Että tahti hidastui?
Lakkasi tapahtumasta?
Iski laiskuus. Oli liikaa aikaa, mutta liian vähän tekemistä.
Sitäkään vähää ei sitten enää saanut "kirjoihin ja kansiin".
Katselin henkisesti peiliin, mutta sitten armo kävi oikeudesta.
No, okei, tulin tylsäksi ja laiskaksi -mutta niin taisi käydä vähän sielllä sun täällä.
Vuosisadan flunssa nimittäin iski päälle ja tänään kun viimein särkylääke tehosi niin paljon, että pystyin taas pitämään lukimia nenän päällä otin suunnan omaan blogiini - ihan vain etsiäkseni muutamaa tiettyä valokuvaa, mutta joku vatipää on vaan niin nerokkaasti otsikoinut epämääräiset runoelmansa, että sinnehän joutui uppoutumaan pidemmäksi aikaa! Lueskelin vanhoja juttuja (enkä yhtään ihmettele, että hullun maine on seurannut kannoilla kaikki nämä vuodet) ja kommentteja ja tajusin samalla, että ei se kaikki vika taida ollakaan allekirjoittaneessa. Koko vuorovaikutus on hiipunut isossa osassa blogistaniaa melkein olemattomiin -toki niitä poikkeuksia on- joten ihmekös tuo jos bloggaaminenkin tuppaa välillä tökkimään. Itekseni täällä jotain raapustelen? No, ei toki, sillä kun liikehdintää katsoon, niin onhan niitä kävijöitä. Usein sitä itsekin vaan katsastaa onko kommentteja, ja jos, vastailee. Ja tunnustaa samalla, että on sitä itselleenkin käynyt samallla lailla kuin monelle muullekin: puhelimella ei vaan tule kommentoitua samalla lailla kuin koneella istuessa. Ne näpyttimet, ne olemattomat näpyttimet!
Hittaasti, hittaasti, mutta toistaiseksi varmasti täällä kuitenkin roikutaan.
Ja touhutaan omia juttuja. Vauhti on vähän(?) ehkä hidastunut, mutta kaukana taidan olla vielä pysähtymisestä. Mikäs siinä, harrastusta tämä säätäminen mulle on, paljon mulle sopivampaa kuin esim. golfaaminen - halvempaa ja mun ruodolle terveellisempääkin -sitäkin on tullut nimittäin kokeiltua, sitä golfaamista, suoritettua green gard ja kaikki. Ensin meni selkä. Sitten niska. (Huomioitavaa kaiketi se, että mulla on välilevynpullistumat molemmissä päissä ruotoa) Sitten meni jalka. Se tosin Jenkeissä.
Sen jälkeen menikin hermo huonoon kuntoon...sitten lähtikin mailat ja muut tykötarpeet. Kuka sitä nyt terveyttänsä uhraa sille, että saa ulkoilla mukavassa seurassa monta tuntia hyvällä kelillä.
Kun voi sisälläkin säätää omia juttujaan. Satoi tai paistoi.
Säätämiseksihän se nimittäin taaskin meni.
Yks kaunis päivä kun taas tilsasin varpaani tuolin jalkaan heti sen jälkeen kun olin imurin kanssa kiroillut keittiön pöydän ympärillä tajusin, että ei helvetti! Miks mulla on pöytä KESKELLÄ keittiötä? No tietenkin siksi kun se on pyöreä. Ja miksi se on pyöreä? No tietenkin siksi kun ei sinne ole mahtunut muuta järkevän kokoista pöytää kun siellä on ollut hyllykköä ja lipastoa...niin, on OLLUT. Ei ole enää!
Juhuu, sinne mahtuu ihan "oikea" pöytä. Suorakaide. (jonka päällä voi vaikka rinsessojen kanssa leipoa!) Taisi olla tuosta huomiosta seuraava päivä kun pöytä oli jo valmiiksi katsottuna, mutta ei toki vielä noudettu -se tapahtui vasta aiemmassa postauksessa mainittuna lauantaina. Samalla viikolla kuitenkin.
Ettäkö missä ne tuolit?
Ne vanhat puutuolit, joista olen sanonut, että näistä en luovu?
Ne, joita katselin keittiössä kun pöytä oli jo siirtynyt kohti ulko-ovea ja tuumailin itteksen, että eeeiiii, ei ne nyt kyllä mun systeemiini oikein enää passaa, viisi erilaista, eri korkuista....no, ne on nyt kellarissa vinossa pinossa...
Sain nimittäin aamuviideltä (oli täysikuu tulossa ja nukuin huonosti) ahaa-elämyksen: penkit! Haluan penkit! Ja samalla silmänräpäyksellä luurista katsomaan, että minkäslaisia penkkejä siellä Ikeassa oikein onkaan. Olihan siellä just eikä melkein passelit. Ja eikun takaisen vällyjen väliin uudestaan unta palloon.
Viikko sitten lauantaina sitten kotiutin koko satsin. Tilataksilla tietty, kuten monesti ennenkin.
(Uskokaa tai älkää, menin ensimmäisenä löytöpisteeseen ja tuo valitsemani pöytä odotti alennettuun hintaan siellä!! Eikä ollut ensimmäinen kerta kun näin käy.)
Voi että. Arvatkaapa kuka jopa istuu keittiössä aamukaffeella ja jopa ruokailemassa eikä aina roudaa eväitään olohuoneen pöydän ääreen. Ja tuijottelee "ennennäkemättömiä" maisemia.
Ristus sentään, jalkojen määrä väheni huimasti, tilaa tuli yhtä huimasti ja joku totesi itselleen, että pieni "konmaritus" tässä tilanteessa oli paikallaan. Kuka hitto tarvitsi kaikkea sitä sälää mitä se yksi tilasyöppö Malm-lipasto oli ahminut. Ihan melkein on kuulkaa kuin olis uusi keittiö!
Että monesko pöytä. Nooooh.....😏 kuka niitä laskee...
Flunssatylsistyminen sai vielä aikaiseksi tänään verhojen vaihdon. Pitsit lähti talveksi huilimaan ja pari luottoverhoa tuli tilalle. Sopii köökinkaappeihin. Joita en edellenkään kuvaa.
Niin, ne tuolit. Ne on kyllä kellarissa, mutta niillä on jo uusi koti.
Hakevat kun ehtivät, viimeistään parin viikon kuluttua muuttoautolla.
Eli ei täällä oikeastaan mikään niin kamalasti ole muuttunut.
Mikään ei edelleenkää ole pyhää eikä ikuista.
CU!
edit. edelliseen postaukseen on tullut tarjouskoodi julkaisun jälkeen -mikäli ehdit lukaista ennen sitä ja on kerääjälle tarvetta, niin käypä postauksessa uudelleen 😉
