Hullun hommaa!

Kukapas muu sitä sitten tekisikään kuin meikäläinen.

Palelluttais itsensä kylmässä mökkeröisessä, meinaan.

Ja ihan vapaaehtoisesti.

Sen verran ne keskeneräiset projektit tuppaa häiritsemään näköjään vaikkeivät ole edes silmien alla,

että oli ihan pakko vaan kaivella eilen ne pelit ja vehkeet ja lähteä töihin.

Eli se  edellisen postauksen "palapeli" on nyt sitten kasattuna.

(kumma muuten, että keittiön tuolilla viikon odotelleet silitettävät pyykit ei yhtään huutele tekijänsä perään - voiskohan päätellä tästä, että hommilla ja hommilla on eroa...)

Lillan sähkötakka yritti pöhöttää niin kuumaa kuin masiinasta lähti, mutta eipä se kamalan paljoa auttanut, ihan vähän oli olo, että harakoille lämmitän...mutta kuitenkin; kahdet villasukat jalassa, 

huivi kaulassa konttasin paksulla karvalankamatolla (onneksi ehdin sen viedä takaisin) sormet kohmeessa ja kiitin luojaani, ettei ulkonakaan sentään ollut kuin sen asteen verran pakkasta.

Kummasti kylmiä nimittäin nuo kaikki metalliset nippelit ...

Mutta onpas Lillassa taas pöytä.

Ja onpas sellainen pöytä, mitä olen pitkään halunnutkin sinne!

(tai no, oikeastaan olen halunnut vanhaa, kulahtanutta, ajan kuluttamaa vastaavanlaista,

mutta ne myynnissä olleet on yleensä olleet niitä, joissa on kapoinen keskusta ja klaffit leveät 

-ja minä halusin leveähkön varsinaisen pöytäosan- tai sitten ne on olleet jossain julmetun kaukana  middle of nowhere, tai sitten julmetun, kauhean, kamalan kalliita...)

 

*seli seli*

☺