Samaa maata

Nyt kun ei enää huitase kuin yhdet parin tunnin päikkäri päivässä

ja alkaa jo toinenkin silmä näyttää silmältä -ja sillä taas jopa näkeekin jotain-

niin napsasin pari kuvaa. Eli ollaan piristymään päin.

Annukka jo omassa blogissaan kirjoitti niin sujuvasti kotien kaaosteoriasta,

että ei mun tarvitse enää vaivautua, käykää sieltä lukemassa.

Mutta fakta on, että kaikenlaista rojua ja rompetta on niin paljon, että tiedostin tulevan pulman:

uudessa kodissa ei ole säilytystilaa likikään sitä mitä tässä nykyisessä on.

Ja tässä on aika ruhtinaallisesti. Yhdelle varsinkin.

Joten makuuhineeseen tarvitaan joku kaappi tai lipasto ja se oli jo hetken matkaa ollut kevyehkön mietinnän alla, mutta tiesin ettei se voi olla se mikä siellä nyt oli (ja joka löysi uuden kodin) jo senkään vuoksi, että Lillan telkkari tulee talvisäilytykseen kotiin.

(tai sitten se pääsee kellarisäiltykseen, katsotaan nyt -mä en ihan kamalasti tykkää makkaritelkkareista -tässäkään makuuhuoneessa se ei ollut edes piuhoissa, keräs vain pölyä)

 

Systeri teki vähän muutoksia kodissaan, joten minähän tein kaupat vanhasta lipastosta hänen kanssaan.

Onneksi en mennyt sortuilemaan mihinkään ruåttalaiseen lipastoon, vaikka jo niitäkin katselin.

Ne nyt vaan puhuu niin eri kieltä vanhan sivustavedettävän ja vanhojen tuolien kanssa, että ei ne olis olleet passelit ollenkaan. Ja nuo yöpöytinä olevat "punaiset kiinalaiset kaapit" - eihän niitä sellaisiksi ole tunnistanut enää moneen vuoteen, ne menee tuolla täydestä kuin väärä raha!

 

Jaaha, taidan mennä takasin maate.

Se jotenkin sopii mulle nyt.

Palaillaan!