tiistai 8. syyskuuta 2015

meinas mennä synkäksi

Sisälläkin. 
Ei siis vain kelien puolesta.
Alkoi ahistaa, valo vähissä ja ja ja - joku vaan ei ollut kohillaan.
Onneksi on harhaileva katse. Ja onneksi on maalia.
Vaan ei se siitä maalista lähtenyt.
Ihan ensin ahisti päästävedettävän  lukuvalo, se taitaa olla jo tässä huushollissa aikansa palvellut, mä luulen. Vanha kierrejalkainen ruåttalaisella valkoisella varjostimella, peitti kaikenkukkuraksi rinsessojen kuvatkin seinältä ja niiden kyllä täytyy näkyä! Selailin parisen viikkoa kaikenlaisia lattiavalaisimia, päädyin taas kerran ruåttalaiseen, tosin vasta paikan päällä tein lopullisen päätöksen.
Samaa sarjaa makuuhuoneen lukuvalojen kanssa. Jos haaveet toteutuu (ja miksei ne toteutuisi??) niin taitavat jopa vielä päästä samaan huoneeseenkin...
 Ensimmäinen ahistuksen aihe hoidettu, mutta ahistus vaan oli ja pysyi.
Luulin ensin, että sen aiheutti tuo ihana vanha pöytä, joka joutui seinää vasten tuolin viereen.
Väärä paikka? 
Katselin jo torit ja huutonetit ja facen kirpparit pöydänkiilto silmissä (ja löysinkin yhden funkispöydän) ennenkuin älysin vähän pyöritellä ja soveltaa ja säveltää. Ei se ollutkaan se pöytä!
Se oli se väri! Tai siis kaikki värit yhdessä. Mustaa, harmaata, valkoista, ruskeaa...juu, ei!
Ruskea lähti, puutahan se vaan on, perhana. Sitä on lautatarhalla metritolkulla myynnissä jos joskus katumapäälle tulee. Eikun sutimaan, sekä taso, jota jo keväällä mietin "sutasenko", että pöytä.
 Pöytähän on systeriltä, alunperin ollut ihan puupinnalla, systeri maalasi valkoiseksi ja sitten joskus myöhemmin rapsutteli ja hinkutteli tason takaisin puupinnalle. 
Sellaisessa asussaan se mulle sitten tuli. Ja tykännyt ole sellaisenakin, nyt vielä enemmän.
Eipähän riitele värimaailman kanssa.
 Rauhoittui mun oloni kummasti.

 Sänky sai vaaleamman peitteenkin, musta peite on edelleen siellä alla, katsotaan nyt kumpi jää,
molemmat passaa siihen väriltään kyllä ihan yhtä hyvin.

Ei tiedossa mitään ihmeprojekteja...jollei ykskaks löydy jotain ylihalpaa kamalan tarpeellista jostain torista tai vastaavasta, niitä on niin kiva joskus illalla selailla. 

Keleistä huomaa -vaikka huomisesta taas melkein kesäkelejä onkin luvassa- että syksyä kohti vaan kovaa vauhtia mennään, ei voi mitään.
Aamusumut on välillä melkoisia. 
Ja kukatkin yksi kerrallaan siirtyvät pikkuhiljaa kotiinpäin...
 Samoin kuin omput, ne sentään vähän useampi kerrallaan.
Jos joku tästä lähitienoolta haluaa hyviä omppuloisia niin "kilautapa kaverille" ☺

Ja muistakaahan arvonta.
Kolme voittaa.

20 kommenttia:

  1. Sulla on kyllä silmää! Toivottavasti ahistus hiukan helpotti tämän kommentin myötä :) Kristallipalloni mukaan myös tulevat kommentit helpottavat ahdistustasi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ahistukset on poissa ainakin toistaiseksi :D
      Ei ollenkaan niin ankeen väristä kotiin hämäriin huoneisiin palatessa, kummasti tuo valkoinen vaan antaa valoa.

      Poista
  2. Ei kyllä näyttänyt tippaakaan synkältä, mutta kirkastui silti. On tosi kivan näköistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitäpä juuri, kirkastui! Ja kumma kyllä, pöytäkään ei ole niin tavaraa täynnä kun ne ei enää maastoudu yhtä hyvin :)

      Poista
  3. Jaa että kun vähän sutaset;) Vaan hyvät tuli!
    Harmi, että Sauvon farmilla meidän omenapuut eivät tänä vuonna omppuja suostuneet tuottamaan. Pöh!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pikkuisen sutasin ja noppeesti! Kuivuikin sillä välin kun kävin Lillassa.
      Mahtaakohan sulla olla samanlaista omppua kuin mulla, hyvää, mutta satoa tulee (luojan kiitos!!!) vain joka toinen vuosi? Hulluks tuon määrän kanssa tulis jos joka vuosi...nyt tosin päätin, että omppupuu pienenee huomattavan paljon syksyllä!

      Poista
  4. Ihana tuo sinun värimaailmasi, ei voi kuin ihailla joka kerta. Saisit tulla meille fiksaamaan tätä sisustusta kun täällä tuntuu että monikin paikka pistää häiritsevästi silmään enkä osaa sanoa miksi. Sisustus ei vaan ole meikän intohimo vaikka olisi kiva jos olisi, heh.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Älä hullua yllytä, pian tulenkin :D
      Kummasti nää mun huushollit vaan hakee sen ona juttunsa ja värimaailmansa, kaikki aika erilaisia.
      Kai se sitten pitää paikkansa, että asunnoilla on oma henkensä..?

      Poista
  5. No täällä taas silmät tapilla etsin ruskeakantista pöytää, mutta se olikin vissiin jo vaihtanut sen värin ennenkuin päätyi kuviin? Siis jos tarkoitat sitä, jonka alla rahi on? Vissiin taas liian vaikea tehtävä mulle kesken päivän, kun on aivotoiminta ihan nollissa (vaikka siis pitäis olla ihan tapissa). Mutta ihanan kodikasta jokatapauksessa. Ja alarivin raikas omppu-&kukkakuva = <3 . Meidän omput on tänä vuonna niin pieniä ja rupisia, että niistä ei oo iloa edes linnuille. Tavallaan onneks.. On rauhallisempaa pihalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vastahan se ruskea kansi oli edellisessä postauksessa, mitä niitä nyt jatkuvasti :o
      Mahottoman paljon mielyttää silmää nyt tuo valkoinen (edelliseen kotiin en olis voinut kuvitellakaan kun seinätkin oli niin kamalan kylmän valkoiset, mutta täällä menee täydestä kuin väärä raha)

      On mun ompuissakin rupisia, taitaa olla joka paikassa, kesä on oikein suosinut sitä - jos omppuja on yleensä tullutkaan, monessa paikassa oli keväällä pulaa pölyttäjistä mikä näkyy nyt omppusadossakin.
      Meillä kävi onneksi melko hyvä pörinä :)
      Onneksi osa ompuloisista on kuitenkin ihan hyväkuntoisia ja mahottoman hyvän makuisia!

      Poista
  6. Juu nyt on parempi valkoisena, muakin ahistaa ja valkoista maalia vaan niin ei sit enää ahista minuakaan meillä..jotenkin jänskää toisaalta pimeä aika tulee niin ihmiset laittaa tummia verhoja..(minäkin olen tehny niin) mutta sitten kuitenkin valoa pitää saada lisää..ja tietty tunnelmaa..
    vastasin sulle mun blogiin ja kuule se mun olkkarin pöytä siitä on jo katkastu kerran ne jalat, mutta jos mie sanon tolle miehelle mennääs ja katkastaan ne jalat ni arvaa se on sit pöytään tyytyväinen ja sanoo ettei tarttekaan hankkia uutta pöytää enää...joten mie en sano mitään niin pääsen ostamaan sen toisen valkoisen pöydän..ja on tuo aikas iso meitin olkkariin siis se vanha pöytä.. Onneksi en oo yksin joka duunaa,puunaa ja ideoi kotonaan..kiva kun on säpinää blogeissa joissa touhuillaan..Mukavaa torstaita sinulle ja kivan näköistä sun kotona :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kun on hämärän hyssyä niin silloin on, ei se valkoisilla verhoilla yhtään sen valoisammaksi muutu.
      Ja onpahan taas keväällä silkkaa riemua kun saa vaihtaa ilmeen kevyemmäksi, niin itsellään kuin kotonaankin - eikös se vähän niiin mene :)

      Poista
    2. No niimpä..ja vuodeaikojen mukaan eikä elämä tuu tylsäksi tosin meillä noi verhot nyt vaihtuu kun siltä tuntuu..ja onhan se niinkin et tummilla verhoilla ei näy naapuriin kun muutoin valaistus lisääntyy ja illat pimeitä..

      Poista
    3. Jännä juttu tässä meikäläisen touhussa se, että vaikka moni asia on matkan varrella kokenutkin muutoksia, niin verhot kaikkein vähiten. Verot on ihan oleellinen osa meikäläisen sisustusta, ilman en osaisi olla, mutta kummasti ne jämähtää paikoilleen :)

      Poista
  7. Minusta nyt justiinsa on ihan parasta syksyn alun tunnetta ilmassa. Sopivasti valoa mutta samalla myös sitä hämärän hyssyä ja villasukkaoloa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinhän se vähän on, että aikansa kutakin. Mutta onhan tämä mahtavaa, että nyt on tällaiset kelit ennen sitä ihan oikeaa, pimeää syksyä. Saa tankata vielä valoa.
      Vaan täytyy sanoa, että en minä talvea ja lunta edelleenkään yhtään kaipaa.

      Poista
  8. Hyvä tuli taas sun "sutasuista".
    Tällainen syksyn aika on vielä ihanaa kun on lämpöä, satoa ja luonnossa värejä.
    Mukavaa viikonloppua Pepille! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ...mistä tulikin mieleen, että kuinkas ne rouvan sutasut siellä päässä?? Siitä on jo hyvän aikaa kun maalipurkkia haettiin :)

      Kummasti elämä laiskistuu syksyn myötä, nytkin hyvä keli muttä mä junnaan kotihommissa.
      No, kohta suunta Lillaan! Viikonloppui sinnekin ❤️

      Poista
  9. Ihana toi sun uusi kirppislöytö... tykkään kovasti piianpeileistä ja olin joskus huutokaupassa ja näin siellä hienon peilivanhuksen... mun oli ihan pakko huutaa se itselleni... tosin sitä himoitti aika moni muukin ja hinta kipusi yli kirppishintojen, mutta sain sen oman hintahaarukkani rajoissa... siinä nousi jännitys korkealle... En ole ennen nähnyt tuollaisin koristellutta piianpeiliä, ihan kuin siinä olisi jotenkin moderni tvisti... aiotko pitää sen tuon värisenä vai maalata lipastoon sopivaksi vai meneekö kenties lipasto hakuun??? ; D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä se saa ihan omana itsenään pysyä, ei edes ollut hakusassa valkoinen - oli hakusassa isohko ja persoonallinen :)
      Lillassa on samaa tummaa puuta päästävedettävä sänkykin, että ei se ihan ilman kaveria siellä ole.
      Eikäpä sitä ikinä tiedä mitä tulevaisuudessa tapahtuu, jos kyllästyy katselemaan, niin voi vaika joutua maalatuksikin. Noita oli kuulemma kolme kaunista, kaikki erilaisia, ilmeisesti vähän eri aikakausiltakin.

      Poista

♥kiitos kiitos kiitos ♥