Mitä ehtii tapahtua viikossa

Se selviää viikon kuluttua.

Ainakin nurmikko tulee olemaan ihan helevatan pitkää, koskapa nytkin olis voinut ajella,

mutta sattuneista syistä en viitsinyt.

Oli jo valmiiksi vähän kosteaa, mutta kun aloin ottaa konetta ja johtoa esille,

alkoi kuulua tuttua naputusta peltikattoon!

Vettä. Voi sanonko-mä-mikä!

No, ainakin näin syreenien kukinnan.

 Ei näistä tänä vuonna juurikaan nautittu ole, viimeinen viikko on mennyt aika tarkkaan kotona,

vähän turhan viileät kelit Lillassa yöpymiseen.

 Rodo on tainnut jo viikon kuluttua kukintansa kukkia,

että siitä sitten tämän verran.

 Täällä periferiassa ehtiikin siten tapahtua viikon aikana vaikka mitä, mä luulen.

Toivottavasti liljakukot ei mellasta, niitä olen nyt löytänyt jo neljä. Pannahisia!

 Ja lippiksen takana näyttää nyt tältä, saas nähdä kuinka kasvavat...

 Tsirpu. Älä kysy...

 Kullerot oli vaan ihan pakko kuvata. Taas.

Ne vaan on niin ihania!

 Etupihan perennapenkkiin nousee muuten vain yksi laukka!

Onkohan siellä maa edelleen niin köyhää sen edesmenneen vanhan juopon vuoksi...

Onneksi nämä täällä tekevät jo toisenkin kukkavanan jokainen!

Taidan jopa ehtiä nähdäkin :)

 Ens viikolla voi jo ihmetellä sitäkin, että mitäs tänne lootaan nouseekaan, jotain alkuja on.

Tosin en mie varmaan tiedä edes mitä nousee, hyvä kuin edes silloin kun kukkivat,

Mä nimittäin hukkasin jokaisen siemenpussin!! Ei se ny niin nokonuukaa!

Tuo keskellä oikein hyvin voiva on ilmeisesti joku kaksvuotinen kukkanen,

se on nimittäin niitä Bikkeltä viime kesälle saatuja...että kiitti vaan :)

Näissä kasvun ihmeen merkeissä tavataan taas viikon kuluttua.

Sitä ennen saatan laittaa jotain ihan muuta.

 

Nyt mie odottelen, että entinen naapuri tulee hakemaan mökkeröisen avaimet

 ja katsastamaan mitä ja missä pitää kastella. Auringon oton lomassa...

Ja toivon hänelle tietysti niitä aurinkoisia päiviä Lillassa!

CU!