lauantai 22. huhtikuuta 2017

kultturelli viikko, tai jotain sinnepäin...

Nyt huomaa, että flunssa(t) on selätetty ja kesää kohti mennään (vaikka parastaikaa sataakin taivaan täydeltä jotain jalkarättejä) kun alkaa menojalka taas vipattaa. Ei siihen samaan malliin kuitenkaan kuin joskus männä elämässä, nuoruudessa, ehei! 

Rapakunnon kohotus normiin ei-niin-rapakuntoon tarkoittaa töppöstä toisen eteen.
Alkuviikosta töppöset kuljetti Särkänniemen suuntaan. Pikään on ollut suunnitelmissa poiketa katsastamassa Jarmo Mäkilän näyttely, joten kun aurinko helli, ei käynyt järveltä -eikä muultakaan suunnalta- kylmä tuuli, niin sinne siis, Näsijärven rantamille.


En oikein tiennyt mitä odotin näyttelyltä, kovasti se on ollut esillä ja kehuttu.
Avoimin mielin sisälle siis, takki narikkaan ja kassaherran suosittelemat luurit korville.
Monista teoksista oli taustatietoa saatavilla napin painalluksella ja lisäksi vielä joidenkin ajankohtaan tai muuten aiheeseen liittyen musiikkia: Doorsia, Hendrixiä, Ramsteinia...

Ei voi kuin kiitellä jälleen Sara Hildenin tarjontaa, kerrassaan mielenkiintoinen näyttely!
Esillä oli huikean isoja töitä taiteilijan eri aikakausilta, eri tyylejä ja tekniikoita, mielenkiintoisia selailukirjoja lueskeltavana, Mäkilä itse videohaastatteluna isolla ruudulla. 

Kuvat on osin seinäkokoa, joissa näkyy työn koko, osaan on rajattu vain osa jostain teoksesta.
(osassa kuvia näkyy pistorasia lattian rajassa mikä antanee vähän osviittaa)
 












Suosittelen ehdottomasti katsastamaan tämän näyttelyn (luurien kanssa, ehdottomasti!), itse taisin viettää tuolla peräti kolmisen tuntia kaiken kaikkiaan. Enkä edes käynyt alakerran kahviossa! Itse asiassa piti poiketa kahvilla Näsinneulassa, mutta jotenkin nuppi eli omaa elämäänsä; kävin vain maisemat katsastamassa (ja toteamassa, että huvipuisto valmistautuu Vappuun) ja kävelin sitten aurinkoista, mutta hiivatin pölyistä suljetun rantatien pätkää kotiin kahville.


Seuraavana päivänä -torstaina- oli ohjelmassa Tampere-talossa Apocalyptican konsertti Metellican hengessä neljälle sellolle. Tyypit osaa soittaa! Joka kerran kun käy jonkun konsertin tuolla kuuntelemassa, tekee mieli mennä kuuntelemaan kaikki mahdollinen, talon akustiikka on eittämättä Suomen paras. Näin sanovat esiintyvät tiateiljiatkin 😉
Olipa melkoista tykitystä koko kaksi ja puolituntinen!

Kolmas kerta toden(?) sanoo...eilen töppöset veti Vapriikin suuntaan. Läpi edellisen päivän oli radiossa toitotettu Kielletyn kaupungin näyttelyn avautumista. Kun ei mitään muutakaan suunnitelmia päivälle ollut, niin sinne siis. Tuskinpa meikäläisen mielenkiinto koskaan riittää Pekingin matkaan, joten tulipa mahdollisuus kurkata tätä kautta ripaus sikäläistä historiaa.





 Jos koko jalkojensitominen itsessäänkin on ollut suoranaista kiinalaista kidutusta, niin ei voi kyllä kehua näitä korokepohjakenkiäkään!

 Että mitäkö sanon tästä näyttelystä? Noh, tulipa käytyä. Koko kiinalainen historia on niin omanlaistaan, että nykypäivän länsimaisena on vaikea edes kuvitella kaikkea sitä elämää mitä tuo dynastioiden aika on sisällään pitänyt. Näyttelyjä ei kovasti pitäisi verrata keskenään, mutta itse pidin muutaman vuoden takaisesta Terrakotta-armeijasta enemmän.
Se plussahan Vapriikissa on, että kun ostat liput saat kiertaa kaikki talon näyttelyt -ja niitä riittää. 
Omalta osalta jätin muut, koskapa kaikki tuli rinsessojen kanssa kierrettyä noin vuosi takaperin.

Päivä oli ehtinyt myöhäiseen iltapäivään ja nälkä vaivasi naista hilpeää, joten oli taas päiväkaffeen aika. Ei voi valittaa, sohvaryhmässä oli oikein mukava ja kaikki maistui makoisalta.

Nyt jäikin mietintään vakavasti, että pitäiskö viimeinkin ostaa se museokortti, sitä kun ei tiedä mihin junat mua kesän aikana kuskaa -ja olen taas tykästynyt isosti museoissa käymään.

Seuraava lippukin on jo plakkarissa, eilen tuli ennakkomyyntiin taas Raskasta Joulua, se on ihan pakko päästä taas Tre-taloon kuuntelemaan, se akustiikka, se akustiikka....

Nyt ei muuta kuin viikonloppuja, sukankutimet kutsuu, mutta olis tuossa yks kutsu teatteriinkin....

14 kommenttia:

  1. Hei kiitos tästä postauksesta, täytyypä itse käydä tsekkaamassa nuo Sara Hilden ja Vapriikki! Vapriikissa tosiaan välillä tulee lasten kanssa käytyäkin, mut ehkä toi Hilden on paras tehdä ihan itekseen, kuulokkeet korvilla. :)
    Iloista keväistä oloa, kiva kuulla että flunssat vihdoin selätetty! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt tuntuu, että elämä voittaa taas 😊
      Vapriikki on kiva paikka lasten kanssa, yllättävästi niitä pysyväisnäyttelyitä itsekin jaksaa aika-ajoin. Nyt ei jaksanut kiinnostaa 😄

      Poista
  2. Kiva,että flunssa helpotti. Minä sain sen jostain reilu viikko sitten,vaikka luulin että tänävuonna menis ohi.Toi Sara Hilden Mäkilöineen ei ollut mun makuun. Tampereen taidemuseossa on naistaiteilijoiden töitä. Enemmän mieleeni, jos et ole
    käynyt, suosittelen. Vapriikissa käytiin muutamaviikko sitten, lähinnä isäntää kiinnosti Pajarin pojat.Toi kielletty kaupunki täytyy kyllä käydä katsomassa. Täältä tuli kivasti esimakua. Kiitos. Viikonloppua ja alkavaa viikkoa. t Riitta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla taitaa taidemuseossa viimeisin käynti olla silloin kun oli H.R. Giegerin näyttely 😂
      Tsitaa olla vähän erikoisempia nämä mun "suosikkini" -johtuneisko siitä osin, että noita museoita on maailmallakin tullut jonniin verran kierrettyä elämänsä aikana. Vaan hyvinnii saatan innostua katsastamaan senkin nyt kun aika ei ole kortilla 😉
      Mulla tuo Mäkilä meni Mueckin ohi!
      Eläköön erilainen maku, olis kamalaa jos kaikki tykkäis aina samasta 👌

      Poista
  3. Varmaan tulis enemmän (siis mikä tahansa on enemmän kuin tähänastinen :)) harrastettua näyttelyissä ja museoissa käyntiä, jos olis tollanen tarjonta kuin teillä siellä ja muissa isoissa kaupungeissa. Nyt on aina sen ajomatkan takana, eikä oo sama ollenkaan kuin lähteä just sillä sekunnilla kun huvittaa.
    Mutta pääsenpähän tätä kautta näkemään kaikkea mielenkiintoista. Kiitos siitä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kun tää ei anna mun vastata 😶
      Tosiasiahan on, että ei tarvitse asua kuin jossain lähiössä, niin lähtemiskynnys on jo paljon korkeampi. Keskusta-asujan iloja tämäkin, että voi hyödyntää näitä palveluja ihan toisella tavslla. Ja kyllä mä aion hyödyntääkin, etten kotiin happane 😂

      Poista
  4. Voi hitsi - tämä tuli kuin tilauksesta! Tampere kutsuu ja vaikka Apocalyctikaa ei tällä reissulla ohjelmassa olekaan, on kuitenkin vähän raskaamman poljennon musaa - ja tämän postauksen innoittamana ainakin Sara Hildenin taidemuseo!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mahdaks olla We Rockia katsomaan? Mulla iski lapsenlikkakeikat molempien esitysten aikaan, muuten olisin katsomasa 😳
      Välillä tuntuu, ettei ole mitään ohjelmaa, välillä pukkaa päälletysten 😄

      Poista
  5. Kyllä olisi monta mielenkiintoista sielläkin päin. Meillä on museokortti, olemme lisäksi tulossa Tampereelle parin viikon päästä, mutta pahoin pelkään, että museoiden sijasta istumme vakaasti kolmosen pelejä seuraamassa Särkänniemi-cupissa. Ei huono sekään:). Kiva olisi nähdä, mutta kun en tiedä ohjelman tiiviydestä mitään, en uskalla ehdottaa yhtään mitään. Ollaan Kangasalalla kavereilla yötä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuleeko museokorttia käytettyä niin, että hintansa haukkuu? Olen yhä vähän kahden vaiheilla.
      Jos aikaa jää, niin ota yhteyttä -maisemissa olen varmasti (jeesaamassa systeriä tulevan puotinsa kanssa 😉)

      Poista
    2. Ekanan vuonna maksoi kyllä itsensä takaisin. Otimme sen Järvenpäässä taiteilijataloilla, kun laskimme että maksaa jo sillä reissulla itsensä takaisin. Tänä vuonna on museokäynnit ollut toooosi vähäisiä, joten pitäisi parantaa tahtia. PUOTI, ei ole totta, onko siitä tulossa totta. Kiva olisi nähdä, mutta katsotaan. Sählyn ehdoilla on mentävä tämä reissu.

      Poista
    3. Täytyy pistää kortti vakavaan harkintaan.
      Ja juu, totta siitä puodista nyt tulee, ensi kuussa josssin kohden ovet aukenee.
      Soita ihmeessä jommalle kummalle meistä jos yhtään jää aikaa! Mulla todennäköisesti tytöt hoidossa, mutta tilanteet elää...

      Poista
  6. Olen ollut menossa Jarmo Mäkilän näyttelyyn jo pitkään. Kunhan tulee taas sellaiset kelit, että kesärenkailla kehtaa ajaa niin yritän päästä matkaan. Olen käynyt oikeassa Kielletyssä kaupungissa, siellä hurahti hyvinkin päivä, eikä kaikkea ehtinyt sittenkään nähdä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaa käydä.
      Vähän niinhän se menee, että museo kuun museo, niin helposti vierähtäis viikko syömättä jos yhtään isompi kooltaan -ja sitähän se on kielletty kaupunkikin, hehtaaritolkulla- ja silti jäisi iso osa näkemättä 😉

      Poista

♥kiitos kiitos kiitos ♥