Vaihtelunhaluisen mielensämuuttajan mielenmuutos

Enhän minä olis minä, jollen vielä viimetipassa mieltäni muuttais.

Meni meinaan estetiikka perstuntuman edelle.

Vaikkei tämä huushollli mikään huonekalujen loppusijoituspaikka olekaan, niin oli pakko kuitenkin itseni tuntien vetää varman päälle - enemmän minä kuitenkin tuota korituolia ajallisesti katselen kuin vietän siinä aikaa, joten maksimoidaan edes se aika parhaalla mahdollisella tavalla. Ainakin tänään olen kuitenkin kyllä istunut kaemmin kuin katsellut. Ja katsellutkin olen kovin hartaasti.

Perstuntuma nimittäin sanoi: Luminkenkä!

Se on ihan huippumukava istua. Sen minä tilasin. Ja rahin.

Ja koko viikonlopun sitten katselin niitä edellisen postauksen kuvia ja ajattelin, että ei helvetti!

Se on mun korvienvälissä aina ja ikuisesti terassituoli. Sellaisia oli Heinolan mökin terassilla neljä kappaletta niin kauan kuin muistan (ja siellä ne on edelleen nykyiselläkin omistajalla) ja sisällä takan vieressä oli Vintage. Luultavasti sekin siellä edelleen, vaikka mökki itsessään onkin laajentunut ja uudistunut aika lailla.

Joten maanantaina minä rimpautin heti aamusta Anittalle Parolan Rottinkiin ja kysyin saanko/ehdinkö muuttaa vielä mieleni kun tavarat oli vasta ko. päivänä lähdössä. Että jos sen Vintagen kuitenkin ottaisin.... Onnisti.

Ja tänään se mun Vintageni sitten tuli ja tuolla se nyt on.

(Ja kerrankin kuvat blogissa aiemmin kuin Instassa!)

Ja kyllä, on se ihan kiva istua sekin. Vaikka Lumikenkä onkin parempi ☺

Tai ainakin se on erilainen.

Mikä parasta, nyt kun se ihana Papasan (jossa ei enää edes pikkulikat istuneet kun ovat yleensä isomman aikaa majoittautuneet makkariin koneidensa äärelle) on pois, niin pääsen tuonne takimmaisille kaapeillekin kiroilematta. Siellä on kaikki kynttilät takimmaisessa - ja niitähän kuluu- ja  toisessa kaapissa mm. tulostin, mitä sitäkin tulee käytettyä aika ahkeraan.  Sukkaohjeita tulostellaan, näet.

Tilasin pari lyhtyäkin samaan matkaa -ja hyvä etten tilannut sitä upeaa seinävaatetta/koristettakin kun täällä tapahtui pieni pyöritys olohuoneessa (yllättäin, hyvin yllättäin) ja meinasi mennä pasmat vähän niinkuin kokonaan sekaisin...mutta siitä toiste.

Ja se lupaamani mattopiiska! 

Se lähtee Tuijalle, toivottavasti on tarvetta vaikka siellä pikkuisella mökillä ♥

 

(Lupaan/uhkaan kuitenkin, etten postita, tehdään treffit, jookos!!)

Heikääpä taas hetkeksi!!

Voihan rottinki! ja kuinkas kävikään...

Eilen illalla oli bloggari/mediailta Parolan Rottingissa.

Pitkän historian ensimmäinen, mutta uskoisin, että ei viimeinen.

Parolan Rottingin historiahan juontaa jo puolen vuosisadan taa, viime vuonna juhlittiin pyöreitä kun tuli 50 vuotta täyteen. Alunperin tuotteet tehtiin käsityönä täällä koti-Suomessa, mutta vuonna -86 Indonesia kielsi rottingin maastaviennin, minkä vaikutukset voi vain kuvitella yritystoiminnalle.

Siitäkin selvittiin, nyt huonekalut on tuontitavaraa, mutta edelleen matkassa kulkee monta ikisuosikkia: Riippu, Lumikenkä, Vintagetuoli ja monta muuta. Uudistumista toki tapahtuuu ja ensi vuodelle onkin tulossa erittäin mielenkiintoisia design-uutuuksia, joista me saimme jo vähän esimakua - toki lupauksella, että kuvia ei tihku maailmalle.

Ei tihku ei, mutta muutama muu kuva kyllä tulee.

 Pöytä oli pistetty koreaksi, ja puheensorina täytti pian koko myymälän.

Huomasin, etten edes ottanut uudistuneesta myymälästä yleiskuvia, ihastelin vain lähinnä uutuuksia.

 ja klassikoita, tottakai!

  Katsokaa tuota ihanaa pöydänpintaa!!

Ja alla olevaa isoa seinävaatetta/koristetta.

Näytti kaukaa ihan nahkapunokselta, mutta olikin jotain kevyttä ruokokasvia.

Takaosassa olimeille visiteeraajille työpaja, jokainen sai tehdä itselleen kranssin kotiin.

Omani vielä hakee paikkaansa, en ole muuta ehtinyt kuin ripustaa sen keittiön ikkunan hantaakiin...

 Ostoskori oli junamatkailijalle kevyt, vain kuvan lyhty sekä toisen kuvan uskomattoman kevyt puuvati/tarjotin. Mulla on selvästi joku heikko kohta tarjottimien kohdalla, mitään tarvetta ei todellakaan ole, mutta kun oli niin nätti (eikä hinnallakaan pilattu) niin matkaanhan se lähti.

Saa nyt toimia tuossa köökin pöydällä tuollaisten keräilyerien alustana.

 Mutta voi pojat! Kotona sitten alkoikin tapahtua.

Tässä mun kuolauksen kohteet. Ikisuosikit. Tutut jo Heinolan mökiltä.

Plus tuo keinutuoli uutena tulokkaana.

Tsekkailin kaikkien kolmen perstuntumaa useampaankin otteeseen ja meinasin jo tänään hypätä paikallisjunaan ja lähteä uudelle testauskierrokselle -yksi kun on varsinainen herkku, toinen miellyttää muuten vaan silmää  ja kolmannen istuinmukavuus oli -noh, kovinkin tuttu...mutta tyydyin sitten loppujen lopuksi eilisiin tuntumiin...

Arvatkaas mitä tänään pistin tilaten...

Oikein arvanneiden kesken arpasen rottinkisen mattopiiskan ☺

Tai no, kaikkien arvauksen tehneiden kesken, kohtuullista niin!

Palaillaan pian "paljastuksen" merkeissä 😉

Ketjureaktio, vol 2

Ei tarvinut kuin vilkaista kerran olohuoneeseen ja tajusin, että ne niin loistavasti kesäisten, valkoisten verhojen pariksi kotiutuneet riisipaperivalaisimet ei sovi sitten pätkääkään samettiverhojen kanssa.

Ei sitten  o l l e n k a a n !!

Että ei mitään kiirettä, mutta hetihän se pitää hoitaa kuntoon. Jää muuten pahasti rassaamaan.

Sen verran on tullu kuitenkin valaisimia taannoin tsekkailtua, että ei ollut sitten pienintäkään ajatusta minkälaiset, minkä väriset tai -kokoiset. 

Aika kun meni sujuvasti tuolla remppatyömaalla, niin piti miettiä mistä lähteä etsimään, aikaa kun ei kuitenkaan ollut hukattavaksi asti.

Clas Ohlssonilla olin taannoin käynyt, mutta mikään valasin ei ollut jäänyt edes mielen viereen, Ikeassa vähän sama juttu, tuttua huttua...saattaisi joku löytyä, mutta  saattaisi vetää vesiperän.

Kovin moneen paikkaan ei tehnyt mieli lähteä tekemään silkkaa hakuammuntaa, siihen tuhrautuisi nopeasti päivä jos toinenkin.

Ja sitten sytytti: Rauta-Otra Nekalassa! Siellä on reippaasti  valaisimissa(kin) valikoimaa, joka vielä vaihtuukin kiitettävän usein -ja siellä on ollut aiemminkin valinnanvaikeutta kun on ollut niin monta hyvää vaihtoehtoa. Sinne siis! 

Ensin katselin valaisimia ja pyörin ympyrää: ihan kiva, ihan kiva, ihan kiva, jos vaikka tuo tuosta...mutta....ei vaan tullut sitä "tuo se on"-tunnetta. 

Kunnes sitten ihan reunalla, hyllyjen vieressä, napsahti! Hitto, tuo tuossa! Musta "tötterö"  kullankeltaisella sisuksella, alennetulla hinnalla jopa, toivottavsti löytyy vielä toinenkin! Hyllystä löytyikin kaveri mallivalaisimelle, ja niitä me sitten kauppias Emilian kanssa pakkailtiin kuljetuskuntoon. 

- Tarvitsetko vielä jotain muuta?

- En kai, eiköhän tämä ollut tässä (tuumasin tyytyväisenä valaisimet, kattopistokkeet ja systerin puotiin menevä kello kassissa) 

Ne on NIIN hyvät, niin mun näköiset ja oloiset!

Niin passelit, että menee kesäverhojenkin kanssa -riisipaperit lahjoitin eteenpäin opiskelijakotiin, ne haki tyttö, joka oli luopunut työpaikastaankin gradun teon vuoksi, raha oli tiukilla ja valasimille tarvetta.  Oikeaan osoitteeseen meni.

Ja kuten lievään hatarapäisyyteen kuuluu, unohdin tottakai, että olin siinä valaisimien etsimisen ohessa hiplaillut tuikkukippoja, ajatellut ottaa ne sitten matkaan kun valaisimet on löytynyt.

Sinnehän ne unohtui.

Soittelin sitten seuraavana päivänä ja pyysin laittamaan jemmaan, tulen heti hakemaan kun tulee sellainen rako, että ehdin hyppäämään fillarin selkään.

Siellä ne sitten noutoa odotteli minulle korvamerkittyinä!

ISO kiitos jälleen kerran erittäin hyvästä palvelusta. 

♥

Ketjureaktio, vol 1

Siinä se syyskuu humpsahti systeriä jeesiessä, syksykin tuli vaivihkaa miltei huomaamatta.

Monena iltana huomasi pään olevan ihan tyhjä, kropan väsynyt ja unen tulevan pari tuntia normaalia aikaisemmin -ja aamulla se sitten kostautui: kukuin ylhäällä siinä omituisessa hämärässä mistä en ikinä ole tykännyt. Ne pimeät ja hämärät aamut ei vaan ole mun juttu ollenkaan, tykkään paljon enemmän pimeistä illoista ja sysimustista, hiljaisista öistä. Aamulla en osaa edes tehdä mitään. Yöllä sentään tikuttelen sukkia leffoja katsellen...

No, asiaan kuitenkin. 

En edes uskalla miettiä kuinka kalliiksi tuo ilmaisena hanslankarina olo loppujen lopuksi tuli, kuormia kun tuli uuteen osoitteeseen pikkuhiljaa ja oli niin kiva ostella suoraan kuormasta.

Jo aiemmin syksyllä tarttui matkaan pyöreä samettityyny, vähän salaa sille ilmestyi muutama kaveri, sitten ilmestyi ihana villatorkku. 

Remppasuunnitelmiin tuli - kuten kuvaan kuuluukin - pieniä muutoksia työn edetessä ja yhdet puotiin käyttöön tilatut samettiverhot jäivät nurkkiin pyörimään. Sitä mukaa  kun pihavaahterat alkoivat värittyä keltaisiksi alkoi omakin mieli kääntyä paria kullankeltaista tyyynyä syvemmin samaan sävyyn. Kumma kyllä. Ei nimittäin ole ollut mikään suosikkiväri.

Ostin pois pyörimästä ne verhot. Ja täytyy sanoa, että tykkäään. Olin miettinyt jo laitanko syksyn tullen Svaneforsin viimetalviset kuviolliset sametit vaiko niitä aiemmat siniharmaat lehtikuvioiset, mutta kuviolliset nyt ei vaan sytyttäneet kesäisten puhtaanvalkoisten jälkeen. Niiden kuvioiden aika taitaa tulla myöhemmin, sillä itseni tuntien tiedän, että ei se vaihtelunhalu mihinkään häviä!

Enhän minä olis minä, jollei joku jäis kaihertamaan kuitenkin...