Ja niin ne jalat meni poikki.
Ei minulta sentään!
Yhdeltä kuusjalkaiselta...mutta siihen kohta.
Mutta nyt jos koskaan tuoksuu. Liljat aukesivat viimeinkin ja varsinkin näin illalla tuoksu on huuuuuumava. Tuoksuu meinaan sisälle asti vaikka kaikki lävet on kiinni, niin ovi kuin ikkunatkin.
Ja liljat on sentään tuolla varaston kulmalla. Jestas jos ne oliskin lähempänä. Huh.
Yksikukkaisia liljoja aukeaa myös tuonne pöpelikköön sinne sun tänne, mihin mahtuvat.
Sipulaateja on varman tuupattu enemmänkin, mutta eihän ne siellä iso osa mahdu kasvamaan, tungoksessa.
Ensimmäiset gladioluksetkin avautuu ihan näillä näppylöillä. On se kiva seurata taas mitä pihalla tapahtuu kun puoli kesää meni sisällä istuskellessa ja sateen jälkiä korjaillessa.
Enkä yhtään rutise, että on niin lämmintä, ettei jaksa mitään, ei edes lukea.
No mutta, theTomppeli! Tekee elämänsä innolla uutta pöpelikköä, on vissiin huomannut, että täällä visiteeraa yks pieni tomaattihullu rinsessa ja tekee äkkiä syötävää lisää, niin paljon kuin kesässä kerkiää :) - se on muuten vallan suloista, että tuo kolmevee rinsessa sipsuttelee kesken leikkiensä tai peliensä tomppelille hakemaan yhden tomaatin kerrallaan suuhunsa. Ihan samoja tomaatteja on kipossa keittiössä, mutta ei, ne pitää ihan itse saada käydä ottamassa!
Ja hortensiat!!
Voihan vihnale, ne on elämänsä kukoistuksessa. Aivan julmetusti kukkaa tulossa näihin syysiltojen "lyhtyihin". Tämä on etupihalla.
Tässä kuvassa näkyy kaikki etupihan kolme, fillarinparkin vieressä yksi, polun toisella puolella tuo edellisen kuvan yksilö ja oikeassa takareunassa kolmas, vähän siellä "puskissa".
Surutta olen syksyllä vaasiin napsinut oksia noista kaikista, milloin maahan roikkuvia, milloin fillarin kulkureitille osuvia, milloin muuten vaan. Eikä yhtään näköjään ole huonoa tykänneet, päinvastoin -vaikka niitä kuulemma pitäisi leikkoa joskus helmikuulla?
Tämä yksilö on siellä periferian nurkassa, missä on ne ylipitkät kultapallot ja lakoon menneet malvat.
Itse asiassa tämä on kasvanut kulkureitille, mutta kierretään, kierretään.
Sama yksilö -kaikki ei mahdu edes tähän kuvaan kun vattupuskat on selän takana.
Ei pääse kauemmas, ei.
Ja siinä vieressä omppu ja malvat halaavat jo toisiaan pitkältä matkalta.
Malva jo kaiketi kolmemetrinen. Ihan mahoton rotjake :)
Syyseleimu kukkii jo monella täyttä häkää, minulla vasta aloittelee.
Vaan tämä puoli pihaa onkin ilta-auringon puolella, vaikuttanee asiaan.
Ja "dream living"iä ♥
Jokos se taas riitti puutarhasta.
Kaikki ei-puutarhahullut huokailee jo, että eikö nää ikinä lopu.
Loppuu ne ☺ Lokakuussa???
Niin, ne jalat!
Tuon verran lähti!
Tästä tämmöisestä, joka on vaiheessa kotona. Eli parina päivänä on vähän pitänyt käydä säätämässä.
Ei siitä sen enempää tähän hätään, palataan siihen joku päivä tässä pikapuoliin.
Pientä hienosäätöä ensin.
Tänään olikin hyvä päivä poiketa kotona sahaamassa ja maalaamassa kun ei vaan puutarhassa huvittanut mikään homma, eikä keinukaan kutsunut. Mikään kirja ei ole kesken, enkä tiennyt mitä tekisi mieli lukea seuraavaksi. Lehtiä ei ollut kuin vuoden takaisia tai vielä sitäkin vanhempia, joten sekään ei natsannut. Ja kun vielä postipoika toi tänään mattopaketinkin, niin siinähän se meni maalisuti kourassa odotellessa...
Mattopaketti aiheutti tosin nyt pienen hämmennyksen.
Tilasin mielestäni valkoharmaat matot.
Toivottavasti kuva valehtelee edes vähän!
Matto on nimittäin oikein mukava jalalle, mutta jos se on noin siniseen vivahtava, niin...apua.
Ei voi edes palauttaa ja vaihtaa kun vein kaikki matskut roskiin.
Roiskasin vaan matot lattialle ja sanoin kämpälle heippa.
Noh, elämässä pitää aina olla vähän jännitystä.
Katsotaan miltä ne seuraavan kerran näyttää - vai onko ne "niin kotonaan" etten edes huomaa...
