Ja se syy.

Minä niin uskon ja toivon ja luotan.

Siihen siis, että se uusi asunto löytyy.

Ja sitten kun se löytyy, on tästä kämpästä otettava makkarin tapetti pois

- jos tarve vaatii, niin hiottava ja maalattavakin seinä.

Siltä toivottavasti säästyn, vaikka pahaa pelkäänkin -oli meinaan joku ei-ihan-perus-tapettiliisteri

millä tuo tapetti seinään huitastiin...

Sänky olisi siis siinä vaiheessa siirrettävä pois takaseinältä.

 Ja se oli iso! Se sänky, ei seinä.

Ja toinenkin syy.

Se sänky oli niiiiin iso, että molemmille puolille jäi vain kaponen käytävä,

kiva siinä sitten pilkkopimeässä kömpiä sänkyyn tai pois,

kolhia kinttujaan kulmiin...

Eikäpähän se imurointikaan kamalan kivaa ollut, 

villakoirat jotka lymyili nurkissa tulikin jo mainittua.

Joten, purkuhommat jo etukäteen -rinsessojen yövierailu oli se mikä pisti vauhtia.

Nyt sivustavedettävä sai patjankin ja kun sen pullistuminen vakuumipakkauksesta kestää pari-kolme vuorokautta, niin jätinpä sohvan auki. Onpahan valmiina.

 Fiksu jos olisin ollut, niin olisin aluslakanankin laittanut valmiiksi, tuplapeite siellä jo onkin.

Vaan minkäs sitä itselleen mahtaa :/

Kaukaa viisas kyllä yritin muuten olla, postiivisen toiveikas...

Uusi sänky on valmiiksi toisella seinällä, ei tarvitse siirrellä jos ja kun milloin tapettia irrottelee...

 Tommotinen se on, halvin mahdollinen ruåttalaisesta, oli ihan ehtaa mäntyä 

joten mä sen valkoiseks sutasin, tottakai.

 Ja on kuulkaa kiva keikahtaa suurinpiirtein suotaan ovelta sänkyyn, 

ei tarvi ujuttautua mitään seinänvierustaa jalkojaan varoen.

Toiselle puolelle ei tarvi päästäkään kuin pedatessa (joku hullu juu peittää pellavalakanansa, niin ihanat ja nätit ja mitä lie kuin ne onkin ☺)

Ja tuonne vasempaan reunaan saa tarvittaessa mahdutettua oikein hyvin päätypenkin ja vaikka tyynyjä pehmusteeksi - jos vaikka tulee rinsessatunkua mummun sänkyyn ja pelko, 

että joku tippuu yli laidan...

 On sitä ihmisen laps vaan taas vähään tyytyväinen.

Varsinkin kun kaksi pikkurinsessaa oli tänään koko päivän mummun hoteissa ja olivat aivan ihastuksissaan: "onks tää ihan meille tää prinsessasänky?"

Juu, on se ♥

 Sama parivaljakko tulee taas huomiseksi.

Ja kaikki kolme sitten viikonloppuna yökylään!

Ai juu, se alkuperäinen sänkyversio oli tällainen.

 ...siis sen jälkeen kun sen joskus milloin lie edelliseen huusholliin olin rakennellut.

Huomattavasti isompaan makuuhuoneeseen.

Mutta eikös se niin mene, että aikans kutakin.

Niinkuin nyt vaikka....

...että mikä punatukka...oliks se muka joskus pitkäkin...?

Palaillaan taas ♥