Petollinen Annastina

Ohjelmassa ei ollut tänään mitään mainittavaa.

Joten otinpa lehden ja istahdin mukavasti ulos auringonpaisteeseen lukemaan ...hrrrrrr....hirmuinen syksyinen tuulenpuuska toisensa jälkeen puhalteli niskavilloihin, joten enhän minä siellä kauan viihtynyt, lämpöisen ystävä.

Sisälle vaan ja villatöppöset jalkaan - ja siellähän se odotteli, Annastina ☺

Pehmoisena ja kutsuvana.

Sinne siis!

 Mikäs siellä oli lueskellessa.

Loppuviimeks siinä oli niin kiva makoilla, että kaivoin peiton päälle ja jäin kuuntelemaan radiota. Mitä sieltä tuli - ei aavistustakaan!

 Kävi nimittäin vanhanaikasesti -nukahdin!

Kesän ensimmäiset päikkärit syyskuussa!

No, olen minä yks vuosi heittänyt talviturkinkin syyskuun kolmas päivä kolme asteiseen Kilpisjärveen.

Huomaatteko mitä tästä kuvasta puuttuu?

(testi...muistatteks mitä siinä mahdollisesti on ollut ☺)

 En kiusaa, en muistais itsekään, sen verran tavaraa vaihtuu ja vaihtaa paikkaa!

Mutta yleensä joku muukin funktio pitää olla sen lisäksi että on -tai on olevinaan- nätti.

Eli pienissä tiloissa ei saa olla turhakkeita!

Tai siis ainahan niitä on, mutta ei niitä tarvitse olla määräänsä enempää...

Nämä sieltä lähti! Muumit!

Roikkuivat koukuissa kaapiston alareunassa - ja varmaan kaksi tai kolme kertaa on jotain mukia käytetty. Eli turhakkeita. Somia sellaisia tosin.

Etsittäiskös näille uusi koti?

Tai vaikka pari?

 

Pistetäänpä siis ensimmäinen arvonta pystyyn!

Liittymällä (uudelleen/uudeksi) lukijaksi yläpalkkiin saat sen ensimmäisen arvan!

Toisen saat jos linkität omaan blogiisi, mielellään tuolla kuvalla

Tuo "kuulosti omaankin korvaan" ihan pöljältä kun luin sen äsken!

Eli ei pitäis päikkärien jälkeen tehdä mitään vähänkään aivokapasiteettia vaativaa,

se on nyt todistettu taas kerran ☺

Vanhat hyvät säännöt:

1 arpa kommentista

2 arpaa kommentti + lukija

3 arpaa komentti + lukija + linkitys omaan blogiin

- ja koska mulla on aina ollut niitä joitakin jo tutuksi tulleita anonyymeja lukijoita jotka eivät kirjaudu mihinkään, mutta muistavat kommentoida ja mainita nimensä/nimimerkkinsä, ovat hekin tottakai kommentillaan arvonnassa!

Kerro kuinka monella arvalla olet mukana!

Ja vastaa kysymykseen:

Arvotaanko kaikki kuusi samaan pakettiin?

Vai arvotaanko kolme ja kolme?

Se määrä, joka saa enemmän ääniä, tulee arvontaan, joka suoritetaan syyskuun viimeisenä päivänä!

Kiitos ja onnea ☺

Ja tervetuloa kaikki uudet ja wanhat!

(korjaan kaikkien tähän mennessä kommentoiden arpamäärän, tottakai!)

♥

ARVONTA ON SULJETTU!!

KIITOS KAIKILLE!!

Ja ihan sen vuoksi kun muutkin ovat laitelleet niitä "paljastuskuvia"....

-tässä teille suuren pöydän riemua ☺

*poistuu siivoilemaan -tai sitten ei*



Miten niin lähti lapasesta?

Olen jo tainnut jossain joskus mainitakin, että päivän lehti tulee Lillaan.

Sehän taas ei ole kenellekään uutta, että minä itse ja milloin mikäkin tavara ollaan eri osoitteissa.

Kuten nyt sitten vaikkapa lehti ja minä, tällä kertaa.

Iltapäivällä hain lehden laatikosta, heitin tavarat sisälle ja istahdin kuistin tuolille aurinkooon lehden kanssa - ja pääsin varmaan just ja just pari aukeamaa, kun veti pilveen ja tuli vilu...joten sain ahaa-elämyksen; nyt asettaudun Annastinaan lukemaan!

Näin pitkälle pääsin:

Sain lehden sentään noin lähelle ☺

Itse en kyllä päässyt tuonne asti!

Tuli yks toinen ahaa....näin nimittäin yhden ilmoituksen, tuoleista...joten piti heittää vähän tuoleja ja pöytiä paikasta A paikkaan B ja vähän muuallekin...

Kuistin mustat metalli/polyrottinkituolit heitin pihalle ja nostin paviljongista puutuolit tähän.

 Kuistilla olleen punaisen pirttikaluston vippasin mäelle, tulipas tilaa!!

 Tässä vaiheessa vilkaisin kelloa ja ajattelin unohtaa kahvinkeiton ja muut rituaalit, hyppäsin fillarin selkään ja suuntasin parin kilsan päähän hieman -ihan lievästi- epäuskoisen toiveikkaana tuolikaupoille....mutta eihän siellä mitään kahdenkympin valkoisia polyrottinkeja ollut - aamulla oli ollut puoli kaupunkia jonossa oven takana ja sinne oli menneet, aikaisille linnuille.

Ei tämmöi myöhänen pulu mitään enää saanut.

Minähän siis suuntasin turisemaan yhden hyvinkin tutun kauppiaan kanssa siihen lähitienoolle...." ei sulla sattuis mitään kesäkalusteita olemaan...?" No ei!

Istuttiin siinä ja höpistiin joutavia, yks kaks mun tunnetusti harhaileva katse osui taittotuoliin!

Mikäs toi on? Onks noita monta? Neljää?

Saiskos melkein-kotiin-kuljetuksen?

Oli ja sai.

Fillarikin pääs kyytiin ☺

Tommoiset mä löysin ja heti paikalla tiesin, että ne on nuo!

 Peevelin hyvät istua, säädettävä selkänoja - eli voi ottaa vaikka torkut siinä sen jälkeen kun on syönyt masun täyteen. Siis sitten ensi kesänä!

 Ja tarpeeksi korkea selkänoja! Sekä ollakseen hyvä istua, että näyttääkseen hyvältä noiden korkeiden aitojen takana.

 Iso plussa on sekin, että ne on taittotuolit, eli ei tarvitse rakentaa hirmuista estettä ulkohuonekaluista Lillan oven taakse sisään talveksi!

Ettäkö ne loput kalusteet?

Kahdenistuttava puutuoli/sohva/mikälie muutti Namuun, pirtinpöytä kannettiin roskisten luo (olkaa-hyvä-ja-ottakaa-jos-kelpaa-systeemillä), samoin matala valkoinen pöytä.

Naapuri sai pari polyrottinkista mustaa taittotuolia, ne kuistilla olleet kaksi jäi toistaiseksi pihalle varatuoleiksi, toinen pirtinpöydän tuoli meni kahdenistuttavan matkaan ja toinen jäi tuohon:

Tomaattiamppeleille.

Eli tuttavallisemmin Tomppeleille ☺

 

Lehti on lukematta, kahvit keittämättä, ja uskokaa tai älkää, mä olen syönyt yhden jätskin lounassalaatin jälkeen!

Mistä perhanasta nämä läskit tulee?

Siitä jätskistä...?

 

♥



Vasara ja nauloja

Kunnon naisen leikkikalut ☺

Naulat tosin jäi laatikkoon tällä kertaa, mutta ruuveja menikin sitten jokunen.

Eikä sitä vasaraakaan tarvittu.

Tarvittiin ruuviväännintä.

Sahaa käytettiin jo Starckilla, tai siis kaupansetä käytti.

Ja eikun autoon sisään 88 metriä rimaa pätkittynä ja jokunen metri kakkoskakkosta.

Ja neljä tolpan jalkaa.

Ja mitäkö niistä saadaan?

Aitaa, perhana!

 Ihan omin pikkukätösin rakensin.

Faija auttoi sen verran, että saatiin rautapiikit tolppien jalkoihin, ja lähti kotiin.

Lupasi palata avuksi joku päivä....noh, te tiedätte mun keskeneräisyyden sietokyvyn. Se on loistava.

Silloin kun ei ole heikko - ja just nyt oli!

Vähän aikaa katselin taivaalle, alkaakos sataa....no ei.

Joten hommiin.

Yks poikkipuu hiekkalaatikon päälle lappeelleen ja kaks tukipuuta sen varaan ja eikun ruuvaamaan.

Ensin reunapala ja sitten pystyyn oikeaan kohtaan -mitä nyt piti sutia ensin (ja sitä ennen vielä fillaroida pikaisesti RTVssä hakemassa sudittavaa kolmen litran pönikkä) molemmin puolin.

Sitten toinen reunapala, paikalleen ja sitten valmiiksi suditut rimat väliin.

Ja sama toiselle puolelle, nuo rimat kun on tolppien molemmin puolin.

 Ensimmäisenä iltana alkoi sitten kuitenkin sataa, ensin yritin olla välittämättä parista piskosta, mutta siinä vaiheessa kun esteri viskas niskaan koko saavillisen kerralla oli pakko lopettaa.

Kastuin nimittäin kalsareita myöten, eikä se ollut kivaa, ei.

Joten kotiin. Siinä vaiheessa kun väänsin avainta ovessa, olis uitettu koirakin ollut kuiva mun rinnalla..

Ja loput seuraavana iltapäivänä ohjelmaan.

Siinä vaiheessa tuli sitten faijakin, ei tosin apuun, vaan kokonaisen seurueen kanssa - oli vieraita mukana.

Heidän lähdettyään jatkoin hommaa ja tein valmiiksi asti.

Faijan piti sitten vaan käydä toteamassa pari päivää myöhemmin, että "teit sitten itse sen".

-No, tein ☺

 Nyt puuttuu enää villiviinit, jotka sitten toivottavasti kasvaa huomattavsti paljon nopeammin kuin tämän kesän köynnöshumala. Sen on täytynyt olla juovuksissa silkasta itsestään, sen verran hidasta ja hankalan nököistä kasvua...

Mutta jottei teidän verkkokalvoille piirry kuvaa mistään piiloon-silmistä-yritetään-pistää-lapsenkakan-värisestä, niin laitetaan loppuun jotain nättiä.

 Tuo pitäis vissiin kohta roudata jotenkin kotiin....

Ei mahdu fillarin koriin, ei...

CU♥

Toinen pyöräytys

...sisällä siis ☺

Nyt on testattu jo useampaankin kertaan, että päivän lehden voi lukea pöydän ääressä ilman kattovaloa.
Että ihmisen lapsi voikin olla vähään tyytyväinen ☺

Kuva on otettu keittiöstä!
-juu, mulla on sellainen!

 Kaksi kolmesta olemassa olevasta Ikean hyllyköstä mahtui tuohon poikittain, ei ne muualle olis mahtuneetkaan! Se kolmas meni varastoon, ja on kuin se olis aina ollut siellä.
Ja huomatkaa, samalla tuli sahattua se ylipitkä työtasokin sopivan mittaiseksi, nyt se päättyy siihen mihin pitääkin, eli jääkaapin kohdalle.

 Jotenkin alkujaan oli itsestään selvää, että tuohon ikkunoiden eteen tulee "olohuone" ja takaosaan keittiötila pöytineen.
Noh, onpas vaihtunut kalusteetkin, niin sohva kuin ruokapöytäkin.
Eiks silloin ole korkea aika vaihtaa järjestystäkin?
Ja mattoa....ei se karvalankamatto tähän sopinut. Se näytti jotenkin ihan vahingolta siinä, ihan liian pieneltä, vaikka koko oli ihan sopiva entisellä paikalla.
Käynti kotona pikaisesti auttoi asiaa, matto mukaan ja takaisin.
Tämän ryhmän allehan tuo matto on ostettukin ☺

 Ja toinen virkatuista matoista sai paikan korituolin edessä.
Ja onneksi niitä on kaksi!!
Tuossa nimittäin ei matto kauan pysy puhtaana, toinen on onneksi varalla.

Tässä vielä Annastiina vähän taaempaa kuvattuna 

 ...ja vielä takavasemmalta.

En ole vieläkään ehtinyt Annastiinaan istahtaa, ulkona on niin kiva touhuta kun kelit on suosineet.
Sisällä tulee istahdettua oikeastaan vain syömään tai lehti lukemaan - pöydän ääreen.
Jos olis ollut yötä, niin se oliskin toinen juttu, mutta nyt on ollut kiva taas käydä kotona kääntymässä.

Ja vielä asiasta viidenteen!
Kiva kun olette täällä ☺
Mä olen saanut ihan uskomattoman paljon sähköpostia, moni on kysynyt ja ihmetellyt mitä ihmettä on oikein tapahtunut, onko tullut paskaa niskaan, vai mitä.
Yritin vastata niin monelle kuin ehdin ja muistin, varmasti en kaikille...jonkun meilin kai vahingossa poistinkin.
Koko vanha blogi on poistettu, siis todella poistettu!
Se ei ole edes mulla itselläni tallessa, tänään poistin sen viimeisenkin postauksen viesteineen, ja poistin kaikki tunnuksetkin. Se juttu sellaisenaan on nyt eletty!
Kaikki oli kivaa ja meni hyvin, mutta jotenkin sen lehtijutun jälkeen -kun kävijöitä päivässä oli 800-1200, mutta lukijat pysyi suurinpiirtein niissä mittakaavoissa kuin ennenkin, samoin kommentit- tuli sellainen tunne, että nyt siellä on liikaa niitä silkkaa uteliaisuuttaan lukijoita.
Niitä, jotka tuntee/tietää mut tavalla tai toisella, muttei koskaan ota yhteyttä.
Ja blogissa oli niin paljon sellaista, minkä olisin aivan varmasti jättänyt jo alkujaan pois, mikäli olisin edes osannut kuvitella mitkä mittasuhteet se saa.
Ei sitä kuulkaa tyttö tiennyt puolitoista vuotta sitten kuinka kivaa on ja kuinka paljon teitä tuli ☺

Katsotaas nyt sitten mihin tämä tie vie ja mitä vastaan tulee!
Mutta kiitos teille, jotka jo olette täällä!
♥taas♥
Olette tärkeitä, jokainen!

♥
(ai niin, olisitteks te halunneet ennen-kuvia?)

Päivän se otti!

Lapiokäsi työssään...no, melkein koko päivä meni, pieni katkos tuli kun kaveri poikkesi, tehtiin pientä vaihtokauppaa (kiitti vaan ☺)

Eilen siis puskat odotti portilla ja pihassa, ei niitä kauan auta seisottaa, ovat pian entisiä.

Eilisen kuvan puskat on paikallaan.

 Samaa puskaa oli jo entuudestaankin, mutta just kasvun alkuun päässeitä, nyt vähän siis oikastiin ☺

Nyt portin molemmin puolin on suurinpiirtein samankokoista - ja tuossa portin vieressä on pussissa ne vaihdetut, lähtivät kaverin matkaan.

Kierrätystä, kierrätystä!!

Tuo oli se helppo osuus.

Pihalla odottikin vähän työtä.

Edessä on ne istutettavat puskat, sitten varsinainen turhake; karviainen (syystä että mä olen syönyt siitä kai kymmenen marjaa, niin hyviä kuin ne onkin - mä napsin mieluummin tomaatteja!), ja sen takana muutama kotkansiipisaniainen.

Työmaa!

 Tässä vaiheessa on saatu niskaan ja hiuksiin noin miljoona öttiäistä sireenistä ja muista puskista - ja katkottu karviaisen oksat - ja reijitetty muutama sormi...(ne on aika keleen piikikkäitä peijoonia).

Ja roudattu saniaiset omituisen höpöttäjän portin pieleen, saattais kelvata sinne.

 Piti olla helppo nakki, ei IHAN ollutkaan.

Sen verran vanha puska, että oli kasvattanut juuriaan pikkuisen sinne sun tänne.

Soitin systerin apuun, sillä kun on kokemusta maansiirtokoneena olemisesta ☺☺

Ja johan lähti!

 Nyt mulla sitten on kohta kaaheen laakee aakee - vaikka kärrynpyöriä heittelis meneen....paitsi en mää taida, se olis niin naurettava näky (se yritys!) että hyeenatkin kuolis nauruun. Ja ne on sentään ammattinaurajia!

 Nurtsin siemenet on paiskottu paikalleen, nyt sitten vaan odotellaan taas kasvun ihmettä.

Eiköhän se tästä...

Tarkoitus oli leikata tuo jo olemassa oleva nurmikkokin tänään, mutta kun sain homman valmiiksi ja pestyä kahdet crocsit ja yhdet saappaat ja kaksi toooooosi mustaa jalkaa, alkoi sataa.

Ja mun sormet oli siinä vaiheessa kylmästä pesuvedestä niin kohmeessa, että mun silmämunissa luki SAUNA, joten suunta kotiin!

Arvatkaas vaan pystyinkö kykeneen odottamaan saunan lämpiämistä....

Seuraavan kerran vien teidät sitten pyörähtämään taas sisälle ☺

♥