lusikka kauniiseen käteen!

 Täällä menään hitailla kierroksilla.

Ihan kamalaa saamattomuutta havaittavissa, pitäis, pitäis, pitäis...siinäpä päivän sana.

Eikä meinaa mitään saada aikaiseksi, mitä nyt vähän villasukkia. Koukussa. Miksei voi sanoa, että puikoissa?

Vähän oli sellainen olo Pariisin jälkeen, että pukkaako flunssaa, vaiko eikö pukkaa.

Ei pukannut. Smoothiekuuri (talven yli) sai taas kyllä hyvän lähdön, sitäkin kun olin vetkuttanut jostain kumman syystä. Nyt siitäkin on jo taas tullut tapa.

(kun huomaa, ettei oikein mitään saa aikaiseksi, niin huomaa senkin, ettei se nyt kai niin kamalan tärkeää olekaan!)

Ennenkuin nyt kaiken sukanpukkaamisen keskellä unohdan, niin esitelläänpä nyt ne kirppariostokset, nekin vähäiset mitä tuli tehtyä.

Ensimmäinen ostos ei ole edes kirpparilta, se on Pompidou-keskuksen kulmalta yhdeltä katukauppiaalta, se lusikka...kauniiseen(?) käteen.

 Joskus aiemmin käytin vain ja ainoastaan kultakoruja, nykyisin en juuri mitään -mitä nyt kekkosia korvissa ja muutamaa fu*cking-mahtavaa rannerengasta, satunnaisesti niitäkin.

Tämä uudelleen muotoiltu vanha lusikka nyt vaan halusi matkaan, ja toinen systerin mukaan.

Kirpparilta löytyi lohikärmes  tai mikä lie, ihan pakko-ostos! Keittiöön sitä kuvittelin yksinäisten ateriotteni iloksi ja valoksi, mutta kotona se valkkasi olohuoneen pöydän ja siihen jäi.

(onneksi köökissä kuitenkin on toinen ilo-valo)

 Selkeästihän nämä on kaverukset ja kuuluu samaan ryhmään!

Toinen ihan väkisin mukaan halunnut oli tämä hopea-mikä-lie-kippo, minä niin näin sen joulunameilla. Tai pipareilla. Joku vaan otti ja söi ne namut ennekuin kissaa ehti sanoa, saati "sano muikku"! Piparit on pistetty piiloon. Muuten ei pian oviaukoissa riitä leveys.

Ainoa mistä joutui peräti kauppiaan apulaisen ja itse kauppiaankin kanssa  oikein kunnolla tinkaamaan (pliiiiiiiis!!) oli tämä rukousnauha. Edellinen omistamani on ostettu Beetlehemistä, mutta sen annoin joskus pojalle kun tatuointifirmaansa perusti ja moni halusi rukousnauhatatskoja. Meni vähän niinkuin malliksi. (toivottavasti on tallessa, en ole uskaltanut edes kysyä) 

Hintaa jäi tinkauksen jälkeenkin kakskytrahaa, mutta pidän sitä kyllä joka roposen väärtinä.

Eikä edes puutu kuin yksi helmi.

 Siellä se ristissä riipuskelee.

 Tuo etummainen gargoili (räystäspiru) on muuten tämän reissun ostoksia, isomman on systeri joskus aiemmin ostanut (-ja kauhian ruinaamisen jälkeen suostui antamaan mulle)

Siinäpä ne shoppailut olikin. Ihan mahottoman kamalan mielelläni olisin ostanut vanhoja, ihania, upeta hopea-aterimia ja käyttäisin niitä iloiten vaikka joka aterialla ja käsin hellästi tiskaisinkin, mutta ei ihan kaikkeen rahapussukka taivu. Kuolasin niiden perään kyllä vähän joka mutkassa, niitä -kuten taisin mainita- nimittäin siellä riitti. Vaan kun pyynti oli lusikkanipusta (olikohan 12 kpl) 120 euroa, niin ei voinut kuin laskea takaisin huokauksen säestämänä.  Että on niillä kirpparitavaroillakin hintansa. Laidasta laitaan.

Louvressa sitten tein kyllä elämäni kalleimman parfyymiostoksen!

Oscar de la Rentaa (sitä ihan perus-) olen etsiskellyt, mutta kun ei sitä missään ole ollut, niin nyt menin nenän perässä. Tuoksu ei lähelläkään edellämainittua.

On hyvin mausteinen - "ihan sun tuoksu" kuten sys tuumasi.

Nyt yritän taas opetella käyttämäänkin, tuoksut kun on aina olleet osa minua, mutta kun on vaan kotona lusmunnut, niin jotenkin on vaan jääneet kaappiin "homehtumaan".

Jos tässä edes tällä saralla yrittäis ryhdistäytyä ☺

 Tuoksuvia päviä sinnekin, olkoon se sitten vaikka piparkakkua tai lanttulaatikkoa mikä tuoksuu.

Tai hyasintti.

Tämmöttistä tällä erää.

Tänne muuten mitään kummempia kuulu, sukkaa vaan pukkaa.

Palaillaan taas ♥
(edit. yläpalkissa: kaupan- ja sukat-osiossa alehinnat isossa osassa)