ja rumba jatkuu

Pienempi sohva, kahdenistuttava, on tullut melkein huomaamatta lempipaikaksi.

Siinä on hyvä tikutella sukkia telkkaria katsellessa jalat sohvalla.

Yks päivä sattui niin hassusti, että ei ollut yhtään fiilistä tikutella, istuskelin siinä muuten vaan ihan niinkuin ihmiset yleensä istuu, jalat lattialla, siis...ja katselin olohuonetta taas "sillä silmällä".

Joskus ammoin olisin halunnut tänne kulmasohvan. Mutta se takka.

Ei ollut tilaa sellaiselle, enkä sitten loppuviimeksi kuitenkaan tiedä haluaisinko sitoa itseäni siihen, että kun se on kulma, niin se sitten on kulma. Vaikka mikäs täällä nyt pesää pääsee tekemään, että ei se nyt maata olis kaatanut sekään.

No mutta, minä siis se kulma mielessä lähdin tästä (mihin viimeksi jäätiin):

Päädyin tähän:

Joskus aiemminkin moinen pieni sisäinen siirto käynyt mielessä, mutta "se takka". 

Ovelta kun aikani katselin, niin totesin itselleni, jotta joku nyt mättää.

Sohva jää, mutta jotain pitää tekemäni...

Toiseen sunntaan - "eletään tämän kanssa"-fiilis, joten se joku muutos piti tapahtua takapuolella.

 

Siellähän se "murheenkryyni" 

Hylly oli lipastorivin päässä liikaa, se kun siirtyi toiselle seinälle olikin pakko ottaa henkinen huilitauko ja antaa silmän tottua. Näytti nimittäin ihan oudolta. Omalla tavallaan ihan jees, mutta outo.

Lipastorivin päähän majoittautui yksi paikkaansa hakenut yrttynen ja lankakorit ja -pussi. 

Ja Tapio Wirkkalan WIR-valaisin sai lopultakin paikan, siellä suunnallahan se on jo roikuskellutkin kirjahyllyn kupeessa, mutta nurkkapaikka on parempi.

 

Yksi muutos oli vielä tulossa (odottelin postia) ja tiesin, että paree tulee...

Mutta sitä en tiennyt, että se viimeinen silaus poikii vielä yhden muutoksen mikä taaseen poikii pienen pyöräytyksen. Mutta näinhän se kai tuppaa menemään täällä yleensäkin, että ei mitään uutta auringon alla.

 Tähän jamaan jäätiin tässä vaiheessa.

Palataan siihen viimeiseen vaiheeseen pikapuoliin.

Miltäs vaikuttaa tämä muutos?