Nimi irtisanomisilmoitukseen kirjoitettu.
Työvelvoitetta ei ole.
Avaimet luovutettu.
Pöytä siivottu.
.jpg)
"Kääntäkää päänne pois jollette halua näkyä blogissani"
sanoin kun tulin ottamaan kuvaa.
.jpg)
Varoitettu siis on.
Työnanantaja tarjosi evästä enemmän kuin pitkään aikaan, kesti hetkenmatkaa ennenkuin suurinpiirtein neljäkymmentä ihmistä oli käynyt osuutensa läpi.
Viimeiset pääsivät lähtemään vähän ennen neljää, suuri osa porukasta kokoontui sen jälkeen
vielä "duunipaikan hautajaisiin" - ja jotenkin on sellainen olo, että sillä reisulla taitaa olla vielä jokunen. Kun ei tarvitse aamulla herätä aikaisin...
.JPG)
Omalta osaltani tätä rupeamaa jäi taakse 12vuotta 6kk ja viikon verran sen päälle.
Osalla enemmän, joillakin vähemmän, harvalla jäi vain muutamaan vuoteen.
Pitkään palvellutta, ahkeraa, motivoitunutta jengiä.
Sääli kun...tai no, en sano mitään!
Mutta on tietyt tahot, joita en kiitä. Ei kiitä muutkaan.
Mitäs nyt sitten?
Ei ainakaan töitä, tai tuskinpa ainakaan töitä. Eläkeputki raollaan.
Muuten en tiedä, kaikki on levällään kuin jokisen kuuluisat eväät.
En oikein keksi asiaa mistä voisi sanoa, että onpa hyvin.
Mielessä vakavasti vaihtoehto, että lähden kielikurssille, opettelen vielä uuden kielen,
myyn koko paskan, sen vähän mitä on,
ja heti kun lakikiemuroiden mukaan ole vapaa lähtemään, niin suunta kauas pois.
Vaihtoehtojakin on.
Yksi on paska, toinen paskempi.
Ja on se kolmaskin.
Antaas katsoo.
Elämä on mahdollisuuksia täynnä.
Niin on, juuri nyt mikään niistä ei vaan tunnu toista paremmalta.
Ja ei, en ole masentunut.
Monia muita tunteita kyllä on.
Ja ihan helvetillinen väsymys.
Taidan katsoa leffan.
Kun ei nukuta.
Tätä on vähän liikaa liikkeellä tänä päivänä! Ja niille, jotka jäävät töihin, tulee kusiset paikat. Pitää olla mielin kielin ja tehdä monen ihmisen hommat. Kiitollisena siitä, että on töitä. Ja hallitus ja elinkeinoelämä huutavat eläkeiän nostoa. No nostakoot! Muutetaan kaikki jonnekin etelän maihin - siellä ei tarvita kuin biksut - jaa no, minä tartten uikkarit kun en vuosiin ole bikineitä käyttänyt - ja kylmää juomaa.
VastaaPoistaEi vaan oikeasti - anna tunteiden tulla. Sulla on oikeus niihin kaikkiin. Eikä mitään velvoitteita mihinkään suuntaan. Lepää väsymys pois - tosin vaikeaa on kuvitella sinua lepäämässä.
Kaiken kaikkiaan paska homma. En osaa paremmin muotoilla!
Nyrkki pystyyn!
Jaa et niin siinä kävi sitten.
VastaaPoistaMuistan omalta kohdaltani tuo päivän ja ajan , herättää vieläkin 3v. jälkeen paljon tunteita riippuu tietysti päivän mielialasta :) ja mitä muuta p****a on tullut vastaan. Itselläni oli 17v takana siinä firmassa.
Välillä tää tuntuu pään hakkaamiselta seinään ja kaikesta huolimatta mennään eteenpäin ja tullaan jotenkin toimeen :)
Voimia kaikkeen mitä kohtaatkin ja toivottavasti onni suosii :) sä kirjoitit taas niin hyvin tuosta asiasta näitä sun kirjoituksia on aina kiva lukea.
Ei ole herkkua sekään kun työ loppuu ilman omaa tahtoa. ja jokapäivä, jokainen hetki, yhä useampi on tuon kohtalon kourissa. jatkuvia neuvotteluja, jatkuvia irtisanomisia, ei edes turvauduta ensi hätään komautuksiin, ei, vaan suoraan kilometri tehtaalle vaan. Voimia sinulle tässä uudessa tilanteessa.
VastaaPoistaNo perkele.Sehän nyt myrkyn lykkäsi :/ Mut veikkaan että oot paskaa lapioinu ennenkin niin etköhän tämänkin saa lapioitua.Ottaa aikansa.Hengessä mukana <3
VastaaPoistaSamaa pelkään.. Mutta toivon, toivon, toivon.. Auttaako se? Saa nähdä. Toivottavasti elämässäsi avautuva uusi sivu on loppujen lopuksi mieluinen!
VastaaPoistaMitäpä muuta tuohon nyt osaisi todeta kuin että ihan perseestähän tuo koko homma on:/
VastaaPoistaEnkä nyt osaa "toivotellakaan" kuin rauhallista mieltä joka sekin on helppo sanoa vaan vaikeampi toteuttaa...
Aatoksissa olet kuitenkin täälläkin♥
Voi. Mutta Ladya lainatakseni, nyrkki pystyyn, ja sen jälkeen häntä. Yksi ovi kun menee kiinni, niin yleensä muutama uusi pongahtaa auki. Mielessä mukana. xxx
VastaaPoistaToivottavasti löydät sinulle sen oikean vaihtoehdon... ja tietysti mahdollisimman pian!
VastaaPoistaTsemppejä toivottelee: Yks täält kotisoffan/työkokeilun välimaastost... omien taistelujen keskeltä :)
Voi ei ... Olen blogiasi seuraillut pitkään ... Tsemppiä ja yritä kuitenkin päivistäsi nauttia :) Pidä blogiasi pinnalla ja suo meille lukijoille ilon hippusia..
VastaaPoistaVoimia, jaksamista!
Tuikku
kurjaa :/ mitäs muutakaan tässä nyt keksii sanoa...
VastaaPoistaVoihan kökkö, ei tähän ole oikein sopivaa sanottavaa. Turhan moni tämän saman asian edessä tänäpäivänä, ei kuulostanut taas hyvälle aamun uutisissa lukemat työttömistä ja uusia yt-neuvotteluja vaan taas tiedossa. Mutta tsemppiä kaikesta huolimatta, levähdä väsymys pois ja elämä näyttää taas kirkkaammalle kun on sen aika...niitä hyviä yllätyksiäkin saattaa vielä olla edessä vaikka kuinka, kunhan pääset tästä yli.
VastaaPoistaPepi, olit yksi motivoijani viimeisimpään juttuuni, vaikka en sinua tohtinutkaan mainita. Kos yhtään, edes millin auttaa, niin siareni on pahemmassa jamassa eli on syntynyt väärän vuoden puolella eli '58, joten ei pääse eläkeputkeen. Hänellä on kaikki ilmassa. mutta varmaan lähellä joku joka auttaa...
VastaaPoistaJos jotain olen katunut, niin sitä, että emme lähteneet ulkomaille, kun R:lle tarjottiin vaikka mitä. Nyt sen voi työn osalta unohtaa, mutta näen minäkin unta, että voisin asua hetken jossain muualla, vaikka en varsinaisesti koe Suomi-angstia, mutta mikä minua tässä maassa ottaa päähän..no, en sano sitä nyt, sillä yritän olla high viikonloppua eli messuilua varten.
Parhaalla ystävälläni on lause, että 'asioilla on tapana järejstyä'. Uskon, että näin käy sinunkin kohdallasi. Jotenkin vain niin siltä tuntuu. Eikä tuo uuden kielen opiskelu ole mistään pois, vaan se on eteenpäin. Mekin alamme kerrata saksaa R:n kanssa.
Halit <3
Mulla on vähän sellainen tunne, että kohta oot taas täydessä työn touhussa jossain ennalta-arvaamattomassa paikassa, josta sulla ei vielä ole itselläkään aavistustakaan. Ja tää siis perustuu ihan puhtaasti mun vaistoon, joka on aika usein oikeassa. Tässä kohtaa en uskalla sanoa, että aina, vaikka niin toivoisinkin.
VastaaPoistaJa nyrkit pystyyn tosiaan niinkuin Ladykin sanoi. Ja sitä lepoa aina kun vaan pystyy.
Aina on vaihtoehtoja! Pitää vaan valita niistä ne mielekkäimmät! Sillonkun sairastuin mun poika sano vain: jää pois töistä ja tee sitä mitä oot aina halunnut. Ei muuta. Ei surkutellut eikä halaillut. Nyt alan päästä siihen sisälle että jospas jäisinkin! Paskaaks mä annan työlle viimoset vuoteni. Mutta se mitä sä kultsi voit tehä on hyvä mieli itelles ja rinsessoille..
VastaaPoistaKuulinhan tuon jo eilen! IKÄVÄÄ!:( TSEMPPIÄ!
VastaaPoistaT Riitta ps. mehän saadaan sit kuulumisia ulkomailta blogin nimi vois olla vaikka "mummu matkailee" heh!
Juuri näin..eipä tuohon voi mitään sanoa kuin se että tsemppiä ja uusia tuulia kohti..kuten sanottu elämä on täynnä mahdollisuuksia..ja kaiken loppu on uuden alku :) :)
VastaaPoistaKoko porukankos ne pisti pihalle! Voihan minkä tekivät! Mutta minäkin tahdon uskoa, että kulman takana sinua odottaa loistava tulevaisuus! Tai jos ei odota, niin sinä rakennat sellaisen.
VastaaPoistaEipä voi muuta sanoa kuin TSEMPPIÄ...kuten jossain aiemmin mainitsin,mies koki irtisanomisen yli 30 vuoden jälkeen,epätoivoa,kun ei ole nuorukainen ja toivo heräsi pääs töihin kunnes taas...nyt tuskin toivoa on eikä mtn vaihtoehtoja :(
VastaaPoistaNiin siis edellinen oli,Vilijaana,eikä mikään anonyymi ;)
VastaaPoistaVoi kökkö :( Tsemppiä!
VastaaPoistaVoi ei,tsemppejä!
VastaaPoistaTäältä lämmin halaus sulle Pepi <3 Jotenkin uskon, että käänteet muuttuvat lopulta hyväksi!
VastaaPoistaSurullisena katselin sitä kuvaa, jossa istuttiin pöydässä.
VastaaPoistaTurhan usein käy nykyään näin ahkerille, tunnollisille, keski-ikäisille naisille. Mihin me oikein ollaan menossa!
Tovokaamme siis aurinkoa päiviimme!
KissaKas
♥♥♥♥kiitos, kamut ♥♥♥♥
VastaaPoistaEilinen meni digiboxia tyhjennellessä eli todella laiskoissa merkeissä.
Nyt Lillaan paketoimaan ulkohuonekalut.
Tiedän ettei tässä kohdin varmasti yhtään lohduta, mutta sanon silti. Olen ihan varma, että asiat suttaantuvat vielä parhaiten päin ja kaikki muuttuu hyväksi. Tsemppiä!
VastaaPoistaTästä pääsee ainoastaan ylöspäin, sanotaan laulussa! Tuli kurja olo nuita kuvia katellessa ja lukiessa, kun ei koskaan tiedä mikä päivä on ittellä sama edessä. Paitti kun siihen helvetin eläkkeeseen on niin pitkä matka, ettei edes putken pää vilku.
VastaaPoistaMikä tuo työpaikka oli? Näytti tosiaan suurin osa olevan keski-ikäisiä naisia.
VastaaPoistaOsanottoni ja onnenpotku takalistoosi, että asiat kääntyvät parhain päin.
Mainakin yksi asia on heilahtanut oikeaan suuntaan.
VastaaPoistaSillä tuskin väliä on mikä tuo työpaikka oli, ikäjakauma oli aika iso, mutta toki oli meitä vähän jo iäkkäämpiäkin, monella jo liki kakskyt vuotta takana firmassa. Tuossa on vain pieni osa porukasta :)
Eikhän tää tästä!!
Tsemppiä täältäkin oikein paljon :) Olet varmasti nainen, jolle tämä avaa vain uusia, parempia ovia! Suuri halaus myös kaikille noille työtovereillesi!
VastaaPoistaTämä on tarkoitettu uudelle mahdollisuudelle elämääsi. Kaikki vielä järjestyy, usko pois. Suru kestää hetken ja sitten uudet haasteet odottavat. Ehkä näin pitikin käydä, vaikka en tiedä missä olit töissä, arvelen, että Delfiinien parissa (?) kun Tampereella asut, tämä villi arvaus. Nyt ei itkut auta, nenä pystyyn ja höyhenet kaulaan. Äläkä vain lopeta BLOGIASI. Halaukset täältä Lapista.
VastaaPoistaEnnen vanhaan annettiin pitkästä palvelusta jokin tunnustus ja muisto, nykysin saa useimmiten irtisanomispaperin. Olen melko varma, että sinun energiallasi uudet tuulet puhaltavat kohta lämpimästi. Lepää väsymys pois sitten kohti uusia seikkailuja! Voimahalaus.
VastaaPoistaTsemppiä täältäkin! Nythän sinulla on aikaa tulla vaikka Barsselonaan :D
VastaaPoistaTänks :)
VastaaPoistaKattellaan nyt mitä elämä eteen tuo....ei ainakaan matkoja hetkeen aikaan - täytyy ensin keksiä jotain millä tienaa reissurahat.
Voi!! Ei voi muuta sanoa kun että voimia ja tsemppiä!
VastaaPoista