Kuinkas tässä näin kävi?

Nyt se on todistettu, että mulla alitajunta on ihan oma vallaton, itsekseen toimiva yksikkö.

Kaikki on ihan hyvin, olen kaikkeen ihan tyytyväinen (no, aina joku projekti on toki jossain vaiheessa, nytkin) ja eikä mikään niin sanotusti särje esteetikon silmään...paitsi, että...

Pyöreyttä!! Täällä ei ole pyöreyttä! Paitsi emännässä, mutta sitä ei vissiin lasketa.

Olohuoneen sohvien kulmassa ollut pyöreä pöytä hävisi keittiön puolelle viimeisimmässä myllerryksessä. Ideahuoneelta kotiutunut pieni vihreä pöytä saatteli penen pyöreän tasopöydän uuteen kotiin. Ja kun eteisen puolipyöreä pöytäkin muutti naapuriin alkoi olla kovin, kovin kulmikasta. Feng shuit persiillään....

No, minäpä aina silloin tällöin seikkailen tori.fin sivuilla ihan vaan huvikseni, ilman että etsisin yhtään mitään mihinkään. Yhdellä tällaisella itseni huvitustuokiolla törmäsin ilmoitukseen, että olis myynnissä Artekin ruokapöytä, pyöreä, 120cm halkaisijaltaan. Ei kuvia. Pistin viestin ja kysyin josko olis mahdollista saada joku kuva - hinta oli sen verran edullinen Artekiksi, että ajattelin onko joku köyhänmiehen-artek tai vaihtoehtoisesti ihan ruotoisessa kunnossa.

Kuvittelin jo kuitenkin itseni irrottelemassa jalkoja ja hiomassa ja sutimassa -sitä kun tulee harrastettua nykyisin tosi harvoin- pöytää mattamustaksi. Ai, se olis herkku!

Tällainen herkku, jonka hinta ostettuna pyörii tuolla tonniseitsemänsadan huitteilla...

Siitähän se ajatus sitten lähti.

Mittanauha käteen, pöytä pois paikoiltaan ja tsekkaamaan, että minkäs kokoinen pyöryläinen tänne oikein mahtuisikaan, se kun vie kuitenkin tilaa tuolien kanssa aivan toisella tavalla kuin suorakaide.

Siinä visioidessa alkoi tuntua, että olishan tuo Artek vallan mahtava, mutta oliskohan se kuitenkin jotenkin massiivisen oloinen näissä rajallisissa neliöissä.

Kun ei nyt ollut mitään muutakaan tähdellistä sunnuntai-iltana, niin jatkoin nettisurffailua. Löytyyhän niitä pyöreitä jos jonkunlaisia, isompaa ja pienempää. Tuolisurffailu livenä johti siihen, että pistin lopulta kokohaarukaksi 110-120 cm, se olisi toimiva koko.

Lopulta monen samantyylisen pöydän jälkeen valikoitui oman oloiseksi tämä pöytä

 ARMI- pöytä, Siilinjärveläisen Koti-Siili Oy:n valikoimasta.

Tykästyin tuon pöydän tosi kauniiseen muotokieleen, jalat on juurikin oikeassa kulmassa pöytälevyyn nähden, joten yleisilme on siro. Naputtelin viestin nettisivun kautta ja kysyin minkälaisella aikataululla saisi toimituksen. Maanantaina tuli aamupäivästä vastaus, että oma auto on Tampereella torstaina, siihen ehtisi. Pöytä on omaa tuontia ja sitä oli varastossa. Siinä sitten päivän mittaan sovittiin kaupat, lasku tuli sähköpostiin tiistaina, maksoin ja lähetin kuitin suorituksesta ja sitten jäinkin vain odottelemaan. (Ai niin, se suorakaide musta pöytä muutti maapuriin, sinne samaan mihin muutti jo valkoiset tuolit aiemmin)

Tänään sitten aamulla ajeli Koti-Siilin auto pihaan ja toi pöydän.

Jalat kiinni ja paikalleen, kattovalaisimen siirto kohdilleen ja tadaa, siinä se ♥

Pari päivää sitten pyörittelin liinoja edellisellä pöydällä samalla kun järjestelin kaappeja, tämä turkkilainen jöi roikuskelemaan tuolin selkänojalle, joten kokeilinpa sitäkin. 

 

 Nyt on sitä kaipaamaani pyöreyttä!

Ja läppäri kulkeutui mukavasti tämän pöydän ääreen, tässä nyt naputtelen ja tykkään kun en "ole selin" maailmaan -niin hassulta kun se kuulostaakin.

Tarkkasilmäisin huomaa, että muutakin pientä uutta näkyy kuvissa, siitä sitten ensi kerralla.

Nyt kiitos Koti-Siilille tosi jouhevasta asiakaspalvelusta ja supernopeasta, edullisesta toimituksesta!

Tässä vielä vilkaisu menneeseen:

Kummasti mentiin taas tunnelmasta toiseen ☺

Mitäs tykkäät?

Palaillaan!

Jk . se torikauppias sen Artekinsa kanssa ei ole muuten edelleenkään vastannut viestiini!