Ne yölliset ideat!

Ne ahaa-elämykset, yleensä yölliset:  "näin se pitää olla/tehdä/järjestää" - ei ne aina loppuviimeksi kuitenkaan ole niitä maailman parhaita ideoita. Enkäpä kyllä tiedä olisko tilanne kuitenkaan yhtään tämän kummoisempi jos vaikka miettisi joskus päivän tai pari...se kun on päähän jämähtänyt, se idea, niin mihinkäs se meikäläisen päästä. Kokeiltava on.

Niinkuin nyt vaikka se syksyinen yöllinen "penkit, haluan penkit"!

Hitto soikoon, mulla on entisessä elämässä kerran ollut penkit!

Että piti toisenkin kerran kokeilla josko ne vaikka nyt olis mukavammat.

Jos vaikka neljäkymmentä vuotta olis tehnyt kovista puupenkeistä istuttavat.

No ei ollut.

Puhun nyt siis näistä:

Olihan niissä se hyvä puoli, että tytöt ei keinuneet niillä - ja vain koska eivät voineet.

Vetivät esiin niitä juuri sen verran, että saivat itsensä pöydän ääreen ja minä pelkäsin koska joku kaatuu selkä edellä. Ja vedin penkkiä kauemmas pöydästä.

Kyllä ne silmää miellytti (miellyttää kuvassa toki yhä) ja oli kiva kun ne sai pöydän alle vaikka kokonaan piiloon.

Mutta...

En millään lailla aktiivisesti -edes vähemmän aktiivisesti- katsellut uusia tuoleja, en torista enkä Ikeasta, en mistään. Ajattelin tulevan vastaan jos tulevat, penkeillä mennään siihen asti.

Harvemmin minä niillä kuitenkaan istuin kun on paha tapa yksin ollessa kuskata se lautanen olohuoneeseen telkkarin ääreen. Tyttöjen kanssa syön toki aina yhdessä pöydän ääressä.

Parolan Rottingista tuli sitten yks kaunis päivä asiakaskirje, poistivat joitakin tuotteita kokonaan valikoimista ja tarjosivat asiakkailleen edulliseen hintaan -ja minä jopa taisin miettiä yön, jollen peräti kahden, yli!  Pistin sitten tilaten. Kotiinkuljetuskin kun vielä.

Taisi tulla koko neljän satsi kuljetuksineen suurinpiirtein yhden tuolin hinnalla.

Kakkoslaatua. Kestävät sitten minkä kestävät.

Omaa silmää miellyttävät ja ovat huomattavasti penkkiä mukavammat istua -ja tulee jopa ruokailtua pöydän ääressäkin aiempaa useammin.

Aina aika ajoin joku on ihmetellyt miksi ruokapöydällä pitää olla valaisin.

No siksi kun minä en tykkää kattovaloista muuten kuin silloin kun niiden valo on työskentelyä varten sytytettävä. Tykkään iltaisin tunnelmallisemmasta valosta, olkoon se sitten välillä vaikka kynttilä.

Yleensä se on joku pieni valaisin.

Se, mitä olen etsimällä etsinyt siitä asti kun pöytä muutti tuolle seinälle, on  seinävalaisin.

Ihan tietynlainen ja musta. Kerta tosiensa jälkeen kun löysin mieleisen oli hintaa aivan liikaa, en ihan menneen kesän mansikoita kuitenkaan ole valmis valaisimeen satsaamaan.

Kerran netistä jotain selaillessa pistin taas kerran hakuun -ja kappas, ihan siedettävän näköinen ja vielä siedettävämmän hintainen (alle 40€) löytyi Verkkokaupasta. Oli muutaman viikon toimitusajalla, oli vasta tulossa varastoon, joten yllätyin possitiivisesti kun tulikin vajaassa viikossa.

Ja ai että tykkään kun valo tuleekin nyt keskelle pöytää!

Iltavalaistuskin just kohillaan.

 

Nyt on toki jo kevättäkin sen verran rinnuksissa, että verhot on vaihtuneet vaaleampiin, pääsköön valo sisälle kun sitä kerran on tarjolla.

Istuinmukavuuteenkin satsasin sen verran, että männä viikolla tilasin Parolan Rottingista vielä  lampaankarvat tuoleihin. Rinsessatkin on täällä sen verran usein pitkiä viikonloppuja, että onhan se nyt pikkupepuille yöhepenissä huomattavasti mukavampi kuin paljas rottinki (vaikka niissä pyöreät Ikean pehmusteet jo olikin)

 Ai miten niin vaihtelunhaluinen 😂

Kuvista jopa puuttuu ne Pikkutalon Sannalta ostetut tuolit, jotka lopulta jäivät Lillaan.

Eli ei ne tuolit niin kauhian usein ole vaihtuneet, enemmänkin muu kalustus on pyörinyt...

(Ens kuun alkupuolella muuten tulee kolme vuotta täyteen tässä kodissa)

Nyt taidan ottaa lempiasennon ja kaivaa esille kahden kuukauden pinon lukemattomia lehtiä.

Tammikuun sisustuslehdetkin on lukematta ja uutta pukkaa luukusta.

Elämä nyt vaan on välillä tällaista. Muka kiireistä.

*pus*