..että jos ei nyt ihan maailmaa pelastettukaan, niin jotain sentään.
Pelastettiin pari pöytää kuitenkin....toisiltamme..?
Ja musta tuntuu hyvälle. Musta.
Lupasin palata asiaan kun on palikat kohillaan, nyt vois sanoa olevan..
Parolasta ostettu tarjotinkin kynttilöineen pääsee oikeuksiinsa.
Loppui samalla se päänsisäinen viikkoja jatkunut vääntö "maalatako vaiko eikö maalata" kun tehtiin Voikukkapellon Netan kanssa vaihtokauppa päikseen. Pöytä pöydästä.
Se mun ihana, kaunis murheenkryynini lähti oikeaan kotiin, ja Netan varastoissa pölyttynyt aarre pääsi tänne "omaan kotiinsa".
On se luojan lykky, ettei (aina) heti huitase tuosta vaan menemään sen maalisutinsa kanssa, aina se kun ei paranna asiaa yhtään. Se pöytä oli kaunotar jo tänne tullessaan, mutta tänne niin kovin väärän värinen, nyt se on kaunotar ansaitsemassaan paikassa. (klik)
Tämä kaunotar siis kyseessä.
Ja taas on ihmisen lapsella hyvä mieli :)
Ja taitaa olla siellä toisessakin päässä...?
Ensimmäiset hyasintitkin nappasin matkaan kun poikkesin pikaisesti kaupoilla.
Täällä sama homma niinikään... Ei vieläkään näy valoa tunnelin päässä eikä varmaan tule näkymäänkään pitkään aikaan, sillä se tarkoittaa luopumista jostain mieluisasta (ja valkoisesta), jos nimittäin en maalaa ja myy pois 😉
VastaaPoistaSaas nähdä, miten käy vai meneekö pöytä vintille.
Onneksi sullakin on se iso vintti mihin voi jemmailla tavaraa huilaamaan ja mietintään - näin ainakin olen ymmärtänyt :)
PoistaTäytyy kyllä myöntää, että harvoin olen ollut yhtä tyytyväinen siihen, että jätin jotain maalaamatta!
No hyvät vaihtarit kyllä teitte, kumpikin pöytä onnenomiaan uusiin koteihinsa ja sulta lähtenyt säästyi maalihampaan kolotuksen uhriksi joutumiselta :) Ihana tunnelma sulla siellä mutta niinhän sulla aina♥
VastaaPoistaTänks muru :)
PoistaEt muuten usko kuinka monta kertaa aamusta varhain (eli joskus viiden pintaan) yritin kommentoida sun postausta, mutta ei prkle anna mun jättää sanan sanaa! Piti vaan sanomani että mullei o ikinä ollut adventikkoa, ei nytkään, mutta sitä sun himmeliviritystä tekis mieli kokeilla - tosin taitaa olla jo juhannus ennenko mä mittään pillei muistan ostaa. Että se siitä ...
Ps. Mikäs karkkitilanne kipossa??
Mustakin se toimii :)
VastaaPoistaKyl vaan, musta toimii :D
PoistaEikä tarvi hakemalla hakea jotain samaa sävyä. Edes kirjahyllystä :D
Jo vain! Kylläpä olikin hyvä, kun pöytä löysi kodin. Kauan se meillä olikin hyljeksittynä tuikisalaisessa kätkössämme :)
VastaaPoista"Make someone happy...." jne jne mainoksen mukaan :)
PoistaNiinhän sitä sanotaan, että aika tavaran kaupihtee....tai no, riippuu tavarasta, tiätty :D
Autuas vaihtokauppa! Olipa hyvä, että keksitte pistää pöydät vaihtoon:).
VastaaPoistaKierrätys on kunniassa :D
PoistaKahdessa paikassa tuntuis olevan tyytyväisiä naisia. Mun ekat hyasintit vetelee viimeisiä. Eurolla ostin Ikeasta ja pieninä nuppuina ja hyvin kasvoivat. Oootko taas vaihtanu väriä, vai onko kuva vanha. Punanen kyllä ON PAREMPI vaikka sähän nyt teet, niinkuin teet. t Riitta
VastaaPoistaIkealaisia minäkin pari nappasin samalla kun tankkasin tuikkuvaraston.
PoistaMä mittään väriä nyt ole vaihtanut, pesujen haalistama mikälie, mutta eihän sitä koskaan tiedä.....vanha kuva siis, mutta taitaa olla se perusväri kuitenkin, joten olkoos nyt toistaiseksi noin :)
Näin päin!
VastaaPoistaNäinpä!
PoistaOlipa hyvä vaihtokauppa. Eikö olekin mukavaa, kun on oppinut siihen, että ei tarvitse kestää "vääriä" valintoja, vaan voi olla vaihtoehtona luopuminen tai vaikka tämä vaihtaminen. Minulle kävi vähän samoin. Kaunis pyöreä ruokapöytä uuuden kodin olohuoneessa ei ollutkaan enää samanlainen kuin vanhassa kodissa. Se ei vaan istunut paikoilleen. Lopulta annoin periksi ja luovuin siitä. Ja nyt olen niin tyytyväinen. On väljää ja avaraa ja ison ruokapöydän ympärille keittiöön kyllä mahtuvat kaikki. Ja sinne keittiöön, kun muutenkin kaikki aina jämähtävät iltaa istumaan.... Onnea siis vielä kerran kauniista uudesta pöydästäsi. Ja kiitos ihanasta blogistasi, seuraan sitä tiiviisti.
VastaaPoistaTosiasia sekin, että vaikka sanotaankin kaikelle olevan paikkansa, niin ei se paikka aina olekaan omassa huushollissa. Ja ainakin minun mielestäni jokaisella asunnolla on oma henkensä, ei ne edellisen kodin tavarat aina istukaan ihan mutkattomasti sinne minne oli kuvitellut.
Poista(Tai sitten mun vaan muka pitää jotenkin selitellä tätä ikuista(?) ja aina vaan jatkuvaa pyöritystä :D )
Keittiö on muuten kumma juttu, joissakin kodeissa se on automaattisesti "se" paikka, mulla se on on ollut parissa asunnossa elämäni aikana, tässä se on selkesästi olkkari.
Kiitos kauniista sanoistasi :)
Pysy tässä sit teidän perässä!!! 😀
VastaaPoistaMilloin sinusta on hidas tullut :D
PoistaHei, onpa hieno vanhan ajan tupakkapöytä. Niinhän niitä ennen kutsuttiin. Lapsettomalla tädilläni oli vielä 1980-luvun alussa tuollainen musta pöytä. Oliskon Askon valmistetta 1950-luvulta? - Haaveilin, että minä saisin sen. No, se meni jollekin toiselle ja minä sain sitten kyllä muuta mieluista tavaraa, esimerkiksi pöytäliinoja ja seinäraanun.
VastaaPoistaEiks vaan olekin! Se on niin silmää miellyttävä ja niin oikean värinenkin, että mä hyrisen vaan tyytyväisyyttäni täällä :)
PoistaEi yhtään ole rikkana silmässä niinkuin edeltäjänsä....mikä taas sopii nykyiseen kotiinsa kuin nenä päähänsä!