sävyeroja

Taas mennään sarjassa "kun mikään ei muutu" -eli käytännössähän se tarkoittaa sitä, että kaikki muuttuu. Mustan nahkasohvan kanssa oli niin helppoa, kaikki kävi. Senkun vaihteli vaan milloin mitäkin. Tuo harmaa kankainen on vallan passeli kaikin puolin, mutta eipäs menenkään yhtä noileesti mikä tahansa sen kaveriksi. Valokin vaikuttaa osaltaan paljon -tai sen puute.

Svaneforsin isot nahkajuuttimatot on olleet juurikin niin ihanat kuin alunperin ajettelinkin, mutta valon vähetessä alkoi taas harhaileva katse lähteä omille seikkailuilleen.

Lopulta soittelin Svaneforsille ja tsekkailin Riinan kanssa valikoimia...se mikä oli ollut mielessä oli loppuunmyyty, mutta kun Riina tietää ja tuntee aika hyvin makuni (ja sen, että ne kaksi isoa 2x3m mattoa yksinään ei riitä, vaan tarvitsen myös kahdenistuttavan sohvan taa kapean maton, tai kaksi) niin ehdotti näitä mitkä sitten kotiutuikin.

Postipoika kun soitteli summeria ja antoi paketit en ollut uskoa silmiäni enkä käsiäni: voiko näin pieniin ja kevyisiin paketteihin todellakin mennä neljä mattoa!!

Meni niihin! Vallan ihanan notkeat, kevyet ja ohuet matot (ja kyllä, alla on näissäkin Ikean huikean hyvä mattohuopa, pysyy hyvin paikoillaan näin)

Tässä ennen/jälkeen kuvia.

Eli nahkajuutit versus uudet.

Ja samat vähän kauempaa kuvattuna.

On noissa kuvaissa tietty pari muutakin muuttujaa, mutta sen nyt on ihan normaalia.

Täällä, ei välttämättä muualla...

Nahkajuuttimatot tuskin enää palaavat olohuoneeseen, toinen iso on kellariin paketoituna, toinen meni keittiöön...pituutta oli vähän reilusti, mutta sinne se upposi tiukalle rullalle patterin alle ja verhojen taa piiloon. Sopii hyvin tuohon omituiseen keittön värimaailmaan (vaikka talon remontissa kunnioitettiinkin hienosti rekennusajan tyyliä mm. jättämällä peiliovet, niin olisi nuo keittiönkaapit kuitenkin voinut maalata valkoisiksi). Sohvan takana olleille kapeille matoille löytyi paikka pojan kodin kylppäriin ja kodinhoitohuoneeseen.

Täytyy noin yleisesti ottaenkin sanoa, että olen tosi tyytyväinen näihin Svaneforsin mattoihin, niin nykyisiin, kuin niihin mitä oli mökillä ja jäi sinne, kuin Voikukkapellon Netalta ostamiini eteisessä oleviin -kuin myös niihin, mitkä ovat jatkaneet matkaa uusiin koteihin.

Harmittaa vaan vallan vietävästi kellarikomeron pienuus, olis niin kiva kun voisi pitää useampia vaihtareita jemmassa. Mun vaihtotalousluonteeni kun tuskin ihan heti tulee muuttumaan mihinkään.

Laitetaanpa vielä yksi kuva uusista 

- ja sitten taas heippatirallaa _☺/

sattumien summa

Joskus ne parhaat asiat tulee vastaan sattumalta.

Menee suunnitelmat ja jo toteutetut jutut uusiksi -kerrankos nyt niin käy muuttenkaan, täällä varsinkaan.

Yksi onnistunut sattuma oli systerin puodin takahuoneessa majaillut työpöytä, joka näyttikin työpöydältä. Oli kulumaa ja maalia ja mitä kaikkea lie vanhan pöydän pinta imaissutkaan.

Puodin syyskuisen muuton jälkeen se kulkeutui mulle, sai ensin pienen pintakäsittelyn kaupan tyhjissä tiloissa kalkkispraymaalilla. Vielä spraylakka päälle ja eikun auton kyytiin.

Kotona vielä uudelleenmaalasin jo ennestään mustat jalat ja vot, siinä se oli valmiina valloittamaan makkarin nurkan.

Pikkutytötkin -kotoisammin pikkikset- on viihtyneet pöydän ääressä hyvin, siinä kun on syvyyttä niin hyvin, että leffaa läppäriltä katsellessa voi rönöttää pöydän päällä...eikä ne levottomat pikkutytön jalat potki irrallaan olevia pukkijalkoja, mikä jo aiemminkin oli huonoksi hommaksi todettu, mutta mihin taas sorruin kun piti vaan säätää...

Fengshuit ei ole ihan kohdillaan kun nyt on (satunnaisen) istujan selkä kohti oviaukkoa, mutta tässä oma mukavuus voitti: mulla on paha tapa katsella leffaa iPadilta sängyssä pimeässä makkarissa ennen nukahtamista, nyt yllän sokkona laskemaan masiinan ja lukimet pöydälle. Pöydän ollessa seinää vasten oli pakko kauvautua untuvista erikseen sitä varten, eikä mikään ole yhtä ikävää silloin kun peiton alla on lämmin ja makkari kylmä!

 Tässä alati muuttuvassa huushollissa muuten makkarin matto ansaitsisi jo kakkua; se on ollut jo yli vuoden paikallaaan ja yhä vaan tykkään ihan mahdottomasti!

Toinenkin sattuma liittyy pöytään ja se olikin sitten jo sattumien summa!

Siitä asti kun vaihdoin sohvat kangaskuosisiin yksilöihin on uusi sohvapöytä ollut enemmän tai vähemmän aktiivisessa haussa, alkoi nimittäin nyppimään se rako kahden rinnakkaisen pöydän välissä.

Ajatus "oikeasa" pöydästä oli olemassa: puupinta ja pinnijalat, iso, simppeli.

Ei tullut vastaan missään. Menin ja ostin Hemnes-pöydän Ikeasta, koko sama kuin edellisillä kahdella yhteensä, taso niin sopivalla korkeudella, että mahtuu imuroimaan alta. Kaikki hyvin? Not.

Olin miettinyt mustan ja valkoisen välillä, ostin valkoisen. Virhe. Liikaa valkoista. Tai jotain.

Kaikki suht hyvin kuitenkin siihen asti kun ostin rottinkituolin raheineen. Jotenkin koko huone meni tukkoon vaikka kulkemaan toki mahtuikin. Tyhjensin alatason pöydästä, otin levyn pois ja tutkailin - joo, koko on hyvä, mutta muuten mättää.

Siinä vaiheessa pistin ison haun päälle ja löysinkin pinnijalat Saksasta.

Just sopiva pöytätaso löytyi oikeastaa ihan vahingossa Torista. Tai siis ei pelkkä taso vaan koko pöytä. Sain sille kotiinkuljetuksen ja ajattelin siis vakaasti hyödyntäväni vain tason, koska pinnijalat oli jo postissa tulossa.

Olin niiiiiiiin väärässä!!

Pöytä oli niin hyvä, niin passeli, niin silmää miellyttävä, että se ei tarvinut kuin vahauksen pintaan ja se oli siinä! Joku oli jo aiemmin ystävällisesti maalannut jalatkin (joita ei edes saisi irti pöytälevystä kuin sahaamalla, niin hyvin paikallaan) mustaksi.

Että sinne meni taas mun suunnitelma suoraan mappi-ööhön.

Mutta oikein hyvä näin.

Pinnijalat lähti alkuperäispaketissaan postin matkassa uuteen kotiin, valkoinen Hemnes on vielä täällä. Että jos satut asumaan sopivan lähellä ja kaipailet uutta pöytää, niin täältä saisi 60€:lla kuukauden käytössä olleen yksilön ...normisti 119€.

Päytä on sopivasti purettuna, helposti kuljetettavissa ja uudelleen kasattavissa.

Eilen on lähtenyt lahden takaa uudet olohuoneen matot kohti Tamperetta, että eiköhän tässä kohta olla taas linjoilla uusien kuvien kera.

Siihen asti _☺/

tuumaustauko

...lienee hyvä lopettaa tähän kohtaan.

Elo on ollut kovin, kovin rauhallista jo jonniin aikaa.

Välillä on hyvä vetää henkeä ja olla vaan. Somehiljaisuus on toki ollut vain osittaista, Insta pelittänyt koko ajan, face ollut hiljaisemmin, sekin.

Mutta pannaas kurkaten Messukeskuksen menoa!

Tampereella alkoi tänään Kädentaitomessut, ihan en siihen alkurykäisyyn edes suunnitellut meneväni, mutta laskeskelin, että ensimmäinen päivä (näin arkipäivänä) olisi vähän hiljaisempi...

Nooh, todellista ruuhkaa odotettavissa viikonlopulle, mikäli vanhat merkit paikkansa pitää. Jos tämä oli se hiljaisin päivä, niin mitä ne onkaan ne lauantai ja sunnuntai!! Väkeä riitti nimittäin ruuhkaksi asti jo tänään. Odotettavissa ennätysmäärä kävijöitä, veikkaan.

Hiipparoin siellä tungoksessa lähinnä yleissilmäillen mitä kaikkea löytyy mistäkin päin, ostotarvetta ei varsinaisesti ollut sen kummemmin mihinkään suuntaan, ainoastaan lisää sukkalankoja -vaikka kaapit täynnä jo entuudesaankin. Onneksi on neuloosi...

Jos olis pohjaton pussi, niin Heebenin valikoimissa olisi helppo pistää haisemaan.

Täältähän vuosi sitten löysin sen talvitakkini, ja kevyesti olisi nytkin lähtenyt matkaan mukaan vaikka mitä, jos  tuo paikallinen valuutta olisi sallinut.

 Perinteitä!

 Jos leipoisin muutakin kuin tyttöjen kanssa ne pakolliset tortut (mitkä on jo tehty) ja piparit (edessä), niin olispa löytynyt muotteja joka lähtöön. Ja vielä vähän päälle.

Mun "luottokoruttaja" Little Bit Design oli nyt näissä maisemissa ensimmäistä kertaa.

Toivottavasti tulette jatkossakin Anni ja Ulf.

LetherGo:n Ulla oli jo ainakin toistamiseen, viime kerralla jo nähtiinkin. 

Ullan ihan heijastin roikkuikin jo laukussa mukana.

Lempisukkaohjeiden tekijä Niina Laitinen oli myöskin ensimmäistä kertaa mukana.

Ihanaa kun joku saa harrastuksesta ammatin ja puoli valtakuntaa kutoo sukkia hänen ohjeillaan - ja seuraavaa projektia odotellaan alkavaksi joulukuun alussa...joulukalenterisukat, siis ♥

Toinenkin nimi sai nyt  "kasvot" , Instan kautta jo tavallaan tututuksi tullut hyväntuulinen Annu Santaniemi, joka sisarensa kanssa on Kässäkerho Pom Pomin takana.

 

Ja olihan siellä jos jotakin.

Jukka Rintala kuuluu vakiovierailijoihin monen muun ohella.

 Nyt kun katselee näitä kuvia, tulee tunne, että mitäs mä siellä oikein tein kun näitä on näin vähän...

Jäin suustani kiinni vissiin siellä sun täällä.

Näkemättä jäi niin hirmuisen paljon, että kai tuo täytyy vielä ottaa uusiksi.

Tässä nyt oli kuitenkin vähän maistiaisia messuilta, joilla tuntuu löytyvän jokaiselle jotakin.

Itse ostin niitä lankoja, Annulta yhden uunituoreen kankaan, muutaman kirjan.

Ja yhden joululahjan...hys hys...

Ai juu, maistiaisista puheen ollen -käy ihmeessä jonottamassa itsellesi uunutuoreita karjalaniirakoita D-hallista! Maistui taivaalliselta pimeässä illassa bussipysäkillä, muutama jäi vielä iltapalaksikin.

 Ei muuta kuin mukavia messuiluja kaikille, jotka tuonne suuntaavat.

Palaillaan!