Kummallinen tulokas

Tänne tuppaa jotain ihan outoa!

Ihan melkein vaivihkaa....turkoosia väriä.

Ensin tuli Indiskasta tuo jalallinen lasivati, se vaan tarttui mukaan kun oli niin nätti.

Ja kun itse katselin noita edellisen postauksen Casamonican kuvia, osui silmiin tuo kuvan kukkaruukku - pakkohan se oli tänään hakea pois, ainokainen.

Mikäs minuun nyt on mennyt?

Ei tämä ole koskaan ollut sillä tavalla mun väri, että olisi kotiin pakko saada, nyt tuntuu olevan.

- enteileeköhän tämä turkoosia joulua??

Jos, niin voi pojat! - menee monta juttua uusiksi ☺

Eikä mulla koskaan, ikinä, muuten...

 

Vaikka sanotaan, ettei sunnuntaityöllä ole siunausta, niin tiedä häntä...

- ainakin keli oli jo heti aamusta niin mahdottoman upea ja kirkas, että se sai yhden mummun hyppimään jakkaralla....huomasin nimittäin että paskaset ikkunat on paskaset ikkunat vaikka kuinka valoverhoilla yrittäis peitellä.

Joten tuumasta toimeen ja jopa ihan riemumielin ☺

 Sitä se aurinko ja lämpöasteet teettää !!

Vielä on ikkunan edessä valoverhot kuitenkin - kun en osaa päättää tykkäänkö nyt siitä muutamasta lisäneliöstä, jonka vaaleat verhot tuntuu tekevän, vai siitä "asiallisen fiksusta kotoilufiilis"- ilmeestä neljän luumun värisen verhon kanssa....

 PAH, mitä ongelmia!!

Onneksi vain noin pieniä ☺

 

Jossain kohden on tullut mainittua, että jaloissa (sananmukaisesti) on pyörinyt yksi kangas odottaen ompeluinspiraatiota - joka onkin pitkään ollut tosi hukassa.

No, eilen ikkunanpesun ja sitä seuranneen noin neljän tunnin ulkoilun jälkeen sekin löytyi.

 Yksi vanha pellavainen verho ja muutama nappi.

Hippusen verran mielikuvitusta.

Tulipa viimein päällystettyä rahi uusiksi, kangas on nimittäin ollut sen päälle taiteltuna jo kai kolmisen viikkoa ja ideakin valmiina, mutta kuten sanoin, se inspis tehdä puuttui. 

 Rahihan oli päällystetty sohvan edellisen päällisen kankaalla, kukallisella, eikähän se enää maisemaan sulautunut - eikä se kyllä kelvannut alkuperäisessä asussaankaan.

 - yäk -

 

Että niin se vaan meni viikonloppu!

Kerkesin yhden sisustuslehden lukaista, pari muuta, yhtään sisustuskirjan kantta en ole ehtinyt avata vieläkään - paitsi Ilonan kirja on siinä mihin se reilu viikko sitten jäi...vaiheessa...

 

Mä alan ymmärtää pikkuhiljaa eläkemummuja, jotka sanoo ettei heillä ole aikaa tehdä sitä eikä tätä...käykö aika jotenkin ihan eri tahtia mitä enemmän ikää tulee.

Kun en minä ainakaan hidastunut ole, EN OLE!

 

Tuntuu vaan ettei ehdi enää mitään!

 

Menen pois!

Tekemään jotain...ihan mitä vaan...

☺

C♥U!