kadonneet säät

Nyt on kyllä kadonneensäänmetsästäjät menneet pöpelikköön ennusteissaan monena päivänä, 

juuri kun on tehnyt suunnitelmat valmiiksi tulevalle päivälle -noin kello yksi yöllä kun on tsekannut tulevan sään ja loistavan hyväksi todennut- ja valmiina siirtämään itsensä siis pihahommiin, niin eikös perkules sen vähintäänkin vain puolipilviseksi luvatun päivän tilalle avaudukin pilvinen ja sateinen päivä. Aamu on kyllä voinut olla mitä parhain, mutta kuka sitä nyt innoissaan sinne vielä muutamassa asteessa kellottelevaan keliin...

Ja niinkin voi käydä, että just kun olet kertaalleen kastunut -kuten tänään- ja istahdat lehden kanssa syvälle tuoliin ajatellen viettäväsi sadepäivän sitten vaikka näin, niin kuinka ollakaan, puolen tunnin kuluttua havahdut kun ei kuulukaan mitään ropinaa....kas, sade onkin lakannut.

Jos vetäis kengät jalkaan ja hilpasis ihan vaikka pikaisesti Lillaan nimimerkillä vie mennessäs, tuo tullessas, tavaraa kun kulkee kummasti molempiin suuntiin.

Noh, vilkaisu täsmäsäähän näyttäis, että puolen tunnin kuluttua sataa taas...

Tulis nyt kerralla eikä tipotellen, kunnolla ja mielellään yöllä kiitos!

...pesis kivetkin...mutta ei.

 Kasvua on havaittavaissa kuitenkin, sen verran on aurinko ja lämpö tehnyt tehtäviään. 

Tulppaanien ja narsissien tiittejä näkyy siellä täällä, mutta tuo pääsi hämmästyttämään, että pionikin puskee jo ensimmäisiä alkujaan. Kohta siis varmaan jo särkynyt sydänkin...ja kun se tulee pintaan, niin sitten mennäänkin jo vauhdilla kohti kesää ☺

Niin, ne edellä mainitut kivet. Pesua odottavat.

Tienoolla on tehty isoja putkitöitä ja meidän tie käännetty nurinniskoin, naapurin kanssa kärrättiin pari kottikuormallista tienposkesta hyviä kiviä odottamaan jakosijoitusta.

Viime kesänä kun pääsi alkuun, mutta kivet loppui kesken. Nyt pääsee tekemään homman loppuun.

Sen sortin hommaa kuitenkin, että mielellään odottelee sateen puhdistavan noita kuraisia kiviä edes vähän. Vettä kun meille ei tule ennenkuin maa on sulaa. Ja vesiputket.

Vaan kivapa tuolla Lillassa on ihan vaan höhhäillä muutenkin, se mikä on ollut tehtävissä on suurinpiirtein tehtynäkin, vähän jotain saksittavaa on, mutta sen suhteen olen ihan pikkuisen ns. odottavalla kannalla.  Vähän enemmän väääntöä vehkeisiin pitäis löytyä.

Vaan menee se aika kotonakin. Itse asiassa juuri taannoin yhden kaverin kanssa taas juteltiin onko tullut aika pitkäksi missään vaiheessa -minähän olen nyt ollut pois työelämästä aika tarkalleen puolitoista vuotta. Täytyy sanoa, että ei sitten niin yhtenäkään päivänä. Enemmän edelleenkin tuntuu vuorokauden tunnit loppuvan kesken. Vai onks minust tullut huono organisoija kun ei ole enää mitään valmista aikataulua...? Tekemistä on aina, jonoksi asti. Aina ei vaan ole huvitusta ihan kaikkeen.

Se kolmen tuolin kyselykään ei  tuottanut tulosta taannoin, se sama vähiten makkariin sopiva siellä on edelleenkin, mutta uutta maalia odottelee - ei vaan saa sudituksi! Minä!!

Aina noita muitakin projekteja ja hommia on.

Olen maininnutkin ohimennen, että on yks projekti...juu, vilautetaan tämän verran, kerron sitten joskus lisää jos tästä jotain tulee. Tai tulee siis jotain, mutta sen nyt aika näyttää, että mitä.

Piirustelua kuitenkin. Enemmän vielä käden totuttamista siihen mitä pää näkee.

Ja mitä miniä sanoo. Yhteistyötä siis.

 -se siitä vilauttelusta, ei tuosta tietty mitään irti saa, mutta kun ei enempää oikein voi "stripata"

*totistettavasti en o ihan vaan laiskana*

Ääh, ei se sade alkanutkaan!

Taidan kuitenkin kurvata Lillaan keittelemään kaffeet, ne vaan maistuu siellä niiiiiin hyvälle!

Kastumisenkin uhalla ulos! Nyt. Tsau.