sanojensa syöminen tulee kalliiksi

...mutta maistuu kyllä hyvälle...

Facebookin puolella jo kuulinkin, että "etkös just lauantaina sanonut, että nyt on Lillassa kaikki hyvin"...

No sanoin, sanoin, ja hyvin siellä kaikki olikin mutta....

 

Jos on Tori.fissä ollut haku päällä koko maan kattavana siitä päivästä lähtien kun tietty tuote on tullut liikkeeseen myyntiin (toiveikkaana kun kerran lepotuolikin raheineen sieltä vuosi sitten löytyi edullisesti), niin eikös sitä joku päivä voi vain luovuttaa? Pakon edessä?

Varsinkin kun on niin fiksu, että nettisivuilla taas kerran seikkailtuaan huomaa, että monesta kaupasta ko. tuote on jo loppunut, eikä Tampesterissakaan ole kuin kaksi, minkä todettuaan ottaa luurin kauniiseen käteensä ja soittaa asiakaspalveluun saadakseen tiedon, että juu, keskusvarastossakaan ei ole enää yhtään. Ne on jäljellä mitä on ja se on sitten siinä. Lisää ei tule!

Pisti meinaan vipinää laiskoihin töppösiin.

Suunta Lillaan ja mittanauha käteen...mahtuukos se...joo, mahtuu....mylläys käyntiin ja tekemään tilaa...

Tietysti -jos olis ehtinyt ajatella fiksusti- olis voinut laittaa takan tässä vaiheessa töhöttämään jo lämmintä. Olis ollut huomattavasti mukavampi tulla takaisin konttaamaan lattialle kasaamaan ostosta.

Mutta ei ehtinyt ajatella. Piti vaan mennä. Ruåttalaiseen.

Ensimmäisen kerran sen päivän jälkeen kun kuulin puolitoista vuotta sitten, että työt loppuu, tein sen mitä silloin lupasin olla tekemättä. Menin ja otin ostoksen tilille! Päätin nimittäin silloin taannoin, että jos ei ole varaa tästedes käteisellä ostaa, niin sitten ei osteta. Piste.

Näin sitä on ihminen heikko. Mutta kamalan tyytyväinen kuitenkin.

(Ja mun onnekseni patja sentäään oli viimeinen, mallikappaleesta sain sen puoleen hintaan)

Nyt siellä vanhan (ja ihanan) sängyn paikalla on kauan himoitsemani Sinnerlig-sohvasänky.

Ja mikä uskomattominta, tuo on syvyydeltään suurempi kuin puusänky, mutta kuitenkin siellä on nyt enemmän jalkatilaa. Se on visiin niin mallista kiinni.

  

Rinsessojen romukoppakin passaa vallan mainiosti kaveriksi.

Kyllä siinä kuulkaa kelpas kaffekuppinsa kanssa varpaitaan lämmitellä "takkatulen loimotuksessa".

Sanoisin, että ei paskempi ☺

Eikä enää tarvitse ihan hillittömästi pelätä, että paperitapetti tyynyjen takana nuhraantuu kamalan pahaksi, se kun ei ole sieltä lähdössä yhtään mihinkään. Eikä pelkästään siksi, että satun edelleenkin tykkäämään siitä, vaan myös siksi, että tuo mun rakentelemani seinä ei tuosta liikahda yhtään miihinkään...hankaloittais uudelleentapiseeraamista aika lailla.

Niin ihana kuin vanha puusänky olikin, niin niin se vaan nyt etsii uutta kotia -vähän parempaa?

(Sori vaan Bikke, että tämä rakkaustarina jäi näin lyhyeksi -vaan niinhän näille mun rakkauksille tuppaa käymään. Kysy vaikka eksiltä...)

Jos tunnet sänkyyn kiinnostusta, niin laitapa viestiä....blogikavereille/lukijoille hinta vain 80€

Jassoo, se alkaa olla viikonloppu lähellä. 

Nyt perinteiselle torstaihernekeitolle, sitten tietty Lillaan kun kerran kelikin on taas suosiollinen.

Huomenna menenkin rinsessalandiaan (ihana nähdä kaikki koiruudetkin taas pitkästä aikaa) ja lauantaina koko rinsessakaarti tulee yökylään kun molemmilla vanhemmilla on menoa.

Joten kivaa vipinää tiedossa ♥ toivottavasti ruudun silläkin puolella!

Jotta eikun viikonloppuja kaikille!

Palaillaan taas!