Saiskos vaihdettua

...ihan itsensä?

Vähän päivitetyympään versioon, kiitos.

Alkaa lievää enemmän hatuttaa kun yhden paikan saa jotakuinkin kondikseen, niin toinen prakaa.

Ei mitään vakavaa, mulla vaan on sen sortin kaktustarha kurkussa, ettei edes nielaisemaan pysty ilman burnaa. Edes jäätelöä. Korvat särkee (ei tulehdusta) lääkkeistä huolimatta.

Onneksi kuumeilu -toivottavasti- loppui eiliseen iltaan.

 

Että täällä ollaan kotona pitkästä aikaa sitten vähän tiiviimmin, venähti vähän se parin päivän visiitti, joka oli pyykkivuoron vuoksi. Arvatkaas onko täällä kukaan siivonnut ...sitten toukokuun.

Astiat sain sentään altaasta koneeseen ja pestyä, muutenkin kaipasi koko huusholli äidillistä kättä.

Saa kyllä ihan vapaasti kaivata edelleenkin. Jos huomenna...tai sunnuntaiaamuna...

Jokos mä rutisin tarpeeksi?

 

Toissailtana (kun alkoi tämä kaktustarhan kasvatus) poikkesin kylässä yhdellä blogikaverilla

katsastamassa pihaa ja puutarhaa -ja ennenkaikkea kissoja!

Sattui olemaan sateinen päivä, joten eipä tullut puutarhasta kuvan kuvaa, mutta käykääpä täällä, niin pääsette ihan itse kurkkimaan :D

Ja voi peeveli!

Mustia (ja tummaruskeita) kissoja todellakin on vaikea kuvata.

 

Varsinkin jos he päättävät olla lämminvesivaraajan päällä.

 Nipsu ja Belahan ne siellä!

Kauniit kisut, jotka ei nyt niin kamalasti vieraasta välittäneet...mitäs sitä kaikista :)

Mutta yksi oli ylitse muiden! Gebsua sai luvan kuvata vaikka koko ajan, hän suorastaan tuuppas itsensä kameran linssiin kiinni, ihana pikkujellona.

 Tällä kohtaa vaan kuvaaja itse sössi koko homman, en tiedä mitkä asetukset oli kamerassa, mutta iso osa kuvista oli ihan omituisia. Tietysti joskus auttais jo se kun silmät olis päässä...

Jos sitten sattui valo ja mut kohilleen, niin kuvattava päättikin juuri jehdä jotain muuta :D

Vai pistetäänkö sen piikkiin, että aloin olla tosi kipeä jo silloin, pelkällä buranalla ja tahdonvoimalla menin koko päivän jo töissä...

 Että silleen.

Kiitosta vaan kun viimeinkin sain tulla, oli kiva taas höpöttää nenätysten.

♥

 Mitäs tuumaatte, olikohan kesän mittaan pitänyt edes välillä pitää ns. silmät auki kotona käydessään?

Anopinkielikin (sen pitäis kyllä olla anopinhammas, mutta se vähän kasvaa rojahti) tuli jo melkein ovella vastaan mullat niin kuivana, että sormet meni ruukun ja mullan väliin.

On se jo vähän toipunut.

 Toisin kuin tämä ananas.

Onneksi on edes tämän verran piristystä - ja suurinpiirtein ainoa kohta huushollista, joka ei ole ihan kaaoksessa. Suppea on kuvakulma.

Tästä kaktuspläjäyksestä johtuen hommat nyt vähän pissii.

Eipä ole tullut tsekattua mitä kivaa keksisin sen äkkihätäisesti suoritetun arvonnan toiseksi,

korvaavaksi palkinnoksi. Eli siirtyy ensi viikolle. Ja samoin siirtyy mukienkin lähetys, siellä ne on Lillassa odottelemassa nekin. (saanen anteeksi...?)

Täällä vaan maataa ja tylsistytään sohvan pohjalle (mikä tekee selälle ihan hemmetin hyvää) ja nukutaan ja roikutaan ipadilla, en kyllä lukemassa, ei vaan jaksa.

Kunhan piirtelen sen mitä kykenen....en muista kuka, mutta joku joskus kysäisi, että miten mä oikein aloitan, miten kuvasta tulee se mitä tulee. Jaa-a, miten milloinkin.

Vaikka näin:

Joskus niistä tulee jotain, yleensä ei mitään ihmeempiä. MOT.

Välillä voi vaan todeta, että olisit lopettanut ajoissa. Kuten vaikka edellä.

Jaahas.

Buranaa naamariin, jätskiä hetken kuluttua perään, pää tyynyyn ja sitä rataa.

Parempaa oloa teille!

Palaillaan ♥