viikko kerrallaan

Mitä tapahtuu kun lähtee yhtä peittoa ostamaan?

Ja unohtaa sen naulakon, jonka on unohtanut jo ainakin kolmella aiemmalla ostosreissulla.

Tuntuuko tutulta, että ruåttalaisen käynnit välillä vähän lipsuu.

Että ykskaks tulee mieleen "niin, ne kaapit, ne pitäis käydä läpi. Ja se kellarikomero".

Muistin sen peiton siinä vaiheessa kun oli koko kierros tehtynä, kasassa säilytyslaatikoita, varastohyllyä, kattilaa, koria, servettiä ja ties mitä - ja nenä näytti jo tiukasti kassan suuntaan. Eikun käännös takaisin. Se peitto oli nimittäin tärkeä: joku hätäratkaisuviltinretale pussilakanassa on vähän liian vähän (kun nukun ikkuna auki myös niinä kylminä, tuulisinä öinä) ja untuvatäkki on vielä ihan liikaa.

Lopputulos kassalta poistuttua tässä:

 TAAAXIII.....!!! 

Vaikka oli kaveri matkassa, niin ei ihan bussiin taipunut ☺

 Kellarikomerosta saisi nyt ihan yhtä siistin kuvan kuin tuosta kaaoksessa olleesta eteisen sekalaista seurakuntaa sisältävästä romukaapista. Sielläkin on iso osa tavaroista muovilaatikoissa parissa hyllykössä. (ja juu, meinaan niidenkin sisällön vielä raakata jossain kohden kunhan se kuuluisa inspis taas saapuu maisemiin -nyt se on lähtenyt jonnekin muualle)

Eteinen on yhä edelleen yhtä hassun mallinen kuin ennenkin, mutta toimii -ja nyt toimii vielä paremmin kun löytöpisteestä löytyi passeli penkki. Tosin oli haaleenvaaleenpuunvärisenä ihan väärän värinen.

  Piti  sutaista valkoiseksi.

 Pikkurinsessa kaikista varoituksista huolimatta ehti illalla laskea läjän tavaroita vastamaalatulle penkille hampaanpesulle mennessään -onneksi huomasin ajoissa, ettei kassit ja unilelut kasvaneet maaliin kiinni. Taisi siinä pikkukorvien läsnäollessa päästä pari ärräpäätäkin -hupsvaan- mutta toivottavasti silläkin kohtaa ne korvat oli päässä vain koristeena, niinkuin ne aina välillä tuntuu olevan...

 Palleroisetkin pääsi nurkkaan ja ne toiset varastoon. Ja ihan mahottoman mukavilta näyttää nämä Clasun pallot. Taisi olla hintakin ihan passeli, jos en väärin muista (että vink vink vaan)

Ja kun ympäri käydään, niin kotiin tullaan. Vai miten se meni?

Miniä sai hoitoon systeriltä yhden pöydän ja samaan syssyyn yksi minulta aikanaan miniälle kotiutunut pikkupöytä tuli takaisin. Kaipailin kovasti tuohon toisen laiskanlinnan viereen jotain mihin laskea kaffekuppinsa tai vaikka drinksunsa...kumpaankin tarkoitukseen toimii, testattiin kaverin kanssa tänään. Kiitos vaan hyvästä (testi)seurasta!

Niiiiin moni on kysynyt niiiiin monta kertaa, että kaipaanko Lillaan -tai että kaduttaako?

No ei kaduta! Enkä ole pahemmin ehtinyt edes kaivata.

Tänään (apua, taas!) poikkesin  - nyt tosin ihan niinkuin "muutkin ihmiset" kun uusi omistaja piti pop up-kahvilaa. Poikettin kaffekupillisella. Ihanan rehevää ja ihanan kukkeaa ja ties mitä. 

Jokunen kaffittelija oli kuulemma tiennyt mihin oli tulossa (että hei vaan, te blogini lukijat ☺/ )

Tässä muutama kuva ihan luvan kanssa siitä miltä siellä näyttää nyt.

Postilaatikko on hävinnyt jonnekin villiviinin sekaan!

 Astutaanpa sisään

 Rantakukka on vallan villiintynyt, ihan huiman kokoinen!

 Talven  koitoksista hienosti selvinneet pienet Flammentanzan alut on rojahtaneet kaaren yläosaan asti! Hienoa ♥

 Rehevältä näyttää muutenkin.

 Lippakioskista on kuoriutunut vallan hurmaava keidas, sanoin tänään jollekin vierailijalle, että se on ihan huikean ihana "pihabuduaari!"  Mikäs siellä on vastaanottaa vieraita ja nauttia elämästä ☺

 Ja lippakioskin takana kukkii "kovaa ja korkealla" ihan kuten aina ennenkin!

Enempää en kuvia laita, sisätiloista en lainkaan.

Kaunista siellä on, fiilis on samanlainen, mutta kuitenkin erilainen.

Kunnioitetaan kuitenkin sen verran P:n yksityisyyttä, että jätetään rauhaan.

Se PellePelottoman aikoinaan tekemä lokerikko tosin on poistunut "muonavahvuudesta", mutta ei hätää, se on muuttanut Namuun! Pysyy siis suvussa edelleen ☺

Saisinkohan jossain vaiheessa niin paljon itsestäni irti, että saisin postailuun vähän vauhtia.

Ettei kaikki kaatuisi aina kerralla samaan läjään.

Antaas katsoo.

Ensi viikolla kuitenkin reissaan ihan vähän, jos vaikka kuviakin...

Mutta kiitos kun olette siellä.

Te, ketkä vielä jaksatte olla ja odotella ☺

♥Ja erityiskiitos, että sain nämä puutarhakuvat julkaista ♥