tutuilla kulmilla

Eikä kuitenkaan niin tutuilla.

Viikko takaperin nousin sinivalkoisille siiville ja otin suunnan sinne minne olen  jo kauan kaivannut, yhteen maailman ihanimmista kaupungeista, -ja omaan suosikkiini- New Yorkiin.

Kahdeksan vuotta on hupsahtanut edellisestä käynnistä, joten oli jo aika päivittääkin kuulumiset.

 

Lento oli aikataulussaan, kentällä jouduin hetken odottelemaan tilattua kuljetusta hotellille, mutta hätäkös tässä. Olin jo ihan melkein perillä. Matka hotelliin sitten kestikin vähän normaalia enemmän, reittikin kiersi pohjoisemmasta kuin aiemmin, oli nimittäin vuosisadan ruuhkat Manhattanin suuntaan. Kuskimme tuumasi, ettei ole tällaista nähnyt kahteenkymmeneen viiteen vuoteen.

No, saatiinpa uusia maisemia katseltavaksi matkan varrella, kuskeilla on koko ajan reaaliaikainen yhteys omiin keskuksiinsa, saavat tiedot ruuhkatilanteista ja etsivät vaihtoehtoisia reittejä sen mukaan.

Mikäpä siinä oli etupenkillä istuskella ja  tutkailla LaGuardian tienoita ja Queensia yleisemminkin, eipä ole niillä nurkilla tullut liikuttua. Reitti kun kulkee yleensä suht suoraan JFK:lta Brooklynin läpi kulkevia valtaväyliä.

Lopulta saavuimme East Riverin rantoja seuraillen Manhattan Bridgelle ja siitä Manhattanin puolelle.

Yksi porukka skipattiin sillan kupeeseen China Townin kulmille, minä olin sitten seuraava tiputettava omaan hotelliini. Tavoistani poiketen hotelli ei tällä kertaa ollutkaan Times Squaren liepiellä Middtownissa, vaan otin sen eteläkärjestä aivan WTC-Memorialin kupeesta.

Eteläkärkeä on kyllä tullut tutkittua jonniin verran aiemmillakin käynneillä, mutta edelliselläkin käynnillä koko WTCn alue oli vielä täysin rakennustyömaana, vain yksi uusista rakennuksista oli valmistunut. Nyt alue alkaa olla loppusilausta vailla, joten sinne siis.

Lähettyvillä on muutenkin paljon nähtävää ja vallan upeat reitit kävellä jos vaikka minne.

Tarkoituksena ei alunperinkään ollut juurikaan seikkailla muualla Manhattanilla, näilläkin nurkilla tulisi olemaan ihan riittävästi. Toki suunnitelmiin kuului High Linen kävely, siinä mennään sentään 33rd Streetille asti. Kyseinen HL on vanhan rautatielinjan aikaa sitten käytöstä poistettu katujen yllä kulkeva pohja, joka on kunnostettu upeaksi kävelyreitiksi.

No, ei mennä asioiden edelle! 

Saavuin siis hotellille iltaseitsemän aikoihin, kirjauduin sisään, skippasin matkalaukun huoneeseen ja suuntasin pihalle.

 Seuraavalle päivälle oli luvassa sadetta oikein kunnolla, joten otin iltakävelyn suunnaksi Brooklyn Bridgen, tarkoituksena kuvata eteläosan pilvenpiirtäjien valomeri. Keli oli huikea, lämmin ilta, sandaalit jalassa, ohut villatakki päällä, jalka kevyt, suunta tuttu....

 

Sen verran oli kuitenkin "suttuinen" ilma, että osa huipuista piileksi pilvi/usvahunnun keskellä eikä millään suostunut kuviin.

 Mutta niinhän se on, että sillä mennään, mitä annetaan!

Sillalta palasin "omille nurkille", kiertelin ihmettelemässä ja ihastelemassa Memorial Plazan kaunista aluetta ja muutenkin lähitienoita. Muutama tunti meni hujauksessa -ja aikaerokin talttui noileesti, ei tullut sitä monesti aiemmin yllättänyttä huteraa väsymystä.

  Asiaan sen kummemmon perehtymättömille tiedoksi, että nuo isot altaat on molempien syyskuun 11pv:n terrori-iskuissa tuhoutuneitten WTC:n tornien kohdalla. Reunakiveykseen on läpikaiverrettu kaikkien iskussa kuolleitten nimet, aika koskettavaa luettavaa. Varsinkin silloin nousee väkisinkin pala kurkkuun kun silmiin osuu naisen nimi syntymättöminen lapsineen.

Siinä kun vielä kävi iltaölperöisen nautiskelemassa hotellin ulkoterassilla 20. kerroksessa ja ihastelemassa näkymiä yövalaistuun One World Trade Centeriin ympäristöineen saattoikin hyvillä mielin pötsähtää suihkun kautta kaksi metriä leveään sänkyynsä, tuijotella hetken aikaa paikallisuutisia ja pressanvaalikeskusteluja, ja vaipua sitten muutamaksi tunniksi unten maille.

 

  

Aamuviiden aikaan aikaero muistuttaa kuitenkin, että "hei, sun kello on nyt yksi päivällä, ei enää tähän aikaan nukuta"....mutta siitä sitten seuraavalla kerralla.

Aikaero takaisin päin onkin ottanut harvinaisen lujille.

Nyt kun ei ole niitä pakollisia päivärutiineita on tullut kuljettua pää sumussa, uni ei tule ennen aamutunteja, mutta jatkuu sitten hyvinkin puolille päiville. Eli ihan olisin jenkkilän ajassa.

Antaas katsoo kuinka nyt pelittää, rytmi on pakko viimeinkin saada siirrettyä likemmäs normaalia, rinsessakolmikko kun  tuli viettämään viikonloppua ♥

Palailen linjoille kunhan tässä säällisesti ehdin, taidetaan ensin kuitenkin rauhassa juhlia halloweenrinsessan viisveet ja paistella pipareita ja syödä kakkua ja tuliasnamuja ja pusutella ja halitella ja ties vaikka mitä ☺

Yhtä ihanaista eloa teillekin! Palaillaan!