yhdestä se aina lähtee!

Jos joku ei ole jo huomannut, niin nyt ainakin huomaa, että yksi asia ei muutu.

Muutoksenhalu. Vaihtelunhalu. Lapasesta lähteminen. 

Millä nimellä nyt kukakin kutsuu.

Muutos on siis ikuista!

Oliskohan ollut joskus marraskuussa kun istahdin lattialle jotain lankoja selvimään ja samalla varpaat kohti takkaa lämpöhakuisasti. 

Loppujen lopuksi taisi ne langat mennä takaisin koriin kun aloin ihmetelemään mitä varten tuo takka oikein on täällä. Hommattu alkujaan 20 neliötä isompaan asuntoon, lämmitystehoa tarvitaan vain syksyllä kelien viiletessä ennenkuin talon puolesta lämpö alkaa virrata. Muun ajan vie tilaa pienessä olohuoneessa  -eli vaikeuttaa osaltaan sitä vaihtelunhalua. Kaiken lisäksi takka on lämmittäessään melkoinen töhötin jo äänensä puolesta - ei se isommassa tilassa haitannut, mutta täällä se tuntui töhisevän ihan just siinä korvan juuressa.

Istahdin sohvalle katselemaan tilaa sillä "harhailevalla katseella" eikä siinä kauan mennyt kun takka siirtyi tientukkeeksi eteiseen ja ilmestyi yhtä pian toriin myyntiin. Jestas kun olkkariin tuli muka tilaa (ja lämpökynttilät astuivat lämmittäjän virkaan)

Takkaa vastapäätä olevassa nurkkauksessa oli varsinainen pölynkerääjätila. Pöytä meni vähän hukkaan piilossa, mutta peitti melkoisen johtoviidakon -tuolla on nimittäin kaikki: niin antennit, normivirtaskat kuin nettiyhteydetkin, ja kaikkea monin kappalein rivissä. Kaikki käytössä.

Siispä pöytä pois ja toiselle seinustalle takan paikalle!

Jee, johan alkoi pelittää.

Kaikkihan sen arvaa, että eihän se tuohon jäänyt. Tietenkään ei!

Malm-lipaston laatikot pullisteli tavaraa, iso osa niitä kirjoja joista en hennonut luopua silloin taannoin kun tein sen "suuren puhdistuksen". Ihan vähän olin kaivannut pienimuotoista kirjahyllyä, sille vaan ei ollut järkevää paikkaa. Eikä ollut kyllä tullut missään vastaan mitään hyllyäkään mistä olisi tullut minkäänlaista ahaa-elämystä.

No, nyt tuli. Ikeassa jälleen eräänä päivänä visiteeratessa aloin katsella sillä silmällä HAYn kanssa toteutetun kampanjan korkeampaa Ypperlig-hyllyä....juuuuu, tuo on mun!!

Että eikun kassan kautta kotiin -onneksi on tilataksit.

 Pikkuhiljaa alkoi tavarat löytää paikkansa ja Malm söi laatikoihinsa muuta tavaraa, molemmat nurkkaukset miellytti (taas kerran) silmää. Joulukuusikin mahtui nurkkaan, toisin kuin edellisenä jouluna jolloin nökötti oven pielessä. Matto vaihtui vaaleammaksi sitä myöden kun päivä alkoi pidentyä...ja aikaa myöten myös talviverhot valuivat kellarin uumeniin.

Ihan kiva, sanoisin.

Jäikö se tähän, se muutos?

No ei, ei todellakaan ☺

Ihan tutustihan se meni. lähti lapasesta. Ihan melkein huomaamatta.

Palataan!