keskiviikko 23. syyskuuta 2015

kavereita keskenään

Jotkut vaan sopii yhteen.
Näistä tuli heti kaverit.
 niin tuli näistäkin
 - ja näistä
... näistä myös
 Tilasin toissailtana pari xxl-kokoista lampaankarvaa Taljakaupasta, jota Jovelan Johanna on blogissaan jo pariinkin otteeseen "mainostanut" ja jossa minä olen käynyt useammankin kerran kuolaamassa. Nyt sitten meni hamaan tulevaisuuteen suunnitellun matkan pohjakassa vähän noin niinkuin persiilleen. No hätäkös tässä, ei mulla mitään hinkua matkalle olekaan. Paitsi mitä nyt nyyjorkkiin lähtisin kyllä hippulat vinkuen jos vaan joku-kuka-mikä-lie tekis sen mahdolliseksi.

Hupsautin tänään (jo!!) tulleet karvat molemmat sängylle (vaihtoehto A), mutta totesin ne niin suuriksi, että panin käytäntöön vaihtoehdon B samantien. Toinen jäi sängylle ja toinen matkasi "Barcelonaan" -nahka voi olla kylymää kuulkaa jos kamalasti sisällä kylmenee (mitä eppäilen)
Mutta onpahan sopivan syksyistä, tänäänhän se keikahti virallisesti syksyn puolelle.
 Mukavasti levittäytyi tuo gray-is-new-black-white-väritys tasaisesti jokapuolelle.
 Onneks mieli ei ole ollenkaan noi harmaa. Eikä pää...

 Tämän päivän DIY(tip) on tässä. Tuo vanha tuoli.
Facen puolella jo kysäsin, jotta hellästi sutasenko. Haaleenvaalenturkoosiksi.
En paljon saanut apuja. Enkä sitten sutassut. Turkoosiksi siis.
Iski säästöbudjetti päälle kun kaapissa oli vielä harmaan jämät.
 Js oikein hyvä näin. Olisin pian isommassakin pulassa ollut jos olis iso pönikkä turkoosia...seisoisin suti kädessä ja maalipurkki toisessa ja miettisin, että mitäs sitten sutasisin.
Olihan se tuoli toki valkoisenakin kiva, mutta...
Kai se vaan on paras ottaa kutimet käteen.
Lopettaa haaveileminen.
Vähäksi aikaa.

maanantai 21. syyskuuta 2015

nahkaa, höyheniä ja arvonnan voittajat

Voi poijjaat mutta on ollut kiva viikonloppu takana.
Aurinko on paistellut juuri sellai sopivasti, että on saanut pihalla omaan laiskanletkeään tahtiin hommia tehdyksi, mutta on sitten malttanut istahdella välillä nauttimaan kuulaista päivistäkin.
Pikkuhiljaa Lillaa tulee laiteltua talviteloille - tai no, ei nyt ehkä vielä ihan niinkään, mutta pihatekstiilit pesuun ja säilöön ja matot pesuun ja kuivumaan.
Kipot ja kupit ja purkit ja istutuspaikat järjestykseen....ja se varasto, voi se murheen kryyni!
Taas kerran sen järjestelemistä, se tuppaa aina vaan olemaan jotenkin solmussa.
Vielä kun sais ne polttopuut tehtyä ja vinoon pinoon suojaan...

Kotonakin on nautiskeltu ihan olan takaa, sukkaa pukkaa edelleen tiuhaan tahtiin kun Game on thrones tai True detective vie menneessään jakso toisensa perään. Pakko siinä on käsillään jotain tehdä samalla, ei vaan osaa olla ja nojata sellai ihan lunkisti ☺
Pikkuisen tuli silmäniloakin mun mustalle Becelonalle (ja juu, ei ole aito, ei prse kestä sellaista, enkä kyllä haluais mistään tuolista -tai huonekaluista ylipäätään- maksaa kahdeksaa tonnia!!! Parikin on kysellyt meilin kautta onko se aito vaiko ei, ja jos ei, niin mistä hommattu ja mitä maksoi -olen jo kyselijöille vastannutkin)....mutta siis, sitä silmäniloa. Höyheniä. Ja vähän väriä harmauteen.
 Pari muutakin turkoosinpilkahdusta täällä on, joten sopii mukavasti kuvioon ja pikkuisen antaa sitä potkua, mitä musta nahka kaipaa. Tyyny tuli Voikukkapelto-blogista, iskin siihen silmäni kun siellä kuvattiin Tekstiilipalvelun kankaita ja tuo oli yksi tyynyiksi ommelluista. Pienen mutkan kautta se sitten päätyi tänne, kiitosta vaan niin "välipässille" kuin M:lle kyseiseen firmaan!


Sänky. Se oli vähän lyhyt. oli ihan pakko tehdä pientä säätöä ja kokeilla josko se kuitenkin mahtuis kokopitkänä olemaan. Ja kappas, mahtuuhan se. 
Ei tuonne kirjahyllyn kulmaan juurikaan asiaa ole, joten ei haittaa vaikka liki meneekin siellä.
Pääasia, että parvekkeelle mahtuu kulkemaan polviaan kolhimatta.
Nyt vois vaikka kokeilla päiväunia...
 Omppuloisia piisaa. Hyviä ja mehukkaita.
Onneksi sentään joillekin on kelvannut, ettei ihan kaikki mene heposten ja possujen ja lampaiden ruuaksi. Tositaiseksi riittää kaikille! Ja viikonloppuna tehdään sitten tuoremehua. Vielä kun olis paikka mihin sen mehun sais talteen, olis mistä ottais - nyt taitaa mennä kaikki jakoon.
 Vaikka kuinka viime kesänä kittailin lippakioskin katosta vesitiivistä, niin kyllä ne talven elämiset ja lautojen rakoilut vaan jossain näkyy. Aina välillä vesi löytää tiensä läpi, niin nytkin perjantain sateet.
Ei taida tuolla sytkärillä enää olla minkäänmoista virkaa.
Pöytäliina ympärillä muuten oli ihan kuiva.
 Koko kesän oli suunnitelmista rapsutella sieltä paneelien väleistä ne repsahtaneet silikonit -vai mitä kittiä ne lie- ja laittaa uusiksi, vaan enpä saanut aikaiseksi. Jos ens kesänä sitten?

 Siinäpä ne viime päivien kuulumiset kaiken laiskottelun lomassa,
josko sitten se arvonta.
Meni vähän viimetippaan, eilisen illan kirjoittelin lippulappusia kun en ollut asian eteen pistänyt tikkua ristiin, jotenkin vaan asia vähän jäi aina vaiheeseen.
Postauskin jäi yöllä vaiheeseen, mulla tökkii linjat nyt syystä tai toisesta toooooosi pahasti,
on niin hitaalla, että tekstikin tulee rivin viiveellä näkyviin.

Mutta siis, tässäpä he, oikeassa järjestyksessäkin:
 Onnittelut voittajille!
- äipän kommenttikin meinasi jo hukkua bittiavaruuteen, oli roskaposteissa jostain syystä vaikka kuinka kauan, onneksi sen huomasin kaiken shaissen keskeltä noukkia talteen!

Meni jopa niin, että toiveena oli aku-pussukka, eli asia kondiksessa.
Se tulee sinne jonnekin, minne lie, kun saan osoitteen.
Riitalla (Rianhe 2) oli toiveen maali, joten päikkä saa sitten kynttilänjalan.
Voittaja arvottu uudelleen täällä, koska ei ilmoittautunut määräajassa!
Tämähän meni loistavasti, ei tarvitse kenenkäään odotella toisen valinoja, 
nyt minä vain odottelen sitten osoitteita  meiliin!
(punatukanposti(at)gmail.com)
Ja hopi hopi, jos jonkun osoite puutuu torstai-iltana, niin kyseinen palkinto menee uusinta-arvontaan!!

Kovasti paljon kiitoksia kaikille arvontaan osallistuneille, oli kiva lueskella kommentteja blogimaailmasta -ehkä tämä ei ihan vielä ole kuollut, eikä ainakaan kokonaan jäämässä pinterestin ja instan jalkoihin.
Vaikka se kommentointi edelleen vähän tökkiikin, puolin jos toisin :)

Ja iso kiitos palkintojen lahjoittajille!!

perjantai 18. syyskuuta 2015

samaa sukua

Vai pitäiskö sanoa "samaa harmaata" sillä sitähän se on.
 Ihan melkein sula vahinko!
Olin niin mielessäni päättänyt, että pöytälevystä(kin) tulee musta.
Vaan kappas, musta maali oli kuivunut purkin pohjalle ja olin jo joku viikko sitten heittänyt sen roskiin, en vaan muistanut. Valkoiseksi...njääääh...ja sitten välähti. Harmaa!
Hiukan aikaa meni äimistellessä, että mahtaako tulla minkälainen, mutta  luotin siihen, että hyvä tulee.
Ja tuli parempi kuin uskalsin toivoakaan ♥

Aluperäinen versio on tämä "puuvalmis"
 Juu, singer muutti muualle.
 Aikansa kutakin.
Sanoi Pepi.

keskiviikko 16. syyskuuta 2015

Ei yhtään kukkaa loista...

...tien varrella tulista, huumaavaa.
Minä muistan syksyä toista, hymysi kruunaamaa....

... mistä lie tulikaan mieleen tuo runonpätkä tänään - ehkäpä sateisenharmaasta kelistä.
Kukkat on kyllä loistaneet! Eilen olin hurmaavan suloinen kesäpäivä, aavistus syksyn tuoksua ilmassa kyllä, vaan se lienee kuuluu jo asiaan tähän aikaan vuodesta.
Piti heti Lillaan mentyä alkaa ahertamaan, oli kaivuuta ja sorausta ja moottorisahausta ohjelmassa,
 vaan ei millään kaikkea ehtinyt vaikka kuinka oli ahkera olevinaan.
Välillä kun piti vähän haaveilla, haistella ja nuuskutella, syödä omppuja -ja napsia muutama kuva.
Eletään hetki eilistä päivää, olkaatten hyvät ☺
 Kummasti sitä silmäniloa vielä löytyy.

Rinsessojen hiekkalaatikko löysi uuden kodin (se on tänä kesänä ollut käytössä ehkä vartin verran yhteensä, hyvin on tekemistä löytynyt muutenkin) äidin entiseltä mökiltä. Mökki sai pari päivää sitten uuden oikein mukavan omistajan, jolla on nelivuotiaat kaksoset ja sinne se  meni heidän leikittäväkseen. Rinsessatkin saavat kurvata tuttuun osoitteeseen edelleen, leikkikavereita on kiva olla puolin ja tosin.
Ja Lillaan jäi mitäs-tuolle-nyt-sitten-tekis-läntti!
 Pitkään on jo ollut suuunnitelmavaihtoehtoja: istustuslaatikko tai perennapenkki vahvimpina. Nyt kun hiekkalaatikko oli sitten ihan fyysissesti jo muualla aloinkin katsella paikkaa vallan uusin silmin.

Naapuritontin ja mun välinen sorakäytävä on muuten melkoisen hyvässä hapessa, mutta kulkee allekirjoittaneen puolella edelleen vähän "mutkan kautta" ihan sen mukaan miten on jokunen vuosi sitten silloiset pöpeliköt myöten antaneet -ja kun se on se ainoa reitti muutenkin maitokärryjen kanssa kulkea, niin päätinpä viimeinkin ottaa työn alle sen oikaisemisen niiltä osin kuin se sujuvasti onnistui.
 Siitähän tuli melkein tie ja siisti kuin sika pienenä ☺
- ja varovasti pois lapioitu "nurmikko" sai uuden paikan:

Siinä oli päivän palapeli! Erikokoisia ja -paksuisia pieniä lämpäreitä yhteensovitettuna.
Pikkuisen jäi vajaaksi, vaan kun vähän tuuppaan mustamultaa ja kompostimultaa kerroksena sekä päälle, että väleihin, niin veikkaanpa, että ensi kesänä siinä kasvaa jo kummasti uutta tasasehkoa nurmikkoa. 
Tai ainakin jotain sinnepäin.
Mietitään niitä kukkapenkkejä sitten joskus toiste paremmalla ajalla.

Ilta ja aavistus tulevista vesisateista pääsi yllättämään kesken hyvän työpäivän,
nälkäkin jo oli, joten sinne jäi loput hommat tekijäänsä odottamaan.
On se hyvä kun tietää, että ei ne työt tekevältä lopu ☺

Vielä on jokunen päivä aikaa arvontaankin osallistua...

CU ♥

sunnuntai 13. syyskuuta 2015

täsmäisku kirpparille

 Istahdin eilen Lillaan mennessä systerin kanssa jutustelemaan, siinä muiden asioiden lomassa kertoi jo aamusta käyneensä kirpparillakin. Näytti oman löytönsä ja mainitsi siinä sitten katselleensa piianpeilejä, useampiakin yhdellä kirpparilla. Olivat olleet jo edellisellä viikolla siellä, mutta nyt oli hintaa pudotettu mukavasti, oli kuulemma ollut houkutus ostaa kotiin, mutta ei sitten ollut paikkaa.
Minä kuuntelin kiinnostuneena, ja ihmettelin, että kas kun et mulle ole maininnut, kyllä mielestäni olen sanonut, että Lillaan on hakusassa - ja mun kirppistahdilla hyvin pitkään...

Päätettiin sitten fillaroida katsastamaan ko. peilit.
Yksi oli kolmesta jäljellä, nappasin kainaloon ja vein kassalle odottelemaan kierroksen ajaksi.
Kassaa nauratti, että kumma päivä kun tämä on jo kolmas tänään.
Kertonee siitä, että tarve ja hinta kohtasi?
Kakskyt euroo, ei paha, eihän. Aiempi hinta kolmeviis, ei ihan paha sekään olis tuosta ollut.
Minä kun olen niin huono kirppustelija, niin olis mennyt maailman tappiin ilman systeriä, torissa kylla aika ajoin vilkaisen, vaan eipä ole siellä hinta-laatusuhde vielä tähän mennessä natsanneet mun makuni kanssa. Nyt natsas kaikki.

Ja nyt sitten kiiruusti Lillaan!
Siellä on ihan melkein kesä, saa juoda kaffetta kuistin rappusella istuskellen paljaat varpaat auringon lämmittämällä räsymatolla. Juhlaa! Omppuja  on jumalattomasti, mutta onneksi melkein naapurin insinööri kavereineen testaa jotain uutta mehupuristinta, hakivat hirrrrmuisesti omppuloisia pois (joskus jatkossa saattaapi käydä niin, että ylijäämäomput jalostetaan siiderikse. Nam. )
Tomppeli on vallan uudella kasvulla, kaikki vanha rapsittu pois - ja salaatti kasvaa ihan omissa sfääreissään.

 Aurinkoista sunnuntaita ♥
Jatkukoon nämä suloiset syyskelit vielä pitkään!

jk. arvonta on vielä tämänviikon!