heti valehtelin

...joku päivä taaksepäin kun sanoin "postipojalle" että tämä olikin sitten

viimeinen paketti kotiinkuljetettuna tähän osoitteeseen,

en nimittäin tiennyt olevani niin blogimainonnan uhri, että nyt odottelen jo tälle viikolle taas pakettia.

Onneks on kaveri tullut jo tutuksi tässä vuosien varrella, 

on noita peketteja sen verran tänne kuskannut.

Tuskin hän kauheesti paheksuu :)

Paketissa tuli valoa.

 Tulevaan kotiin, mutta pakkohan mun oli laittaa paikalleen kun entinen lähtee uuteen kotiin
 (a.s.a.p, kiitos mielellään)
Näitä on kaksi, toinen keittiöön ja toinen eteiseen.

Ne kun on niin sopivasti linjassa keskenään, niin ei niihin oikein voi kuvitella kuin samanlaiset.
 Tai no, minä en voi.
Onneksi oli aika tarkalleen puoleen hintaan, raaskin törsätä. 

Muutenkin kun linja vähän muuttuu, pöytätila vähenee ja värimaailma on erilainen, niin sain vihdoin ja viimein hommattua asiallisen leipälaatikonkin. Kun siellä asunnossa kerran on puuta, niin laitetaaan sitten vielä vähän lisää puuta.

 Ja koska siellä on ihan älyttömän pieni leikkulauta (joka on jo yhdessä edellisessä asunnossa ja Lillassakin surkeaksi havaittu) niin tästä systeemistä tykkään.
Kansi toimii leikkuulaitana. Tässä tosin vain voitelualustana.

 Ja se seuraavankin paketin sisältö tulee viemään sitä vähää pöytätilaa....huokaus....joten katsotaas kuin ämmän käy, pärjäänkö vai pitääkö hakea ruåttalaisesta yks aputaso.
No, se on sen ajan murheita!
Ja paketin sisältö selviää kunhan se tulee.

Pakastimen ovessa on vaihtuva taidenäyttely...
..ja kuulkaa, eikös tässä ole ilmiselvää yhdennäköisyyttä Tarja Halosen kanssa?

 Ainakin näin kauempaa katsottuna.
Siinä on kyllä kuusvee-prinsessan piirros; mummu, kaikki kolme rinsessaa ja yksi koirista.
Ja kuten kuvasta voi päätellä on sekin rinsessa.

Presidenttiainesta?

No, ei sentään ☺

CU!