Aivan väärän värinen!

Joskus sitä melkein odottelee maalipurkki auki ja suti kädessä,

että tulis nyt jotain sudittavaa.

Suurinpiirtein näin oli männä viikolla kun torista tekemäni ostos tuli muutaman päivän sovittua aiemmin. Ja heti iski takapakkia koko sunnitelma!

 Vaalea puu ei ole (sen jälkeen kun joskus kahdeksankytluvulla oli keittiössä mäntykalusteet) oikein koskaan ollut mun juttu. Tumma puu, sitä sen on pitänyt olla -siis ennen tätä sutimista.

Haikailin tuohon sängyn viereen vähän samantyyppistä 50-luvun pöytää kuin Lillassakin on, mutta eihän niitä kasva kuin sieniä, ja jos, niin hinta hirvittää. Suunnitelma oli koko ajan, että valkoiseksi, tottakai valkoiseksi. Vaan kun tuo edullinen pöytä viimein kotiutui, olikin yllätys melkoinen. Se on niin loistavassa kunnossa kaikin puolin, että meikäläistäkin hirvitti ajatus sutimisesta. Ja se on jo paljon se.

Kaveritkin kannusti tarmokkaasti: nyt et kyllä maalaa!

Silmä totuttelee edelleen tuohon väriin...no, onhan keittiössäkin vaaleat jalat tuoleissa, että ei se nyt ihan yksikseen täällä ole. Vaan pakko kaiketi johonkin kangaskauppaan poiketa, jos vaikka tuonne sänkyyn löytyisi joku tyynykangas, joka vähän yhdistäisi asioita toisiinsa.

 Ihan nappi ostos.

Paitsi että....

 Tästä mihinkään kaupoille vielä kuitenkaan malta, kun on koukussa.

Ja kelikin on tihkusateinen. Ja ulkonakin olen jo ollut tänään.

Joten hyvällä omallatunnolla...

 *pysyy kaukana maalipurkeista*

_☺/

edit. vielä mahtuisi pari naista mukaan lauantaisella Olgan-puoti vierailulle klo 15 eteenpäin!
- laipata meiliä jos kiinnostaa!!