Nyt kun sain kammettua itseni

...sieltä sohvalta niin koitanpa pysyä tässä pöydän äärellä vähän enemmän...

En muista onko juurikaan täällä blogissa vilahtanut kuvia keittiön kaapeista, ne on niin ankean väriset. Samaa maalarinteipin väriä mitä oli eteisen seinät ennenkuin maalasin ne valkoisiksi.

Kuvat on yleensä otettu niin, että kaapisto rajautuu vähän niinkuin automaattisesti pois, eikä siinä mitään. Juurikin näin:

No, tässä vähän näkyy -vaaleampana kuitenkin kuin luonnossa.

Tulin eräänä kauniina päviänä siihen tulokseen, että kun en tuolla keittiössä viihdy, niin en viihdy. Piste. Pöydän äärellä istun syömässä suurinpiirtein vain ja ainoastaan silloin kun on joku muukin aterialla, eli käytännössä pikkuihmisten kanssa.
Kun se lautanen kerran matkaa olohuoneeseen, niin päätin, että pöytäkin matkaa sinne.
Siis tänne, tässä minä nytkin istun läppärin kanssa ☺

 Valaisin on kuvassa vain koukussa, oli ihan selvä, että siirrän sen oikealle kohdalle, mutta tuossa oli vielä reissu sähköliikkeeseen tekemättä.
Alla se on jo oikealla korkeudella ja uskokaa tai älkää, mutta ensimmäistä kertaa ikinä kattovalaisin on myös käytössä. Nytkin. Ja aina iltaisin himmeällä valolla. Kyllä, tässä on sama Ikean himmennyssysteemi mikä keittiön kattovalaisimessakin on ollut jo hvyän aikaa.
Tähän saa siis himmeän tai kirkkaan, lämpimän tai kylmän sävyn, tykkään!!

Ja korituoli muutti raheineen köökin puolelle.
Voi mikä lukupaikka.
Aamukahvipaikka.
♥

Mutta ne hirveät kaapinovet.....