Kukaan ei ole niiin fiksu kuin ihminen.
Ainakaan silloin kun se loka-marraskuussa päättää, että tämä purkkihortensia saa nyt selvitä talvesta tai olla selviämättä -ruotosen ruma rutjake, mutta olipa vaan jäänyt pyörimään johonkin- ja runttaa sen sitten jonnekin "pois silmistä" -ei ainakaan siis nurmikolle.
Eikä vahngossakaan mihinkään kukkapenkkiin....
"nimin. etsi kuvasta se yrttynen"
- siellähän se norjanangervon alla. Ainoana "vanhana" purkkihortensiana alkamassa jopa kukkimaan.
Ei ne vaan, jotka on perennapenkissä :/
Vieressään muuten muratti, jonka kaivoin keväällä ylös, laitoin ikkunan alle laatikkoon kukkien kanssa, mutta se oli niin kärsineen ja kuolemaa tekevän näköinen, että tuuppasin takaisin.
Siellä ne nyt yhdessä voi hyvin. Kutaleet.
On siellä samassa pöpelikössä muutakin piilossa...
Oli ne näkösällä vielä alkukesästä - tiellekin!!! Pikkuisen on pöpelikkö kasvanut.
Mutta hortensioihin palatakseni....nuo alla olevat kukkivat yksilöt on edelleenkin niissä samoissa purkeissa kuin ostohetkelläkin, ne on vaan pistetty tuohon penkkiin kun ei siinä oikein ollut tulppaanien jälkeen muutakaan. Joku kun ei ostanut jostain syystä markettoja kuten aiempina kesinä.
Keskellä on pai vuotta sitten maahan laitettu samanmerkkinen yrttynen...ei kuki, ei.
Ei tietenkään kun on keskellä pihaa!
Tomppeli voi hyvin, tekee hetelmää siihen malliin, että en kerkee syödä!
Ruma kuin mikä, mutta menee pihan koristuksena sekin...tarttee arskaa, niin pakko olla just siinä?
Minä muuten todella olen paljain jaloin (ja hihattomissa) melkein kelillä kuin kelillä, soratielle kun lähden, niin vetäsen lipokkaat jalkaan ..ja kylille lähtiessä jopa taskukokoisen "villatakin" päälle...
Puolen päivän jälkeen oli vielä kastetta nurmikolla (vai mitä lie kosteutta) niin paljon, että oli helpo seurata missä mamma huiteli.
Vieläkös kestätte kukkei...?
Juu, tulee kumminkin ☺ Syyshortensia, minttu, malva...kohta kaikki kukassa.
Kuva on otettu kultapallojen vierestä periferiassa. Nekin kukkii kohta.
Ja talven varalle?
Laukkaa kuivumassa.
Nauhus. N a u h u s. NAUHUS!
Jos joku hatarapää nyt vaikka jatkossa muistaiskin sen, eikä joka käänteessä olis kyselemässä,
että mikähän se tämä mahtaakaan olla :)
Ja taas kerran Lippiksen takaa, oli ihan pakko! Siellä mennään jo katon yli, mä oikein varpaillani seisoin ja otin kuvan pään yläpuolelta...
Kultapallo. Juhannuksen tietämissä kokeilin latvomista osaan. Olivat puolimetrisiä.
Tulosta näkyy tässä, vasemmalla reilun metrin mittaista latvottuja, oikealla sitä julmetun pal pidempää. Antaas katsoo kuinka paljon tulee latvottua ensi vuonna ...vai kaikki...
Samat yrttyset Lippakioskista katsottuna.
Ei mikään huono maisemaikkuna. Paitsi että tuo verho kyllä nyt vähän haittaa...
Vieläkö jaksatte??
Ei meinaan loppu ole vielä lähelläkään. Käydään etupihalla vielä uudestaan.
Tuo kaari.
Täällähän oli hutera pikkukaari silloin kun ostin Lillan (löytyy yläpalkin Villa Lillan alkumetreistä muistaakseni) metrin-pari tännempänä, sama vinkuheinä siinä silloinkin vinkui henkitoreissaan.
Sanoisin, että tänä päivänä se olen minä kun vinkuu...meinaaks tuo vielä paljonkin kasvaa!?
Ei muuten, mutta tila loppuu! Jos se kaaren sisään vieä himpunkin kasvaa niin siitä ei pääse kuivallakaan kelillä kohta sisään - sateella se on jo tuskaa! Fillarin kanssa varsinkin...
Aika paljon on koko etupihan kasvillisuuteen vaikuttanut WanhanJuopon poistuminen, selkeästi näkee, että nyt saa muut voimaa ja vettä! Herramunjee, täällä on oikeasti kohta viidakko!
Aavistuksia...jotain lilaa kukkaa tuppaa.
En edes kysy nimeä, en kehtaa...mutta nätti se on. Ja muistaakseni pörriäisetkin tykkää...
Ruusunkukkaakin kohta pukkaa, aavistus jo ...olisko joku fairy...?
Se nyt niin nukaata...kunhan kukkii!
Ja mun ensimmäinen-ikinä-itse-siemenestä-kylvetty kehäkukka. Siis onhan se se, onhan...
Lippakioskin vieressä alkaa kanssa kukkaa pukkaamaan, jotain sinistä mitälie missä pörriäiset siinäkin...ja liljatkin ehkä joku kaunis päivä. On meinaan nuppuilleet jo hyvän aikaa.
Eikä täällä kuulkaa omppuloisetkaan kauas puusta putoa!
Ei voi. Kun maahan on noin kakskytviis senttiä.
Viimeinen piilo.
Sulassa sovussa rodon takana vuorenkilpeä ja (tää on kuin morsiamella) jotain sinistä - mä mittään nimeä tähän aikaa muista, kello on jotain kaks yöllä ...ja kissa! Tänä kesänä ei ole karanneita kissoja näkynytkään. Ei tietenkään kun mulla on koko ajan ollut kissanruokaa kaapissa!! Vaan hyvä niin.
(toimii kuin junan vessa -tai kuin lumilapio kuistin kulmalla lokakuusta lähtien)
Siinäpä Lillan kuulumiset!
Ei taida paljon viikolla tullakaan, jos kelit on sitä mitä luvataan....me kaikkihan ollaan vain ja ainoastaan ulkona, eikös juu!
*
Niin, kurkistuskin vielä...
(facessa joku on jo kurkkinutkin)
Eli käydäään kotona.
Sinne(kin) tuli maailman paras tuoli, eli tyhjä tila alkaa täyttyä.
Ja koska mulla on joku viharakkaussuhde karvalankamattoihin, niin ne menee taas huilimaan kellariin.
Tilalle villaa. Kakspuoleinen, värit kääntäen toisella puolella.
Se mitä sinne muuta on tulossa, on vielä matkalla. Tai siis nykyinen omistaja on matkalla.
Ja se "muu" tarvitsee sutimista tultuuan...ehkä, kenties...todennäköisesti.
Mutta se mikä ei tarvitse, on tässä.
Viimeinkin oikean korkuiset tuolit! Pöytä kun on kahteen otteeseen eri tilanteissa madallettu on kaikki tuolit olleet liian korkeita. Nämä on normaalia matalampi. Just passelit.
Siinäpä sitä taas oli muutamia kuveja ja vähän kuulumisia...huhuu...jaksoiks joku loppuun asti...
No, nyt taitaa olla silkkaa keinussa makoilua kirjan kanssa hetken matkaa!
Naatiskellaan kesäkeleistä.
Viimeinkin!
