se viimeinen silaus

Kuski polkas tuolta Ruottinmaalta paketin mukanaan se viimeinen (??) piste iin päälle vai mikä se nyt oliskaan. Kakku kirsikkaan. 

Iiiiihanat, piiiitkät (vieläkin lyhentämättä!) samettiverhot Svaneforsin  uudesta kevät-kesämallistossa, pistin taannoin talvella toiveen, jotta josko neljä tuommosta muuttais meille...

Mustat pitsit siis lähtivät pikaisen vierailun jälkeen takaisin kellariin ja kukat valtasivat tienoon.

Herkulliset,  kesää ja aurinkoa kuiskailevat, unelmanpehmeät!

Samalla piti kaivella laatikoista yksivärisiä tyynynpäällisiä ja pari vielä ostaa lisää Ideahuoneelta mikä onneksi on noin kivenheiton päässä. Samettia nekin isolta osin. Isoihin tyynyihin vielä odottelen samettipäällisiä niihinkin. Talvi siis väistyi nyt väistämättä kevätfiiliksen alta, joutikin mennä -vaikka ulkona luonto kuinka toista väittääkin.

Nurkat valaistuivat kummasti vaikka pienehkö ikkuna tekee sen, että aurinkohan tänne ei paista kuin joskus ja juhannuksena -jos silloinkaan. 

 Kävi muuten säkä, että onnistuin tuota Svaneforsin nahkajuuttimattoa, mitä on jo entuudestaan ja joka on poistunut jo valikoimista, löytämään Joensuulaisesta liikkeestä just passelin käytävänmaton verran sohvan taa. Ilman mattoa en osannut edes kuvitella tuota.

Metrin verran on tilaa täälläkin, että ei mikään ihan turha tila tämä "kirjastokäytävä" josta pääsee parvekkeelle. Tuli oiva leikkipaikka pikkulikoille: tähän kun levittää pehmoisen viltin niin kukaan ei tallo kaikkien niiden pikkuaarteiden päälle mitä yleensä on levällään pitkin lattiaa.

Kuten sanoin, niin eihän se siihen päättynyt, lapasesta kun lähti, niin lähti.

Viikonloppuna oli koko rinsessatrio täällä, touhuili kuka mitäkin, selasin minä netistä arvatkaas mitä - ja kun isänsä oli sunnuntaina tulossa heitä hakemaan, niin kysäisin, että tulisitkos Ikean kautta. Ei ois millään kuulemma viitsinyt, mutta ei oikein kehdannut kieltäytyäkään 😉

Illalla siinä sitten ruuvailin kasaan pari pöytää.

Yksihän ei mihinkään riitä kun tilaa on niin pirun ruhtinaallisesti...

Nyt vois sanoa, että aikas passeli!

Taas vaihteeksi olen oikein, oikein tyytyväinen kokonaisuuuteen.

Tuttua huttua, eikös vaan. 

(ja kaveritkin tuntee jo niin hyvin, että valkoiselle pöydälle tarjottiin paikkaa uudessa kodissa juuri kun olin sitä mahduttamassa kellariin huonolla tuloksella -ei ollut tarkoitus luopua, mutta...)

Ai niin, pöytä on niin iso, että nyt meni työpöydän fengsuit persiilleen kun jouduin kääntämään sen seinää vasten ja selkäni huoneelle. Mutta minähän kestän sen kuin nainen! Ripustetaan joku kristalli jonnekin oikeaan kohtaan, että energiat kiertäää oikein. Hih. 

Vaikka pöytä on väärinpäin, niin se on kuitenkin hyvin oikeinpäin, tilaa on jopa enemmän kuin ennen tai sitten minä vaan luulen niin, mutta mitä väliä.

Pääasia, että kotona on kiva olla, tämä on maailman paras paikka mulle, vaikka viihdyn muuallakin.

Ja jos luulette, että muualla ei tapahdu mitään, niin väärin luultu.

Eteisen tuoli muutti tuohon kirjoituspöydän äärelle, mutta ei se eteisessäkään siihen jäänyt.

Keittiöstäkään en ole maininnut mitään.

Tai makkarista.

Mutta ei nyt kaikkea kerralla!

Viihtyisiks sinä mun olkkarissani??

Palaillaan.

(ai juu, verhot on sopuhintaan saatu blogiyhteistyönä Svaneforsilta!)