Kirppistelyä

Pitkästä aikaa suunta kirpparille!

Ihan tositarkoituksella kaiken kukkuraksi, 

tarkoituksena löytää pikkuisen isompi vanha matkalaukku kuin se taannoinen.

Ihan nille rinsessojen "romuille".

Joten tuleva naapuri taas seuraksi ja töppöstä toisen eteen...tai oikeastaan kumisaapasta,

lumet sulaa nimittäin lätäköiksi ihan silmissä!

No, tein minä ainakin pari erinomaisen hyvää löytöä.

Ensimmäisestä ei ole edes kuvaa kun pääsi pesun kautta kaapin hyllyyn.

Mulla on Sarpanevan Kekkerit-sarjan "Ölkkejä" jokunen ja nyt löytyi kohtuuhinnalla saman sarjan jälkiruokakippoja, joista nappasin yhden matkaani. Ihan vaan suolapähkinöille.

Jos vaikka joskus olutta ölkeistä nauttiessa ...

Ja sitten the Löytö!

Hyvin, hyvin nostalginen!

 Olipa kuulkaa mukava lapioida tuolla ☺

Melkein teki mieli lapioida koko tontti... oliskohan naapurit keväämmällä ihmetelleet miks heillä on niiiiiin paljon lunta -eikä mulla yhtään.

Ei vois enää edes vaan Wanhaa Juoppoa kiitellä...että se horas kaikki...

Arvatkaas kumpi lapio on mukavampi ottaa käteen.

 Ja juu, löytyi se matkalaukkukin.

Oli jopa varaa valita kolmesta erilaisesta.

Alempi on uudempi ostos, siellä on nyt mökkilelut ja edelliseen humpsahti vuosikerta tytöille kerättyä Akkaria...viime kesänä niitä jo luettiin. Hyvä jemma niille!

Sieltä me sitten hilputettiin jokunen kilometri Lillaan toisella lapio kädessä ja toisella matkalaukku.

Eikä kukaan varmaan katsonut yhtään pitkään, eihän...

Aurinkoista huomistakin!

Nautitaan ♥

Pulassa

Hyvänen aika, mutta on aurinko tänään hellinyt!

Jos nyt ei ole kevättä ilmassa, niin ei koskaan.

Paitsi tietty sitten kun ne ensimmäiset leskenlehdet....

(älkääkä nyt pilatko tätä sanomalla, että vastahan on helmikuu ja lisää tulee lunta ja pakkasta ja hankikanto ja ja ja .....en usko! En suostu.)

Aamusta kun lähtee liikkeelle, niin ehtii paljon.

Ensin liukastella huonosti hiekoitetuilla vetisen jäisillä luistinradoilla joita jalkakäytäviksi täällä kutsutaan, sitten istua entisten duunikavereiden kanssa ilman sen suurempaa kiirettä  kakkukaffeella, käydä ostoksilla, viedä ostokset kotiin, haukata pikainen välipala -ja sitten se ihan pakko...Lillaan!

On siellä lunta!

Pihavahtikin pulassa, kaulaansa myöten.

(ilmankos siellä rusakot nyt mellastaa)

 Ja se lumi mikä oli vielä pari päivää sitten katolla oli nyt kuistilla!

(kuistivahdillakin pyyhkii vähän huonosti: tassuissa oleva kala on menettänyt pyrstönsä)

Eikun lapiohommiin. Olipahan muuten pikkuisen painavaa ja osin jäätynyttäkin, sai tehdä töitä ihan lämpimikseen, että pääsi sisälläkin poikkeamaan. Ihan vaan istuksimaan ikävissään hetkeksi.

 Jos oli lumi painunut alemmas lämpöisemmän ilman myötä, niin oli rusakonperkeleetkin taas käyneet esiin tulleella köynnöshortensialla....jossa muuten edelleen on vihreitä lehtiä. Ihan tuoreita, ei mitään pystyyn kuolleita. Kummallinen kasvi. Sai nyt kunnon lumikinoksen päälleen, jos sais vaikka olla rauhassa.

 On ne rusakot muutenkin siellä mellastaneet, nyt menee polkuja siksakkiin pitkin pihoja, niin minulla kuin muillakin. Ja tuntuu norjanangervotkin menneen parempiin suihin.

Aika tarkkaa työtä! Onneksi nämä on ne viimeiset pienikokoiset, eiköhän nämäkin kasva jo ensi kesänä sen verran, että saavat seuraavan talven olla rauhassa.

(nyt kun Vanha Juoppo on pois, niin riittää näillekin jo kasvumahdollisuutta)

Näille taasen on leikkuria tarjolla, omppupuissa on taas paaaaaaljon siivottavaa!

 Saas nähdä pääseekö tänä keväänä jo maaliskuussa saksimaan ihan "kuivalta maalta" kuten viime vuonna. Tästä alemmasta lähteekin taas jokainen oksa, tehköön uudet. Omppuja ei tarvi tämän vaivautua enää tekemään. Ikinä.

 Jos oli vielä hetki sitten se reilu puoli metriä lunta, niin nyt alkaa jo puksit paljastua :)

Ja katsokaa nyt tuota lunta! Sehän on ihan melkein pelkkää vettä!

 Eikös se vähän kevään merkki ole sekin kun iltapäivällä oli jo tätä mallia ne "luistinradat"?

 Onneksi on varusteet naista myöten...

 *loiskis*

Se sääkatsauksesta.

Lisää arskaa kiitos!

Have fun!

☺

 

iloja

Huomaatteko te päivittäin olevanne kiitollisia milloin mistäkin?

Pienistä asioista?

Minä olen alkanut kiinnittää huomiota siihen, että iloitsen milloin mistäkin. 

Ilmeisesti alitajuisesti käännän asennetta positiivisiin asioihin ja positiivisiin ihmisiin.

Ja niihin pieniinkin ilon aiheisiin.

Eilen se oli aurinko!! Isosti!

 Se suorastaan kutsui pihalle, joten minäpä pirautin tulevalle naapurille ja kysäisin josko hän lähtis mun kanssani kantamaan aurinkotuolin parvekkeelta Lillaan. Tämän asunnon parvekkeella se on ollut ihan tyhjän panttina, ja saisipa pois muuton jaloista.

 Lilla on sen verran notkelmassa, että sinne asti ei matalalla paistava aurinko oikein yllä, mutta iloitsinpa siitä, että edellisenä päivänä oli lumityöt tehty -eikä nyt tarvinut!

 Yksi mökkinaapurikin ystävänsä kanssa istuskeli omalla kuistillaan, 

piipahdettiin hetki jututstelemassa ja todettiin, että kyllä, nyt on ensimmäinen päivä joka jo tuoksuu keväälle! Ilma oli aivan erilainen kuin aiemmat talvipäivät.

Kyllä se kevät sieltä tulee, taitaa vaan tulla hitaanlaisella vauhdilla taas tänä vuonna.

 Kotona ilahduttaa uusi helmalakana.

Sen hankinta on ollut jäissä kuukausitolkulla, minä kun en tiennyt minkälaiseen kotiin olen lopulta muuttamassa, niin en hommannut sitä. Jos uudessa oliskin ollut vaikka vain alkovi, eihän sieltä mikään helmalakana mihinkään näy...muka....no, nyt sekin on ollut jo hetken aikaa paikallaan :)

Minä nyt vaan olen helmalakanaihminen.

 Juuri nyt ilahduttaa pirteä kudin.

On se kuulkaa kumma kuinka nuo sukkapuikot on kasvaneet kiinni mun käsiini!

Suunta on pihalle, mutta kunhan kotiudun, niin miniän sukat saa lisää vartta ja ilta meneekin kutimen kanssa rattoisasti. Voipi olla, että maanantain kävelylenkillä sukat pääsevät jo omistajalleen.

Kuulemma Norjan suunnalta on kovia tuulia tulossa ja taitaa olla luntakin luvassa.

No, ei se mitään. Sytytetään kynttilöitä, nautitaan elämästä ja tästä päivästä!

Siitä mitä meillä on!

♥ Mukavaa ja ilontäyteistä viikonloppua ♥

Vitosella pääsee pitkälle!

Ja toisella vitosella takaisin kotiin.

Tai no, pitkälle ja pitkälle.

Turkuun kuitenkin - ja takaisin Tampereelle.

Aina välillä se sokeakin kana nimittäin jyvän löytää, onnistuin taannoin bongaamaan tosi edulliset junaliput ja pakkohan ne oli hyödyntää! Hyvä syy lähteä kukkaroystävällisellä hinnalla talvipäivää viettämään pois kotimaisemista ja lumitöistä - ja samalla Pikkutalon Sannaa taas moikkaamaan. 

Ja käymään tottakai ihanaisen Jaanan Tyttö ja Vuohi-puodissa!

Valitettavasti mun matkakaverini oli estynyt, joten yksin sitten jouduin matkaan lähtemään.

Treffattiin Sannan työpaikalla punaviinin ja salaatin ja yleisen höpöttelyn merkeissä,

sitten suunnattiin kaffeelle -kakkua unohtamatta, ohimennen käytiin matkan varrelle osuneessa Sisutuksen koodissa hakemassa Sannalle yksi tyynynpääliinen, ja jotenkin oli ihan pakko ottaa kuva Tomi Kouvolan kanssa :) 

Talvinen Turku näytti melkoisen kauniit kasvonsa, mutta osasi kyllä heittää räpäskääkin niskaan.

Mutta eihän se tahtia haittaa kun voi poiketa vaikka aperitiivit ottamassa ja varaamassa pöydän illaksi sushiravintolaan -kuinka tulikin puheeksi, että mineä en ikinä ole sushia syönyt.

Nyt oli sitten pakko kokeilla. Ei pahaa, ei :)

Kaksi puheliasta naista kun sattuu yksiin, niin ykskaks huomattiin, että helkkari, kello on vaikka mitä...taxiiiii!!!! Ja suunta sinne Jaanan puodille!

Ei muuten, mutta kun oli se pöytävaraus kuudeksi. 

Ja paluulippu päivän viimeiseen junavuoroon yhdeksäksi.

Sattuipa niin mukavasti, että Sanna oli kuskannut kameran mukanaan töihin ja minä taasen jättänyt omani puolivahingossa olohuoneen pöydälle, joten Sanna sai toimia mun hovikuvaajana!

Tiedä sitten törmääkö samoihin kuviin "naapuriblogissa".

Tässä siis sekalainen seurakunta niin talvista Turkua kuin meidän hömpötystäkin.

Ihan ilman mitään sen kummempia lisähöpinöitä välissä.

 

  Ja totuuden nimessä...(ettei paikallinen valuutta vaan vahingossakaan pääse pesää tekemään) uudelleensijoitin muutamasta puutuolista saamani roposet ....tuossa ne ostokset jo tiskillä näkyikin osittain; mun ihana iso kesäkassi (sitä kesää odotellessa) -ja samaisessa kassissa kulkeutui hyvin kotiin Lillan uusi pesuvati. Vanha alkaa olla huonossa hapessa, en mä muuten...(meniks läpi?)

 Julmetun isoja kummatkin!!

 Samaan kassiin livahti vielä pari kulkuneuvoakin.

Toinen taitaa päästä pojan tatskafirmaan muistuttamaan kesästä ja harrikka-ajeluista.

Ja vähän luulen, että rinsessat saattaa leikkiä toisella...

Eiks ole vallan hurmaavia!! Kaikki Jaanan puodista.

Hyvää tekeviä tuotteita, näillä saa nimittäin moni perheensä ruokittua Keniassa!

 Sydämellisin terkkusin päivästäTurkkusesta ♥

Iso asia: perstuntuma

Kuten jo tuolla lepotuoliakin esitellessäni tuli mainittua,

on perstuntuma älyttömän tärkeä.

Tärkeämpi kuin äkkisiltään edes ajattelee....kaikkihan sen tietää, että istuminen on vaarallista, eikös juu. Joten, jos ja kun sitä nyt tähän vaaralliseen elämään kerran on heittäytynyt, niin tehdään se sitten edes mukavasti. 

Jokunen tuossa jo kauppoja tehdessä on kysynyt, että kuin sää puutuolit myyt??

No, en myy kaikkia. Neljä on omassa varastossa, viides jäi ylös.

Kaksi on myyty -ja jos kolmesta myynnissä olleesta vielä yksi jää mulle käsiin,
 niin on sillekin varmasti paikka uuudessa kodissa.

Mutta siihen perstuntumaan. Toista viikkoa sitten tilasin nettikaupan kautta (Jyskistä) tuolit kun ei Tampesterin "lähikaupassa" ollut kuin kaksi -ja nyt ne on jo rinsessojen ja miniänkin toimesta hyviksi havaittu.

Puolitoista viikkoa vanhat tulppaanitkin vetävät tyylillä viimeisiään, mä niin tykkään tuosta mallista joka ei leviä kuin jokisen eväät, vaan pitää kukkansa mukavasti supussa - vois sanoa, että on kukat hintansa haukkuneet!

 Onhan se vanha puutuoli aina kuitenkin vanha puutuoli!

 Sen vuoksi en kaikista luopunutkaan. Pitää sitä mielensämuuttajalla edes pieni jemma olla...

Mutta jos nyt vaikka seuraavassa kodissa läppäri saisi paikkansa keittöstä,

olis se ergonomisestikin parempi tuossa pöydän ääressä naputella kuin nyt olkkarin matalalla pöydällä persus sohvan reunalla. Ei vaan oikein ne kylmät ja kovat puutuolit ole houkutelleet.

 On se kuulkaa melkoinen ero valkoisten seinien keskellä päivän kovalla valolla ja illan hämärällä!

Pientä matalalentoa on ollut havaittavissa viime aikoina, parhaimmillaan aamusta lähtenyt ja illalla kotiutunut, siksakkia Lilla-koti-keskusta, ei mitään ihmeellistä, mutta onpa tullut tavaroita ainakin roudattua paikasta toiseen. Sitä jatkunee tässä vielä hetken matkaa :)

Oma stoorinsa sekin, että tilasin neljä tuolia ja sain neljä jumalattoman suurta pakettia (kaksi rullakkoa täynnä) ja jokaisessa paketissa oli kaksi tuolia. Eli tuli kahdeksan.

Ruottalaisilla on vissiin ihan toisenlainen matikkapää kuin meillä.

Ja varastokirjanpito....

Taas mennään!

Lumitöihin.

En sano mitä ajattelen....