Hiljaiseloa

Tässä on mennyt toista viikkoa mukavasti(?) flunssan parissa.

Ei jäänyt ihan pelkkään kaktustarhailuun, onneksi alkaa olla viimein voiton puolella

- kuumetta ei ole enää, mutta kurkku on sen verran käheä,

että kotosalla olen sohvaperunan mallina. Jos joku tarttee, mallia siis.

Ajattelin jo meneväni tänään töihin, mutta...

 ...eilen soi puhelin..."oleks kuullut uutiset?"  En ollut, ei ollut kukaan muukaan, mutta kuten muutkin, näin sitten nettiuutisissa. Julkistettiin duunissakin pienellä viiveellä.

Ja pomokin illalla kyllä soitteli. Alkaa sitten yyteet. Meilläkin.

 Fakta on se, että toimipisteen lähtölaskenta alkoi.

Lokakuun jälkeen ei ole edes vuokrasopimusta. Toiminnot keskitetään, Tampere jää ulkopuolelle.

 Sanoinpa sitten pomollekin, että olin kyllä tulossa, mutta taidankin nyt parannella itseni ihan rauhassa. Mitä mä ääntäni rääkkäämään tällaisen vuoksi. Ehtii sinne vielä.

Sanoi vaan, että paras vaan huolehtia omasta hyvinvoinnistaan ja jaksamisestaan, kaikin tavoin.

 Vanhaks pitää elää, että kaiken kokee.

Tätäkö se  tarkoitti kun joskus sanottiin, että ei sitä pienenä tiedä kuin kivaa on isona?

 Noh, ei täällä hätää mitään.

On vaan vähän outo olo.

 Päivällä poikkesin duunissa ja juttelin lähimmän esimieheni kanssa.

Minä kuulemma pääsisin suoraan eläkeputkeen (k a m a l a  sana!), ja kun olen kerran ollut talossa yli kaksitoista vuotta, niin talo maksaa puolen vuoden palkan ja siitä eteenpäin sitten olis eloa putkessa.

 Tässä iässä ne muut vaihtoehdot taitaa olla aika vähissä.

Vaikka hallitus kuinka on nostamassa eläkeikärajaa, niin totuushan on se, että kyllä työmarkkinoilla jyllää sen sortin ikärasismi, että hävettää!

 Ja mää, tämmöi tatuoitu mummu....vois tulla joku muukin syrjintä jo vastaan :D

 Pitääks tässä nyt alkaa ajatella, että työt lusittu.

Että lokakuussa alkaa piiiiiiitkä kesäloma. Ja enemmän tai vähemmän persaukinen sellainen.

Että vois Lillassa ens kesänä vaan venytellä ja keitellä kaffeet, lukaista lehden ja miettiä, että mitäs sitä sitten tekis vai olisko ihan vallan tekemättä. Ruuvata kellot irti...

Mun faija, PellePeloton siis, oli muuten tämän ikäinen kun minä nyt kun jäi ennenaikaselle eläkkeelle..liki kolmekymmentä vuotta sitten!

No mutta, mitäpä näitä murehtimaan, ei täällä suinkaan olla tuhkaa päälle ripottelemassa!

Kunhan nyt ääneen funtsailin.

Sori kamalasti, ne viimeiset mukiloiset on edelleen Lillassa!

Jostain syystä mä olen juuttunut telkkarin ääreen.

Sopivasti tuli postista maanantaina 3 tuotantokautta Games of Thronesia, miniä suositteli.

Ja minähän oon ihan koukussa. 

Siellä ne pojjaat odottelee pysäytyskuvana ruudulla, joten se on tsau!

Ai juu, kuvat ei liity mitenkään tapaukseen, mutta eteisen pyöritys tuli ja meni.

Kukat kuolee ja uudet tulee tilalle.

Ja on paikka kasvattaa lehtipinoakin.

☺