Mihinkäs sitä jäätiinkään...

Uskooko joku jos kirkkain silmin väitän, että ei tässä mitään paussia ole ollut tarkoitus pitää?

Talvi kun vaan ei ole se minun omin vuodenaika, niin silloin on vaan niin pirun helppo hautautua sinne mukavaan sohvannurkkaan kutimien ja Netflixin pariin.

Eli ei mistään masennuksesta tai vastaavasta ole kyse, on vaan niin kiva jäädä hyssyttelemään ja nautiskelemaan. Hautomaan alitajunnassa kenties jotain uusia juttuja.

Mitään ihmeellistä ei tapahdu kuitenkaan, mun mielestäni siis.

Kiitos kuitenkin kovasti kaikista meileistä mitä tässä on kommenttien lomassa aika ajoin tipahdellut postilootaan -kaikille ei kuulemma suhtkoht aktiivinen instan päivitys riitä, vaikka minusta itsestäni tuntuu, että blogistania kaikkinensa alkaa olla aika dinosaurus.

No, aika dinosaurus sitä itsekin, joten mitäs tässä valittamaan ☺

Otetaanpa sitten jonkunlainen katsaus menneeseen muutaman kuvan kera.

Alkuvuodesta tuli piipahdettua sen verran Isolla Kirkolla, että tsekattiin Svaneforsin kevät-kesämallisto ja ai että mitä herkkuvärejä! Ja kukkia! Ja samettia.

Pistin tilaukseen omiin nurkkiinikin joitakin ja olen viihtynyt enemmän kuin hyvin näiden karkkien keskellä.

Kotoa on nuo samettiverhot jatkaneet jo uuteen kotiin, sillä vaikka niistä tykkäsinkin, niin ne oli kuitenkin vähän turhan raskaat näinkin pieniin ja pimeisiin huoneisiin. Mutta tyynyt on pääosin uutta kevätmallistoa, ja näkyypä tässä myös yksi pieni muutos samalla. Se, että tykkään jostain ei suinkaan tarkoita sitä, että se joku on niin aina ja ikuisesti, ehei. Sohvien napitukset (ilman nappeja tosin) oli oikein kivat nahkasohvissa, mutta kangassohvissa en oikein tykännyt...joten päätin poistaa ne!

Ilme muuttui melkoisesti. Kangas jäi pikkuhiljaa aavistuksen löysälle, joten kävin ostamassa parisenttistä superlonlevyä oikeaan kokoon leikattuna ja laitoin ne istuintyynyihin vanun ja kankaan väliin.

Olen ollut enemmän kuin tyytyväinen tähän simppeliin, yksinkertaisempaan ilmeeseen mikä sohviin tuli. 

  

Ja kun muutosten tiellä kuljetaan (aina ja ikuisesti, näköjään) niin musta pöytä poiki myös mustat tuolit! jotenkin niissä oli sitä särmää mitä mun (musta??) sieluni kaipasi ☺

Ja juu-u, kyllä mä niistä valkoisista tykkäsin, tykkään edelleenkin - eikä ne sen kauemmaksi muuttaneet kuin naapuriin, olen saanut ilokseni jeesailla sielläkin sisustuksen kanssa!

 Nyt kun vauhtiin pääsin pienten ja vähän isompienkin muutosten kanssa, niin eihän ne tähän loppuneet. Josko täällä vielä joku näitä lueskelee, niin enköhän minä tässä pikapuoliin istahda tämän jo pölyä keränneen läppäriin äärelle uudestaankin.

Ei muuta kuin mukavaa pääsiäisen loppua, pus pus 💖