maanantai 28. syyskuuta 2015

elämä on joskus tarua ihmeellisempää ❤️

Viime keväänä istuttiin kaverin luona ja katseltiin ipadilta hänen juuri ostamaansa uutta kotia.
Kelasin kuvia vähän edestakaisin ja kysyin, että missäs tämä uusi koti oikein on, sain kadun ja kysyin onko asunto se ja se, siinä ja siinä paikassa ja kerroksessa...tuli vähän hämmentynyt  hetki...
"joo...kuinka niin...?"
"no, ei mitään muuten, mutta tuossa sun uuden kodin keittiön seinällä on mun faijan tekemä lokerikko"

Siis mitä?

Kaverini oli ostanut asunnon, josta vanhempani muuttivat pois liki viisitoista vuotta sitten.
Ja yhä edelleen muutossa sinne keittiön seinälle jätetty hylly oli paikallaan, parien eri omistajien jälkeenkin.
Sanoin, että jollet välttämättä halua sitä pitää (mitä kyllä epäilin) niin älä vaan hukkaa, minä otan sen enemmän kuin mielelläni. Faija nimittäin teki samanlaisen minullekin
 - ja mikäli systeri oikein muistaa, niin hänelle inasen pienemmän silloiseen hiukan pienempään keittiöön.
Samalla lailla kuin kyseinen lokerikko jäi tuohon asuntoon jätin minäkin omani toistakymmentä vuotta sitten muutossa silloiseen asuntoon. Ja samoin muistaa systerikin tehneensä.
Ilmeisesti tuli se "aikansa kutakin"-vaihe?

Pari päivää sitten lokerikko sitten kotiutui.
Tänne kotiin sillä kerta kaikkiaan ei ole paikkaa, enkä halunnut hillota sitä kellarissa, joten nappasin kainalooni ja suuntasin Lillaan. Mielessäni ajatus...
No juu, ei! 
Muistin, että isohan se  on, mutta tuohon sitä alunperin ajattelin. Tosin kyseisellä seinällä ollut pikkuhylly on palvellut erinomaisen hyvin, siinä kun on pannulaput, sakset ja rikkakihveli harjoineen käden ulottuvilla. 
Muun muassa ne.
Tuossa se "seisoo" hellan takana olevan metalliritilän päällä, mutta jo tuo riitti näyttämään, että ei tuohon missään nimessä. Tykkään tuosta tapetistakin liikaa peittääkseni sitä noin paljon.

Mihinkäs sitten?
Hmmm....tuohon...?
Verstas pystyyn Lippakioskiin sateelta suojaan ja töihin!
 Jätetäänkö loput seuraavaan kertaan, vähän on vielä vaiheessa, jotain vailla...
Mutta siinä kuitenkin vähän hollausmallauskuvaa.
Kuvista on pääteltävissä kuitenkin se, että kun muut kaataa seiniä, niin meikäläinen rakentaa niitä!

Facen puolella jo kavereille valehtelin, että lokerikko on noin (vai ainakin?) neljännesvuosisadan takaa, on se vähän vanhempi kuin sen neljänneksen. Tuo ihan ensimmäinen kuva on otettu juurikin kyseisessä  vanhempien keittiössä silloin kun odotin poikaa -ja peeveli, sekin ryökäles täyttää jo kohta muka kolkytkuus (ja vasta ripille pääs, ihan melkein eilen!) - toinen kuva onkin sitten siitä kodista jonne omani jäi, juurikin tuohon samaan paikkaan. Tuostakin kuvasta on kai jo parikymmentä vuotta...hohhoijakkaa :) 

On se hyvä, että edes hyllyt säilyy entisellään ☺

Ja uskokaa tai älkää, niin olen ihan satavarma, että faijaa nauraa harmaaseen partaansa jossain pilven lonkalla, sellaisella jolla on se hopeareunus ♥

39 kommenttia:

  1. Mahtavat kuvat. Nyt tietysti täytyy ottaa lokerikon edessä kuva vuosimallia 2015! =D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä nyt ei kuitenkaan :)
      Noi valokuvatkin on jo varsinaisista kuvista skannattu valokuvakirjaan, jääköön tähän...

      Poista
  2. Ihana postaus!
    Noi hyllyt oli ilmeisesti muotia silloin joskus, kun tuleva appiukko ja silloinen poikaystäväni, nykyinen mieheni, tekivät minulle aikalailla samanlaisen, pienemmät kylläkin. Nyt ne palvelevat vielä mökillä.
    -päivi-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinhän ne taisi olla, jostakinhan tuokin idea kopsattiin - eikä niitä valmiina ostettu jos ja kun kerran oli nikkari omasta takaa :D

      Poista
  3. Kiva kissakaulus sulla tossa ekassa kuvassa :D. Ja ihana toi toinenkin mokka(?)liiveineen <3. Ja just niinku Netta totes, niin ei muuta ku poseeraamaan ja uutta kuvaa talteen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paikallinen postineiti kerran mun pakettia hakiessa tuumasi, että onpa sulla hieno kaulus takissa - katti nosti päätään, että minustaki puhut? Tykkäs olla tuollai roikoksissa, joskus valjaissa otin mukaan hetkeksi :)
      Ja kuten Netalle vastasin, niin ehkä annetaan olla :)

      Poista
  4. On se hyvä rakentaa seiniä kun sen osaa :)
    Kiva tuo hylly mulla on seinällä myös tuollainen pienempi ,mut se on jostain ostettu on sellainen kiva krääsän keräily paikka :)
    Viikonjatkoi Sinulle

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä olen aina ollut hyvä apina, katson mitä muut tekee ja teen perässä :D
      Tai ainakin yritän...

      Eiks ole ihania siivottaviakin nuo!!

      Poista
  5. Ihana lokerikko onkin. Kiva nähdä vanhoja kuviakin :D

    VastaaPoista
  6. Arvokas hylly ♡
    Ja tietenkin tuo harmaa pehmolelulta näyttävä ihanuus tässä nyt vie päällimmäisen huomion! Mikä söpöliini!
    Totean kyllä, että erittäin hyvältä näytät tänäkin päivänä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitä! ❤️
      Tuo ihanuus oli varsinainen ihanuus ja suloisuus (ajalta jolloin persialaiset ei olleet vielä seinäänjuosseit) - taitaa Siruksen "kasvattamo" olla voimissaan tänäkin päivänä....

      Tuost hyvästä voi olla montaa mieltä, mutta hyvähän se on peilikuvansa kanssa juttuun tulla :D

      Poista
    2. Juu, Siriuksen kissala Tampereeella....pitkään kasvattanut ja tuomarointia myös näyttelyissä.

      Poista
    3. Niin vähän ajattelinkin, että Satu on edelleen mukana kuvioissa :)

      Poista
  7. Ihana juttu maanantai-iltaa piristämään. Elämä on ihmeitä täynnä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin on, eikä niiden tarvitse isoja ihmeitä olla saadakseen elämän tuntumaan taas aavistuksen paremmalta :)

      Poista
  8. Ympäri mennään, yhteen tullaan. Olipa hauska jälleennäkeminen sinulla ja lokerikolla. En vain ymmärrä, että miten uusi omistaja raaski siitä luopua?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oikein hyvin, ainakin sen jälkeen kun olin tehny selväksi, että haluan sen :D
      Ja eiköhän siitä keittiöstä tullut remontin myötä hyvinkin toisen oloinen, näin ainakin veikkaisin sen mukaan mitä kuullut olen. Vielä en ole nähnyt, mutta sekin päivä tulee kyllä.

      Poista
  9. Ihana tarina ja ihana lokerikko!

    VastaaPoista
  10. Johan oli tarina ihanine kuvineen ja elämä on toisinaan ihmeellistä. Koskaan ei voi tietää mitä edestään löytään ja eikä sitä mitä taakseen jättää ja hyvä niikseen:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässäkin päti hyvin se vanha sanonta, että minkä taakseen jättää sen edestään löytää :D
      Toisessa polvessa!

      Poista
  11. Voi että, mikä juttu ja yhteensattuma, aivan ihana. Se oli tarkoitettu sinulle. Ja tuli heti mieleen tuo sama, mitä lopussa mietit, että isäsi kyllä nyt pilke silmässä katselee koko touhua ja päivittelee, että voihan jestas, miten voikaan käydä näin hauskasti ;). Varmaan kivaa ja vähän nostalgista sekin, että pääset kyläilemään vanhempiesi vanhaan kotiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joskus elämä on kyllä sellaisia sattumuksia, että ei paremmasta väliä :)
      Mutta niinhän sitä sanotaan, että kaikki kietoutuu kaikkeen, tavalla tai toisella.

      Poista
  12. Ihana hyllykkö<3 Olen juuri tuollaista etsinyt ja kolunnut monta paikkaa, muttei ole löytynyt.
    Ukkokin osaisi ,muttei viitsi.
    Onnea uudesta vanhasta:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olis kuule kiva tietää missä kulkeksivat ne mun ja systerin hyllyköt -tiedä vaikka tulis sinua vastaan jossain - aikansa kun etsii, niin tuppaahan niitä etsimiään vastaan tulemaan!
      Ja kiitos, olen kyllä niin mielissäni tästä ❤️

      Poista
  13. Tää on niin uskomaton tarina!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä sen näkee kuinka uskomatonta elämä voi kaikessa yksinkertaisuudessaan olla!

      Poista
  14. moi, taitaa se olla niin että sieltä pilvenreunalta ohjaillaan meidän elämää... ja täällä me vaan kummastellaan näitä yhteensattumia :) sulla oli muistaakseni jotain muutakin joskus sattunut...
    terkuin tiina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä sitä välillä niin ihmeellisiä asioita tapahtuu, että ei voi kuin ihmetellä, että kuka näistä langoista oikein nykii :D

      Poista
  15. Tämä on kyllä niin huikea juttu, ettei voi olla kuin totta! :D

    VastaaPoista
  16. Ympäri mennään, yhteen tullaan;)
    Ihania kuvia - ja upea tarina <3
    Kiva nähdä, jääkö tuo hylly tuohon - ja mitä vielä;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika pitkä kiekaus on tässäkin tapauksessa tehty, vaan niinpä kohdattiin, hylly ja minä :)
      Ja kyllä se tuohon jää, luulen ettei ihan heti siirry! Lisäkuvia tulee tässä joku päivä pikapuoliin....olis muitakin kuvia ja olis sitä haastettakin tehtävänä :D

      Poista
  17. Vastaukset
    1. Kyllä! Muutaman mutkan kautta ☺
      Vaan perille tuli. Ja pysyy.

      Poista
  18. Uskomaton tarina hyllyllä, minne se vielä elonsa aikana kerkeääkään.

    VastaaPoista

♥kiitos kiitos kiitos ♥