle yöpyminen lentokenttähotelli GLOsta, ei tarvinut lähteä Tampereelta kukonlaulun aikaan.

Jokus aiemmin on tullut yövyttyä Hiltonissa, ei paha vaihtoehto sekään, mutta GLO on jo valmiiksi kentällä, joten ei voi kuin suositella! On muuten sitten unelmanpehmeät vuoteet! Aamiaisen  voi valita kahdesta paikasta, toinen heti hotellin vieressä.





Vastaanoton yhteydessä on baari, josta illalla sisäänkirjauduttuamme haimme kahvit ja skumpat, aamulla tankattiin aamiainen ja eikun menoksi.
Lento sujui noileesti, Gatwickista hypättiin lentokenttäjunaan suuntana Victorian asema.

Lontoo otti vastaan sateisena, joten emme kauaa aikaa etsineet Victorialta oikeaa bussipysäkkiä -kun ei heti löytynyt- vaan hypättiin taksiin ja suunnattiin hotellille, joka nyt sijaitsi British Museumin kulmilla. Edellisen kerranhan oltiin Paddingtonin aseman lähettyvillä.

Hotellirakennus itsessään ruma kuin sanonko mikä, mutta huone oli ihan ok.
Makuuhuone, pienempi huone ja kylppäri. Telkkari kummassakin huoneessa, kahvinkeittomahdollisuus ja jääkaappi.
Maisemakin ihan mukava, toisen pään käytävältä vakoiltiin vastakkaista suuntaan ja siellä olisi ollut valaisemattoman museon suuntaan melkoisen pimeää ja tylsää. Nyt saatiin kaupungin iltavalot.






Varsinaista ohjelmaa ei ollut  ennen iltaa, joten päätettiin hypätä bussiin ja suunnata taas Camden Towniin. Se on muuten aivan huikean kiva ja erilainen paikka, taas jälleen suosittelen.
Lähdettiin ostamaan kummipojalle t-paitaa, jota ei sitten löytynyt, mutta ensimmäinen kauppa mihin mentiin sisään olikin sitten "ostosparatiisi" -lähtiessä neljä vaatetta kassissa!!


Sadekin lakkasi (jälleen!) Camden Marketissa olon aikana, joten käytiin syömässä ja suunnattiin takaisin keskustaan. 

Yleistä haahuilua siellä täällä, alkuillasta sitten musikaaliin (joka oli kyllä enemmänkin musiikkinäytelmä) ja hyvin lapsenmielinen Gangsta Granny -makeasti nauraen päätettiin kuitenkin jättää se väliaikaan ja hipsittiin pihalle jatkamaan kierrosta.

 Oxford Streetillä oli pakko poiketa tsekkaamassa  Selfridges -tavaratalo. (Kaikki nimisarjan katsoneet ainakin tuntee jonkun asteista mielenkiintoa, niin minäkin! Mr.Selfridgeltä on muuten peräisin niin hajuvesiosastot heti sisäänkäynnin jälkeen, avoin tavaroiden esittely kuin myös "asiakas on aina oikeassa"- sanontakin)





Ei voi sanoa kuin, että voi hyvää päivää mikä tavaratalo! Luxusmerkkiä luxusmerkin jälkeen ja osastoja loppumattomasti joka suuntaan monessa kerroksessa. Tuote-esittelijöitä toisensä jälkeen. 
Tehtiin pieni kierros ja poistuttiin ostamatta mitään -ei ollut kyllä tarkoituskaan shoppailla, kunhan nyt tyydytettiin uteliaisuutta.


Näihin tunnelmiin ja maisemiin ensimmäinen päivä!

Palaan jatkon kanssa pian!

maanantai 13. elokuuta 2018

Nyt menee hermo!

Ongelma ratkaistu! (Ei ehtinyt hermot kärvähtää 😊)
•••••••••
Auttakaa nyt joku jos vaan osaatte!
Iski pienoisen ongelman kun otin ja vaihdoin puhelinta - en pääse kommentoimaan puhelimella lainkaan muuten kuin "unknown" ina! Pääsen kyllä kirjautumaan bloggeriin, mutta sen kautta blogiin siirtyessäni olen taas pihalla ja kun kirjaudun uudelleen sisään, olen taas bloggerin puolella. Ja blogissa taas ulkona. 

iPadin kanssa pelittää ihan kuten ennenkin, mutta nyt Huawein puhelimen  kanssa tämä ongelma.

Ei auta vaikka kirjaudun kokonaan ulos ja uudestaan sisään, sama homma, bloggerissa olen minä, mutta blogissa joku watun vieraileva tähti 😂 😲 🤔

Olisko jollain apuja mitä tehdä, mulla pää lyö tyhjää!!! 

keskiviikko 25. heinäkuuta 2018

Rakas päiväkirja

Laitetaanpa tänne ylös viimeisimmätkin mielenmoilahdukset, että on jossain tallessa nämäkin.
Ei mun muisti kuitenkaan siihen maliin pelitä, että automaattisesti hatusta vetäisin milloin mitäkin tuli touhuttua. Vaikka tuntuu välillä, ettei mitään tule touhuttua kun pää pehmenee helteistä.
Ja peffa leviää entisetään parvekkeen tuolissa varjon alla...

Papasan-tuoli muutti tänne taannoin...milloinhan se oli...no, joku aika takaperin kuitenkin.
Valkoinen päällinen sai miltei heti alkuunsa päälleen milloin mitäkin vilttiä ja viritelmää, se ei vaan suuremmin napannut sellaisenaan.


Luojan kiitos kaikki mitä myyntiin pistän ei ihan heti mene kaupaksi. Niinkuin nyt vaikka ne Ikean verhot makkarista. Yhdestä tuli päiväpeitto, toisesta tuolien tyynyihin päälliset ja männä viikolla viimein teetätin verhoilijalla päällisen Papasanin tyynyyn. Verhoilijalla siksi, että sain saumat kunnon langoilla ja kunnon koneella tehtynä ja hänellä kun sattui olemaan pitkiä vetoketjuja ja kun sattuu olemaan lähellä ja ja ja ....eikäpä tarttenut itse helteillä hikoilla 😉


  Pyysin tekemään tuollaisen sopivan rennon, vähän liian ison (kuin koiranpennun numeroa-paria liian iso nahka) ihan siksi, että tarpeen vaatiessa sisään saa lisää fyllinkiä, kokemuksesta tiedän tyynyn kuoleentuvan ajan myötä käytössä jonkun verran.

Tykkään ihan hirmuisesti! Vaikka valkoinen on vähän muualla lisääntynytkin, niin onhan tuo noin paljon parempi, ei tarvitse varoa jokaista jätskituuttia tai suklaapatukkaa pikkuihmistenkään kanssa.

Valkoisen lisääntymisestä puheen ollen, sitä tuli taas pienesti lisää.
Syynä tämä:


Niin paljon kuin noista Sinnerligin varjostimista ulkonäöllisesti tykkäsin -ja tykkään edelleenkin- niin olihan ne varsinaiset turhakkeet valon puolesta. Yleensäkin käytän kattovaloja vain ja ainoastaan silloin kun tarvitsen niitä, enkä kyllä keksinyt ensimmäistäkään tilannetta missä tarvitsisin tuota psykedeelistä valoa mikä pienessä huoneessa iski aika vahvat kuviot ei vain kattoon vaan myös seinille. Muutenkin tuo vaalea puu/rottinki on vähän vähentynyt työpöydänkin lähdettyä, joten toinen vaihtoehto on ollut hakusassa jonkun aikaa. 
Joskus joku simppeli juttu tulee likipiten puskista, niin nytkin. Valkoiset riipsipaperivarjostimet!
Kesti hetken löytää mieleiset ja tarpeeksi isot, Sessakilta löytyi, ja kun soitin heille kuulin ainakin HongKongin myyvän, joten soitto sinnekin ja sitten bussiin hikoilemaan.

 
Varmaan mihinkään muutokseen ei oma silmä ole tottunut niin silmänräpäyksessä kuin näihin.
Ihan kuin olisivat olleet siinä aina.

Muuten tänne mitään erikoisempaa kuulukaan. Elämä junnaa tasaista helletehtia, kaikki (talvella suunnitellut) kotimaanmatkailut on jäissä, ei vaan houkuta junassa/bussissa istumiset pätkääkään.

Parvekkeesta on tullut pienenpieni kesäolohuone, täällä on niin puhelimet, iPadit ja kirjat, lehdet, juomat kuin eväätkin. Mikäs täällä ollessa hyvin matalalle lasketun aurinkovarjon alla (minähän en arskaa ota, ruskettuu sitä -toispuoleisesti, tosin- varjossakin, näköjään) niin helteellä kuin satunnaisten sateidenkin sattuessa.



Kivaa kesänjatkoa kaikille vaiteliaille visiteeraajille, huusholli jää hikoilemaan ketkeksi omiin oloihinsa ja ottaa vastaan ensin rinsessavieraat ja kohta perään yhden tutun karvaturrien omistajiensa lomailun ajaksi. 

Palaillaan sitten taas kun siltä tuntuu!
👋😶

sunnuntai 15. heinäkuuta 2018

Pinnatuolien metsästystä

Vaikka olo ja elo tuntuukin mukavan kesäisen rauhalliselta, niin joskus arkitouhut katkaisee joku vallan mahottoman kiva päivä. Kaikessa yksinkertaisuudessaan.
Nyt se oli kirpparikierros systerin kanssa. 

Minähän en ole mikään kirppariharrastaja ollut ikinä, systeri taasen melkeinpä asiantuntija. Joten ihan apua saadakseni kysäisin missä -jos missään- pailkallisella kirpparilla myydään huonekaluja.

Kaikki lähti siitä, että olen jo vuosien ajan Tori.fi:stä kyttäillyt pinnatuoleja, sellaisia -60-lukulaisia, leveillä istuimilla ja ylöspäin kapenevilla pinnaselkänojilla. Niitä on tosi harvoin myynnissä, varsinkaan neljää kappaletta ja varsinkaan sellaisia, joita ei tervitsisi pistää täyteen remonttiin.
Mitään vikaa ei rottinkituoleissa suinkaan ole ollut, päinvastoin, mutta kun ne pinnatuolit nyt vaan on olleet piiloprojekti ajatuksen tasolla muiden projektien takana - ja satuin taas toria vilkaisemaan ja siellä oli nämä:
Pienen kirjeenvaihdon jälkeen selvisi, että ei ihan niin priimaa tavaraa välttämättä kuin kuvasta voisi päätellä, olleet viisitoista vuotta jossain ladossa odottamassa, ja kun vielä olivat sen verran matkan takana, ettei ollut varmuutta tulisivatko edes tässä kunnossa perille, päätin unohtaa nämä. Mallis olisi ollut näissä napakymppi.

Päätin siis tsekata josko Tampereen kirppiksillä jotain olis odottamassa mua.
Yleensä silloin kun tulee se fiilis, että NYT kirpparille, siellä todella on joku aarre odottamassa.
Systerikin oli valmis kuin partiopoika lähtemäään seuraksi, joten eikun fillarin selkään ja menoksi.
Ei niitä montaa ole, niitä huonekaluja kaupittelevia kirppiksiä, mutta jokunen sentään.
Ensimmäinen ei tuottanut tulosta minkäänlaista, mitä nyt hiki lähinnä tuli kun fillaroitiin muutaman kilometrin vastatuulessa ylämäkeen. Rapakuntokin selittänee osin...

Suunnattiin seuraavaksi kaupungin toiselle reunalle toiselle kirppikselle -ai, täälläkin on tällainen.
Kohta ovelta oli pari Fanettia, mutta ne ei olleet niitä mitä tulin etsimään. Kierrettiin kumpikin omia reittejämme ja kumpikin näki pari vanhaa (ja sen näköistäkin) pinnatuolia, mutta minä ne kaivoin muun tavaran alta esiin. Juu, ei! Nitkuvat, natkuvat, kaksi jalkaa irti ja ihan kaameassa kunnossa pinnaltaan. Pitäisi olla kaikki PellePelottoman työkalut ja puristimet ja askarteluhuoneet ajan lisäksi ennenkuin niistä olisi kalua saanut. Eikä niitäkään ollut kuin kaksi. 
Kierros jatkui.
Kohta huutelin systeriä katsomaa - löysin ihan hirveän tylsiä, pinottavia koivutuoleja ja pyysin systerin  ottamaan vastaan kun kaivoin niitä esille neljä kappaletta.
Lievä(ä isompi) hämmästys ja hiljaisuus vaihtui kohta "joo, ne vois olla" myhäilyksi kun sanoin mitä näin niissä. En sitä tylsyyttä ja tavanomaisuutta, vaan sen mitä nistä tulisi.
Näin ne joutsenet rumien ankanpoikastten takaa! Eikun kassan kautta ulos.
TILATAXI!!
Fllari, tuolit ja mummu kyytiin ja kotia kohti.

 
 Seuraavana päivän maalikauppaan  ja sitten töihin!
Sillä tällaisiksi minä ne visuailisoin siellä kirpparilla.



 Kuten sanottu, ei niissä ronttinkituoleissa mitään vikaa...just kerkesin männäviikolla ommella niihin uudet irroitettavat istuinsuojatkin. Toriin pistin kaupan ja menivät kiitettävän nopeasti.
Pääsevät vanhan puupinnalle hiotun pöydän kaveriksi.


 Ehkä nyt mahtais olla aika heitää hyvästit niille pinnatuolihaaveille, muutamia kun tuli koeistuttua, niin eihän se istumamukavuus ole ollenkaan samaa luokkaa kuin näissä.
Ovat muuten jotain julkisten tilojen tuoleja, nämä ilmeisesti koulu(n juhlasali)ssa olleita, päätellen pohjissa olleiden purukumien määristä!! Valkattiin tuolit niin, etten rapsutellut näistä neljästä kuin yhteensä kolme, parhaimmillaan saattoi yhdessä tuolissa olla parikmmentäkin purkkaa.

Mietin vähän kuinka nämä käsinojalliset toimii pikkulikkojen kanssa, mutta hyvin pelittää: marakatti kipeää käsinojan yli ja isompi luikahtaa tuolien välistä paikalleen ja pois!

On se kiva kun tykkää niin monesta asiasta, ei tarvitse jämähtää yhteen "tyyliin" ☺
Ja vaihtelu virkistää. Toivottavasti nämä nyt kuitenkin viihtyy täällä vähän kauemmin kuin edeltäjänsä -nämä alkaa olla samaa lukkarinrakkaussarjaa kuin ne vuosia mökin, muutaman eri kodin ja varaston väliä taannoin seikkailleet vanhat puutuolit, joista en olisi vieläkään hennonut luopua jos olisi säälliset säilytystilat. (No, näissä ainakin se hyvä puoli, että ovat pinottavia)

Älkää nyt kuitenkaan alkako vetoa lyömään ☺
Mistään. 

Ens kerralla sitten jotain muuta mikä sai lähtöpassit.
Tai jotain mikä vaan pysyy, mutta muutta olomuotoaan.
Nyt parveketoimisto siirtyy lepotilaan...

CU!

torstai 12. heinäkuuta 2018

ja kas kummaa

Ihan vaan puupakkelia menin Clasulta ostamaan ja siinä samalla kun yritin miettiä mitä hiivattia muuta piti ostaa katselin tutulla harhailevalla katseella ympärilleni -ja kappas mitä löysin!

Ihan just kuin tehty mun WIR-lamppuni päälle!
(joku vastaavahan on ollut jo muinoin edellisen asunnon katosta roikkumassa pallovalon kanssa)



Joskus taannoin olin jo ostamassa tuohon valoon sitä siniharmaata lasikupua mikä kokonaisuuteen kuuluu, mutta en sitten kuitenkaan. Hyvä näin.
Nyt jäin miettimään, että pitäiskös makkarin pallovaloonkin sama härpäke hommata mustana 😄

Se muu ostettava mitä en sitten muistanut oli santapaperi!
Ihan niinkuin se ei mitenkään liittyis tuohon pakkeliin!

Yksi vähän pidempi postaus on jäänyt työn alle kun homma vähän venyy.
Ja kyllä, siihne se santapaperikin...