ettei totuus unohdu...

...niin kyllä se syksy (kuulemma) vaan tuloaan tekee...

Minähän en ihan heti usko!

Mutta, mutta...hyvähän sitä on olla valmistautunut!

Posti toi tuossa jokunen aika sitten mukavan paketin, pääsen Lillan pihalla testailemaan jo muutenkin hyväksi havaittua tuote-sarjaa.

Tuli räystäskourun puhdistaja, uusi harava ja harja - ja ihan varmasti on käyttöä jokaiselle!

 Räystäskourut onkin mielenkiintoisia paikkoja syksyllä, onneksi se jumalattoman iso koivunretale on jo pois, sen lehtien kanssa meinasi mennä hermo heikkoon kuntoon! 

Varsinkin kun apuvälineenä oli faijalta lainatut taittotikkaat ja vanha rukkanen :) -joo-o, niillä minä ne kaikki lehdet sieltä kourusta kaivoin pois. Ei käynyt edes mielessä, että moiseen hommaan on oma välinekin keksitty. No, nyt minullakin on oma, ja eikun heti kokeilemaan!

 Säätö harjassa hollilleen ja teleskooppivarteen sopivasti mittaa ja testaamaan Lippakioskin kouruun.

Olipahan kivaa kun ei tarvinut perennapenkkiin tilsiä, sai ihan polulla seisoskella läpyttimet jalassa.

En edes näytä mikä mömmö tuostakin löytyi! Uudesta (puhtaasta!) kourusta!

 Hitsipilli ja vinkuvat hippulat, mää tykästyin tuohon heti! Lillan takapuolelta tuskin on ikinä kourua siivottu, se on niin julmetun korkealla - se on ohjelmassa pikapuoliin. Nyt en viitsinyt mennä kouluamaan sinne kun naapurit istuskelivat (laiskana, hävittömät ☺) siinä melkein vieressä.

Lupasin tätä vempelettä lainailla naapurustoonkin -eli systerille ja PellePelottomalle, ei tarvitse enää heidänkään tikkailla temppuilla!

Harja sai huiskia pienet kivet pois laatoilta ja odotella rauhassa syksyä ja kuistien siivousta.

Testattu ja hyväksi havaittu sekin.

 Viimeisenä, muttei suinkaan vähäisimpänä: uusi harava, jee!

 Tälle on pian (toivottavasti ei liian pian) kovastikin käyttöä, merkkejä on jo pienesti ilmassa.

 -vanha harava alkoi ollakin jo vähän hampaaton, toki käyttökelpoinen sekin vielä.

Taitaa vanha saada haravoida jatkossa tieosuudella, sielläkin kun on tällaiselle käyttöä...

Sen lisäksi, että nämä tuli yhteistyöprojektin tuotepakettina minulle, on ilahduttavaa se, että niin harava kuin tuo räystäskourun puhdistajakin on molemmat irroitettavalla varrella varustettuja.

Voipi hommata jatkossa tarvittaessa vain uuden osan, napsauttaa kiinni ja taas mennään.

(Ja varteen sopii muitakin työkaluja...oi, oi...noita löytyy vaikka mitä...
ja varsiahan on kaksi erilaista, QuikFit ja Solid, kumpaankin sarjaan on omat vempeleensä)

Ja minua erityisesti tuo irroitettavuus ilahduttaa senkin vuoksi, että matalassa varastotilassa ne voi talveksi niputtaa siististi perälle, napsii varret irti  omaan pinoonsa ja haravat ym. omaan pinoonsa.

Muuten tekis tiukkaa!

**********************************************************************************

Ja mikä vielä e r i t y i s e s t i  ilahduttaa on se, että Fiskars lupasi jollekin lukijalleni

tuon saman näppärän  Solid-lehtiharavan ja varren!

Pääsee tositoimiin omalla pihalla - tai voi ottaa oman "apulaisen" syksyn haravointitalkoisiin...

Suoritan arvonnan 24.9. illalla ja odotan voittajan ilmoittautuvana saman viikon lauantaihin mennessä...jollei mitään kuulu, arvon sunnuntaina uuden voittajan.

Voittajan tiedot toimitan Fiskarsille, josta sitten palkinto toimitetaan !

(arpa/nuppi ja saapi linkitellä haravan kuvalla jos haluaa)

Jury päättikin arpaista päivää etuajassa, sen verran on rauhallista ollut nyt osallistujalistalla,
joten arpasu menee kiinni JUST NYT 23.9 klo 13.25
ja voittaja lmoitetaan ihan pian !
 

♥ Onnea kaikille mukavaan syksyiseen arvontaan ♥

**********************************************************************************

Tuolta sivupalkista löytyy  myös linkki Fiskarsin sivuille.

Yhtä sirkusta

 Sitähän se elämä välillä on, lauantaina se oli sitä sananmukaisesti!

Eli me hilpastiin porukalla katsastamaan Sirkus Finlandian tämän vuoden näytös,

vähän pientä kivaa kolmelle rinsessalle ja siinä sivussa mekin päästiin pitkästä aikaa moisesta nauttimaan. Minä, systeri ja kummipoika. Ja olihan se kivaa!

(kuva Sirkus Finlandian esitteestä)

 

 Ohjelmassa oli poppareita ja hodareita, isoja tikkareita, pillimehuja ja hilavitkuttimia,

sirkushevosilla ratsastusta, jälkkärijätskit McDonaldsilla, bussiajelua (kahdelle rinsessalle eka kerta) ja yleistä ilonpitoa. Ja olihan meillä mukavaa. Ihan koko päivä!

Sunnuntai sitten menikin Lillassa äimistellessä tätä kesää.

Syksystä ei merkkiäkään muutamaa kellastunutta tai punastunutta lehteä lukuunottamatta.

Mutta niitähän on ollut koko kesän muutenkin kun säät on olleet niin omituiset.

 Ei tuolla kamalan syksyiseltä näytä, vai mitä :)

Vuorenkilpi tekee kukkaa, samoin orvokki ja päivänkakkarakin yrittää (mutta mää huristelin ne ruohonleikkurilla matalaksi) ja mitkä lie kaikki - jopa se parjattu kosmoskukkakin alkaa vihdoin ja viimein siellä kahdessa metrissä pullautella kukkasia!

Ja jos mulla kukkii, niin ei ole valittamista melkein naapurissakaa...

 Äidin kukkapenkkiä.

Systerillä on niin suloinen omppupuu, että oli pakko napsaista siitäkin kuva.

  Tässäpä pläjäys tätä "kevyttä" kuulumista.

Muuten menee vähän kuin jäitä polttelis, päällisin puolin kaikki on ihan ok, mutta kyllä se on vaan pakko myöntää, että vähän sisältä kaihertaa.

Sitä oli kummasti asennoitunut siihen, että tässä on seitsemisen vuotta työelämää jäljellä,

mutta nyt kun näyttää siltä, että on kyse viikoista ja se on sitten siinä, niin väkisinkin sitä miettii, että mites sitten suu pannaan.

Asunto menee vaihtoon, se on ihan saletti. Turhaan näin(kään) isossa edes asustelen, pienempi riittää muutenkin kun Lilla on olemassa puolet vuodesta -ja varsinkin vuokran suhteen.

Tampere ei halpa ole muutenkaan, ja vielä kun tahtoo olla kranttu alueen suhteen, niin neliöistähän se sitten on tingittävä. Se muutto sinänsä ei yhtään houkuttele, mutta onneksi ei ainakaan ole tavaraa lisää tullut tässä välissä...vähenee vaan entisestäänkin, tuo tavaraähky on vaan kesän jäljiltä pahentunut entisestään.

Pienissä tiloissa kun on koko kesän asustellut, niin huomaa kuinka vähällä sitä toimeen tuleekaan!

Se onkin mielenkiintoista katsoa, että missä välissä ja minkälaisen asunnon saan...onhan niitä tässä lähettyvillä, mutta kaiketi tarvitsee odotella niin kauan, että olen ansiosidonnaisella...

No, aika näyttää.

Että suoraan eläkeputkeen mua tässä ollaan tuuppaamassa.

Vai oliskos jollain tarjota tällaiselle viiskasille hullulle mummulle jotain kivaa duunia?

Mielellään vain kuusi tuntia päivässä ja kohtuukivalla liksalla :D

Ja vartin fillarimatkan päässä...kiitos.

Jaa mää kranttu, vai????

*nooooh....vähän*

Pysykääs linjoilla, mä tuuppasen pian semmoisen kivan syssyisen arpasun :)

♥

lievää suurempia vaikeuksia

Pikkuisen hiljaista on ollut tällä rintamalla.

On ollut sen verran muutakin hommaa, etten ole juurikaan edes ehtinyt blogia ajatella,

mutta on bloggerikin kyllä osansa tehnyt.

Sivu saattaa näyttää ihan passelilta, mutta blogilista on ihan hanurista.

Kaikki blogit on kyllä siinä, mutta jossain satunnaisessa järjestyksessä, eli ei voi aavistaa kuka on tehnyt postauksen.

Jos yrität tuosta klikata jonkun blogin auki, on tulos tässä:

Välillä kaikki on ihan kaikin puolin normaalia, mutta kun avaat jonkun blogin, on tulos tällainen:

 Eli on himpun verran ollut vaikeuksia välillä lueskella!

Kommentointi ei ole välillä onnistunut mihinkään (jos lukemaan on päässyt),

välillä onnistui jonnekin!

Ja ihan sama onko yrittänyt täppärillä vai läppärillä.

Ei mitään eroa.

Sitten kun olen todennut, että ei onnistu, ei ja mennyt hallintapaneelin kautta,

niin olen saantu kerta toisensa jälkeen huomata, etten muka seuraa yhtäkään blogia!

Ihan sama mitä tekis ja kuinka sivua päivittelis, ei muutu miksikään.

Että kyllä mä täällä olen, käyn blogivierailuilla aina kun pääsen, mutta...mutta...

Joten, ei muuta kuin hyvää viikonloppua vaan kaikille tasapuolisesti!

Ja ihan älyttömän paljon kiitoksia viesteistä joita on tullut tuon blogin suoran linkin kautta, 

on mulla vaan ihania lukijoita ♥

Tänään kutsuu Lilla, huomenna meillä onkin sitten tiedossa kivaa ohjelmaa systerin, kummipojan ja rinsessojen kanssa, saas nähdä josko vaikka saisin kuviakin...

Nautitaan näistä ihanista kesäisistä päivistä!

Ja nyt töihin...niin kauan kun on vielä paikka jonne mennä...

CU!♥

I dont hate mondays

Oli ihan kiva päivä.

Mietin aamulla, että mikähän mahtaa olla fiilis duunissa viikko sen jälkeen kun selvisi,

että yyteet alkaa - alkavat itseasiassa huomenna - mutta eipä siellä sen kummempia.

Ihanan hyväntuulista porukkaa, mutta meilläpä onkin niin hullua jengiä ja hurttia huumoria, 

että ei sitä yksiin yyteihin kompastella!

Piti lähteä töistä varttia vailla kolme, mutta huomasin vielä neljän jälkeen olevani täydessä työntouhussa! Joku roti sentään, joten nakkasin työkamat nurkkaan ja fillaroin Lillaan.

Piti nurmikko ajella. Ja nyppiä sieltä ja kastella tuolla.

Meni kaffeen juonniksi. Yleiseksi lusmuiluksi.

Mulla on muuten tullut paha tapa nostaa jalat pöydälle, olen sitten kotona, Lillassa tai duunissa.

 Silloin kun kotiutin sen Kristalta ostamani penkin yläkertaan muutti taulu alas.

En oikein tiedä tykkäänkö vaiko enkö, mutta kun nuo oli aikoinaan niin peevelin kalliit painattaa 

(omista valokuvista kapalle, otettu jollain Niilinristeilyillä) niin kai se on yhtä jaksettava katsellakin.

Ne loput kolme on huussin seinällä...jos muistatte ne Abu Simbelin Ramsespatsaat ja Kom Ombon temppelin...ja....tuota...helvata! Yksi tais olla Luxorin temppeli?

No, siinä tuo nyt pönöttää kunnes se ottaa ja häviää jonnekin...

Ja kun kännykkä oli kädessä, niin napsin sitten ihan huvikseni muutama kuvan.

Ihan vaan niin, ettei tarvinut persusta nostaa. Se oli jumissa korituolissa :)

Tai no, jumissa ja jumissa - ei se jumissa ollut...piän peppuseni...

 Niinkus näette, niin kukat on kaikki ulkona ja vaasit huutaa tyhjyttään.

Pitäis kaiketi edes laittaa maksaruohoa juurtumaan. Kunhan alkaa ensin kukkia kunnolla.

 Kaffekuppikin on somasti käden ulottuvilla.

Jalat siis pöydällä ja kaffeet rappusilla. Just!

 Mietiskelin tuossa maalausprojektia....Sain paketin Country Frenchin maalia, meinasin kotona sutasta, mutta kun ei sitä tiedä mihin askelet kuljettaa jos ja kun työt loppuu -eli muutanko taas- niin mitäs sitä siellä maalailemaan...mitä sitä mukaansakaan ottaa, jos vaikka pienempään....joten jos sitten Lillassa sutasis. Yläkerrassa ajatteli. Ja sitten se tietty lähtee lapasesta. Ja siirtyy alakertaan.

Ja noihin rappusiin.

On sitä tulevan persauksen hyvä haaveilla ☺

Paree lähtee se nurmikko ajelemaan! Ei se luoja laiskoja elätä.

(vaikka herra hulluista(mummuist)aan huolta (kaiketi?) pitääkin?)

 Tomppeleitakin tulee vielä! On niissä kukkiakin, että nyt vaan löylyä lissää...

 ---vähän toistoa, koittakaa kestää...kestättehän te...

 Vaan sitäpä minä en käsitä mitä nuo kosmoskukat oikein touhuaa!

 Kattokaa nyt niitä! Tuossa ne lavankauluksessa rojottaa kohti taivasta, mittaa nyt enemmän kuin minulla (eli yli sataseitkytä senttiä) -taivastako ne tavoittelee?? Tekis kukkia, perhanat, tahtoo niitä maljakkoon, kiitos, pliiiiiis! Mutta muutama hassu kukka?

 Ja sitten minä innoissani pistän daalianmukuloita alkuksesästä purkkiin.

Ensimmäisen kerran, muuten. Ja viimeisen.

Ensin ne meinaa hukuttautua, sitten ne antaa rakeitten hakata ittensä puolikuoliaaksi,

sitten ne miettii puoli kesää, että viitsiskös sitä ollenkaan kasvaa vaiko eikö.

Puolet sitten päättää selvitä hengissä ja kasvaa.

Nyt ne sitten joukolla ovat miettineet, että kukkisko vaiko ei.

 Juu. Päättivät kukkia. Kukka kerrallaan.

Heti sitten kun minä olen jo kotona kun Lillassa on liian kylmä.

Prkl. Pitäkää kukkanne!

Asiasta viidenteen.

Tohtorit ja fyssarit suositteli sähköpöytää.

Että vois seisaaltaan(kin) tehdä töitä.

Jäi saamatta.

Tein sitten oman.

 Onneks eivät suositelleet sähkötuolia....

 ☺

Have fun!!

Joskus sitä vaan

...on pienestä onnellinen.

Tai ei tuo nyt ihan pieni ole.

Joskus kai kaksikymmentää vuotta sitten -jollei ole jo enemmänkin- iskettiin silmämme samaan tauluun kirpparilla systerin kanssa. Systerillä tais olla paikallista valuuttaa enemmän kuin mulla,

hänen matkaansa taulu lähti.

Kumpikaan ei ole kyllästynyt tähän edelleenkään, mutta kun sys sanoi, ettei nyt ole yhtään punainen kausi, niin minä sain taulun hoitooni ☺

- ei ole punainen kausi minullakaan, mutta tuolle on aina paikka!

 Eiks olekin aika kiva.

Ja toivottavasti on pienestä iloinen myös arpasun voittaja!

Melkein veikkaisin, että on, sen verran iloinen tyyppi on kyseessä...

Kirsi19. elokuuta 2014 7.54

Kaikilla mahdollisilla eli nillä kolmella mukana niinkuin aina ennenkin:)
Kyllä onkin iloa piisannut siitä että "tulit hetkeksi kokeilemaan",matikkapää ei riitä niiden hihittely- eikä muidenkaan mukavien hetkien laskemiseen joita olen sekä edellisessä että tässä blogissa viettänyt,tosin onhan tää vähän vaarallistakin,niin moneen kertaan on sun tahtias ihmetellessä leuat loksahtanu auki että kai ne joku kerta sijoiltaankin menevät,no on tää sen arvostakin:D
Kivaa alkanutta viikkoa sille kivalle siellä♥

Että onneks olkoon vaan, Kirsi ♥

Ja nyt sitten taas töppöstä toisen eteen, jos lähtis taas työmaalle.

Saas nähdä mitkä siellä on fiilikset viime viikkoisen ilmoituksen jälkeen...

Palaillaan!

Mukavaa syyskuun ensimmäistä päivää!