Kiviä ja kirveitä

- Ei sentään kuitenkaan kirvestä kiveen!

Jotkut päivät pääsevät yllättämään.

Eilen oli postiluukusta tupsahtanut kaksi postin noutolappua ja yksi kirjatun kirjeen lipuke.

Toinen noutolapuista oli sellainen, jota tiesin jo odotellakin.

Kirjattu kirje oli duunista (siis siitä, jossa olen kirjoilla edelleen ilman työvelvoitetta),

sisälsi viime kuuhun liittyviä papereita - sekä reilun nivaskan liikuntaseteleitä...

Ei niitä ennen ole noin vaan jaettu...onkos tämä nyt jotain, että liiku nyt edes stana kun et töitä tee??

Sitten se odotettu, Ladylta:

 Tuota kiveä minä siis osasin odotella, mutta Lady yllätti ♥

Minä vähän hämmästelinkin postissa, että jopas on mökö isossa paketissa.

 Voihan hitsipilli ja muutkin tarvekalut!!

Suklaa on kuulemma pahan päivän varalle (kun ei mökö-kivikään auta) mutta minä oon kyllä sitä mieltä, ettei niin hyvää päivää olekaan, etteikö pahanpäivänvaraan vois koskea ☺

*namskis* ja iiiiiiiso kiitos!!!!

Ja juu....lupasin Lillan kuulumisiakin...tämä menee vähän siihen suuntaan:

 Tämä tuli siinä toisessa paketissa!

Enkä sitten kyllä yhtään osannut odottaa!!

 - saatekirje tuli mukana:

 Vau ☺!!!

Sinne se jäi Lillaan odottelemaan käyttöä, erinomaisen mukava yllätys.
Vanha kirves onkin PellePelottomalta, sellainen ikivanha, mitä saa aina ennen käyttöönottoa turvottaa vesiämpärissä ettei terä lähde lennokkaasti puuvarresta irti.
Kyllä te tiedätte, niitä mitä kaikilla (meillä) vanhuksilla on ☺

Sitten sinne itseensä Lillaan!

 Se Annastinan edessä ollut matala pöytä on ollut pois jo jonniin aikaa,
laitoin sen tilalle tuon pyöreän, joka oli alkujaan korituolien kanssa...se ei oikein pelittänyt siinä.
Minä kun luulin, että sen ympärille on helppo siirtää korituolit tarpeeksi lähelle,
että rinsessat voi siinä tarvittaessa syödä.
No juu, voi siinä syödä, korkeus ja koko oli ihan passelit. Minä en vaan ottanut huomioon sitä,
että pienillä on pienet ja nopeat jalat -levottomat, etten sanois!
Kaksi kertaa saatiin jo loppukesästä murot ja maidot karvalankamatolle kun jalat vähän eksyi tuolille tai tuolilta alas ja kuinka ollakaan, pöytä ihan vähän meinas kaatua...onneks oli sen verran nopeat refleksit sentään, että sain reunasta kiinni, ei mennyt kuin yksi satsi kolmen sijaan.

Siihen loppui sen pöydän tarina edes tilapäisenä ruokapöytänä!
Mutta sepä onkin vallan passeli tuossa -ja jos muistaa, että se voi keikahtaa,
niin siihen voi ihan vaivihkaa nostaa väsyneet jalat kun istuu korituolissa.
Paitsi, että eihän kukaan nyt jalkoja nosta pöydälle, eihän...

Vähän laajemmassa kuvassa selviää, että siellä on keskeneräinen projekti.

Ei olis keskeneräinen, mutta kun...työkalut on jossain varaston perällä kaiken pihalta siirretyn tavaran takana! Sähköpora/ruuvari oli kyllä käden ulottuvilla, mutta masiinan ruuvimeisselinpäät oli niin suorastaan surkeaa laatua, että kun pari ruuvia oli pyöräyttänyt, niin ne oli täysin pyöreitä.
Täytyy ottaa kotoa pelit ja vehkeet mukaan ja mennä jatkamaan...kunhan tässä ehtii.
Siis mihin nämä päivät oikein menee?? 

Menee minne menee, niin tämä tyyppi menee nyt kuitekin sohvanpohjalle ja ottaa käteen jonkun noin kolme kuukautta vanhan aikakausilehden tuolta puolen metrin pinosta ja tsekkaa mitä maailmalla on tapahtunut silloin kun oli vielä melkein kesä.
Saattaapi olla että oikea käsikään ei lehteä pidellessä tiedä mitä vasen tekee...
...suklaat on jossain lähellä...

Mukavaa viikonloppua kaikille tasapuolisesti!
Lunta ei tarvitse tulla niin tasapuolisesti....mun lumet vois sataa lastenlasten pihaan...

(Sen verran tuli kysymyksiä; kyllä, eilen oli PellePelottoman siunaustilaisuus,

kaunis, yksinkertainen, lähimpien sukulaisten ollessa mukana. Lämminhenkinen.)

Elämä jatkuu ♥