toinen on pieni ja toinen pitkä!

Pitkä on flunssa, neljäs viikko menollaan 😕😖

Tämä on sitkeetä sorttia, varsinkin sen kerran kun se iskee hengityselimiin (ja äänihuuliin?)

Vastaavanlainen tauti on viimeksi ollut vielä työelämässä ollessani, olisko kolmisen vuotta aikaa.

Silloin kesti kuutisen viikkoa ja puhekielto ison osan ajasta. Nyt on sikäli helpompaa, että entisenä puhetyöläisenä kun vain oloneuvoksena oleilen, niin ei ole äänen kanssa niin stressiä, kulkee kuitenkin, se on pääasia. Mutta suoraan sanoen alkaa ottaa pattiin!

Ulkoilut on jääneet viime viikkoina niin minimiin kuin suinkin, lähinnä pakollisiin kauppareissuihin.

Kelit on vaihdelleet viileästä ihan pirullisen viimaisiin, joten ei kamalasti ole puolikuntoisena houkutelleet -ja nyt kun alkais kunto ja kelit sallia on ilma niin täynnä katupölyä, että NOUP, sisällä pysytään. Ihaillaan aurinkoa köökin ikkunasta.

Huokaus. Kyllä tää tästä, voiton puolella ollaan kuitenkin. Ehtii lumikin ihan rauhassa häipyä -ja soratkin toivonmukaan mahdollisimman pian. (Treella on soraa vedetty kulkureiteille ennätysmäärä ja veikkaavat menevän toukokuulle ennenkuin kaikki on putsattu. Ristus sentään!)

 No, se oli se pitkä. Pieni on kylppäri.

En ole tainnut esitelläkään koskaan? 

Ei siellä paljon tilaa ole ainakaan tanssiksi pistää, onneksi ei ole tarvettakaan.

Kolmen rinsessan hampaidenpesu on välillä vähän haasteellista, se on kumma juttu kun kenelläkään ei ole siihen hommaan mitään kiirettä, mutta sitten kaikki lopulta änkeävät lavuaarin äärelle yhtaikaa.

Säitytystilaa on juurikin ihan peruspeilikaapin verran, eikä se ole paljon jos on yhtään enemmän kuin naamarasvat repertuaarissa. 

Taitaa olla monelle tuttua nämä näkymät:

Koneen päällä on ollut paaaaljon enemmänkin kaikenmaailman purkkia ja purnukkaa, siihen on parin vuoden aikana kokeiltu jos jonniinmoista säilytysratkaisua, mutta kaikki on enemmän tai vähemmän "sattuneet silmiin" -ja keränneet pölyä. Ja minähän en ole ikinä ollut mikään viikon siivoja-palkittu...

Aikansa kun katseli -tai oikeammin yritti olla katselematta- ajattelin, että pakkohan tuolle nyt on jotain voida tehdä. Ja kerran sitten tuli idea mikä oli kokeiltava, tarvikkeetkin löytyi kellarista ja työkalupakista.

VERHO!

Taas sitä taattua ruåttalaista mitä nyt on tuupattu aika ajoin vähän sinne sun tänne.

Sissus, että olen tyytyäinen! Enää ei tarvitse katsella sitä tavararöykkiötä, pölyäkään ei verhon taa juuri kulkeudu, joten ei tarvitse olla alvariinsa rätti kourassa. Ja verhojen raosta on ihan passeli kaivella tarvitsemansa tai ladata pyykit koneeseen (hitto soikooon, mä vallan unohdin pistää koneen aamulla päälle, täytyykin mennä just sillään)

Pienestä se on kuulkaa ihmisen laps taas onnellinen. On ollut jo jonkun aikaa, olisko parisen kuukautta siitä kun tuon verhon virittelin. Nyt vaan ihmettelen miksen keksinyt aikaisemmin!

Ei tänne kurjuutta kummempaa, sukkaa vaan pukkaa ja Netflixissäkin vielä toistaiseksi on ollut kaveriksi katseltavaa. Jotta en sen suuremmin valita.

Nyt kuitenkin piippas viestiä, että postissa odottelee paketti, joten pakko se on tuonne pölyyn ja auringonpaisteeseen vaan suunnata  😉

Yritän olla vähän aktiivisempi jatkossa, vaikka ei täällä nyt niin kamalasti mitään tämän tylsistymisen keskellä tapahdukaan....

Voikaa te kaikki hyvin ja nauttikaa keväästä!!

Kohta siirrtyäänkin jo kesäaikaan (ja mun puolesta voitais siinä sitten pysyäkin vaikka maailman tappiin)

(ja hei, kiiitos niistä(kin) meileistä joihin on jäänyt syystä tai toisesta vastaamatta -just tässä tuo flunssa on ottanut veronsa: jollei heti toimi, niin unohtuu)