Pipariks meni!

Niin että mitäkö täällä tapahtuu??

 No, ei kauheesti mitään, mä vähän maalia sutasin...kyllähän te tiedätte tuon sunnuntaityön siunauksen..

Mä niin monesti todennut, että siunattu on, joten eipä pal tahtia hidasta!

Mutta jätetääs maali kuivumaan...

Tässä on nyt pipareita tehty useampaankin otteeseen,

viimeinen (toivottavasti!) satsi paistui tänään.

Että pipariks meni...☺ 

Kumma juttu sinänsä, en ole kauheasti koskaan pipareista välittänyt, mutta nyt olen popsinut niitä enemmän kuin laki sallii.

Ja sama tahti jatkuu vaan, ilmeisesti...mutta onneksi sain vähän vaihtelua, vinkki tuli Diagnoosi:sisustusmanian Marialta  - ja mä heti säveltämään....

Tässä tärkeät ainesosat! Ja on siis puhe joulupipareista, on on !!

 Zilputaan, sellai sopivan kokoiseksi....ja sitten vielä vähän.

 Roilastaan kaulitun piparitaikinan päälle, sellai tiiviisti, kiitos, ja aletaan rullata....eikä yhtään haittaa jos rulla alkaa hajota, kunhan nyt ei mene lattialle.

Eikä suuhun!

 Katsokaas, kun se on tarkoitus vielä möyhentää oikein tiiviiksi palleroiseksi, niin että ne kaikki herkkumuruset on varmasti siellä taikinassa.

 Sitten vaan otetaan palanen, pyöritellään pikkupalleroiseksi, litisteään..

- ja sitten paistellaan kavereineen ihan niinkuin normipiparitkin.

 Sitten lasi kylmää maitoa ja suussa sulava lämmin pipari, nammmmm!

Ei huono yhdistelmä ollenkaan!

Sanoo hän, joka ei ole juonut maitoakaan (tätä ennen) kai kahteen vuoteen ☺

Ja tällä välillä on maalikin kuivunut!

Mä vaan tein hyvästä paremman, levitin sohvaa niin paljon kuin antoi periksi,

eli simmottisen kakskyt senttiä.

Ja voi herramunjee, tuosta tuli sen myötä maailman paras lukupaikka - jossa yksi lehti odotteleekin...

 Tässä sen taas näkee, että koolla on väliä!

Varsinkin sängyssä.

☺

C♥U!