voi autuasta oloa

Eilen aamulla hyppäsin kaverin kyytiin, käännettiin auton nokka kohti moottoritietä ja etelää.

Ohjelmassa jo kauan sitten suunniteltu vierailu, joka on syystä tai toisesta siirtynyt ja siirtynyt.

Yhtenä syynä varmasti se, että yksi asianomainen on vaan nököttänyt mökkeröisellään, eikä päässyt reissuissaan puusta pitkään, ei edes näissä lyhyemmissä. Kesät vaan tuli ja meni.

Ainahan sitä puolustella voi käytöstään vaikka vanhalla sanonnalla: 

kesällä ei kerkiä, talvella ei tarkene, keväällä on paljon vettä, syksyllä käy kylmät tuulet.

No, rattoisasti matka joutui jutustellen ja viimeisiä kuulumisia vaihdellen, yksi "mutka" tehtiin matkaan, mutta siitä sitten erikseen.

Siinä vaiheessa kun mutka seurasi toista, tiet kapeni kapenemistaan ja tultiin sille tiellä, josta saatiin ohje "kun tuntuu, että ei tämän tien päässä ainakaan voi kukaan asua, alatte olla perillä" tiedettin, että todella aletaan olla perillä! Vihdoin ja viimein.

Siellä metsän keskellä, "middle of nowhere", avautui iso ja vehreä, vihreä pihapiiri.

Hetki siinä ihmeteltiin ja äimisteltiin ennenkuin huhuiltiin portailta sisällä olevalle emännälle.

Tai piialle, oikeastaan. (Nyt ainakin joku jo arvaa missä ollaan)

Piha/puutarhakierros paljasti taitavan ja innokkaan pienviljelijän lisäksi loppukesän huumaavan tuoksumaailman, kesän kukkein aika jo alkaakin olla ohi varhaisen kesäntulon vuoksi.

Jos sää olisi ollut aurinkoisempi (pelkän poutaisen sijaan) uskon, että olisimme nähneet myös melkoisen perhosarmeijan, sen verran houkuttelevaa kasvustoa oli tarjolla, nyt tyydyttiin pörisijöihin.

Koti itsessään on juurikin sellainen aarreaitta, joksi sen kuvittelinkin.

Taas kerran ei voi kuin ajatella mihin ihmeeseen ne kaikki valkoisten ja kliinisten kotien asujat silmänsä pistävät, mitä he ihailevat? Sitä paljauttako? Ei ymmärrä.

Täällä ei ollut sitä  ongelmaa, saattoi silmiään lepuuttaa vaikka missä ihanassa!

Kokonaiskuvaa kodista en teille anna, kuten ei anna paikan hurmaava emäntäkään, mutta maistiasia sain luvan kuvata teille. 

 Tiesin jo entuudestaan, että täällä on mieletön peiliseinä kylpyhuoneessa, mutta silti se yllätti!

Olin aivan hurmioitunut ♥

Koko koti on silkkaa silmäniloa, pieniä ja isompia ahaa-elämyksiä, 

ja parasta on, että tämä koti ei ole tekemällä tehty, vaan tullut eläen ja rakastaen.

 

 Olen yhä vieläkin ihan pöllämystynyt!

Ja niin ihastunut, että se laimentaa paljon jopa sitä pettymystä, että Pehtoori ei suvainnut näyttäytyä meille edes hännänpään vilahduksen vertaa. 

Kiitos, Cheri, kun avasti kotisi meille, kiitos kaikesta ♥ 

Ja hirmuisen iso erityiskiitos vielä tästä metsän kullasta! Kaikki on pakkasessa!

Omaan ei ihan kaikki edes mahtunut, vein loput äidille.

 Voih, olo on autuas vielä pitkään.

Taatusti vielä talvellakin ☺

Kyllä, vierailimme Pirkon kanssa Autuaassa olossa ♥

Kiitos myös kuskille ja hyvälle seuralle.

Siitä meidän "harkitusta harha-askeleesta", pienestä mutkasta matkassa sitten seuraavalla kerralla.