sunnuntai 11. helmikuuta 2018

se viimeinen silaus

Kuski polkas tuolta Ruottinmaalta paketin mukanaan se viimeinen (??) piste iin päälle vai mikä se nyt oliskaan. Kakku kirsikkaan. 

Iiiiihanat, piiiitkät (vieläkin lyhentämättä!) samettiverhot Svaneforsin  uudesta kevät-kesämallistossa, pistin taannoin talvella toiveen, jotta josko neljä tuommosta muuttais meille...

Mustat pitsit siis lähtivät pikaisen vierailun jälkeen takaisin kellariin ja kukat valtasivat tienoon.
Herkulliset,  kesää ja aurinkoa kuiskailevat, unelmanpehmeät!


Samalla piti kaivella laatikoista yksivärisiä tyynynpäällisiä ja pari vielä ostaa lisää Ideahuoneelta mikä onneksi on noin kivenheiton päässä. Samettia nekin isolta osin. Isoihin tyynyihin vielä odottelen samettipäällisiä niihinkin. Talvi siis väistyi nyt väistämättä kevätfiiliksen alta, joutikin mennä -vaikka ulkona luonto kuinka toista väittääkin.


Nurkat valaistuivat kummasti vaikka pienehkö ikkuna tekee sen, että aurinkohan tänne ei paista kuin joskus ja juhannuksena -jos silloinkaan. 

 Kävi muuten säkä, että onnistuin tuota Svaneforsin nahkajuuttimattoa, mitä on jo entuudestaan ja joka on poistunut jo valikoimista, löytämään Joensuulaisesta liikkeestä just passelin käytävänmaton verran sohvan taa. Ilman mattoa en osannut edes kuvitella tuota.
Metrin verran on tilaa täälläkin, että ei mikään ihan turha tila tämä "kirjastokäytävä" josta pääsee parvekkeelle. Tuli oiva leikkipaikka pikkulikoille: tähän kun levittää pehmoisen viltin niin kukaan ei tallo kaikkien niiden pikkuaarteiden päälle mitä yleensä on levällään pitkin lattiaa.


Kuten sanoin, niin eihän se siihen päättynyt, lapasesta kun lähti, niin lähti.
Viikonloppuna oli koko rinsessatrio täällä, touhuili kuka mitäkin, selasin minä netistä arvatkaas mitä - ja kun isänsä oli sunnuntaina tulossa heitä hakemaan, niin kysäisin, että tulisitkos Ikean kautta. Ei ois millään kuulemma viitsinyt, mutta ei oikein kehdannut kieltäytyäkään 😉

Illalla siinä sitten ruuvailin kasaan pari pöytää.
Yksihän ei mihinkään riitä kun tilaa on niin pirun ruhtinaallisesti...



Nyt vois sanoa, että aikas passeli!
Taas vaihteeksi olen oikein, oikein tyytyväinen kokonaisuuuteen.
Tuttua huttua, eikös vaan. 
(ja kaveritkin tuntee jo niin hyvin, että valkoiselle pöydälle tarjottiin paikkaa uudessa kodissa juuri kun olin sitä mahduttamassa kellariin huonolla tuloksella -ei ollut tarkoitus luopua, mutta...)

Ai niin, pöytä on niin iso, että nyt meni työpöydän fengsuit persiilleen kun jouduin kääntämään sen seinää vasten ja selkäni huoneelle. Mutta minähän kestän sen kuin nainen! Ripustetaan joku kristalli jonnekin oikeaan kohtaan, että energiat kiertäää oikein. Hih. 


Vaikka pöytä on väärinpäin, niin se on kuitenkin hyvin oikeinpäin, tilaa on jopa enemmän kuin ennen tai sitten minä vaan luulen niin, mutta mitä väliä.
Pääasia, että kotona on kiva olla, tämä on maailman paras paikka mulle, vaikka viihdyn muuallakin.

Ja jos luulette, että muualla ei tapahdu mitään, niin väärin luultu.
Eteisen tuoli muutti tuohon kirjoituspöydän äärelle, mutta ei se eteisessäkään siihen jäänyt.

Keittiöstäkään en ole maininnut mitään.
Tai makkarista.

Mutta ei nyt kaikkea kerralla!

Viihtyisiks sinä mun olkkarissani??
Palaillaan.

(ai juu, verhot on sopuhintaan saatu blogiyhteistyönä Svaneforsilta!)

16 kommenttia:

  1. En kehdannut sanoa, että 'vaihda verhot' ainakin nyt kevääksi:) Nyt on napakymppi. Olen itsekin etsimässä neljää pitkää verhoa makkariimme. Olkkarissa edelleen ne valkoiset, joita ei ikinä vedetä eteen...Haluan vähän just tuollaista kuin nuo sun. Samettia? Löytisköhän Vallilasta, sillä haluan nyt paksummat verhot.

    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Vaihda verhot" oli päässä jo pitkään kun siniharmaa tuli tältä talvelta tiensä päähän. 😁 Vaihtoehtoa mustille pitseille ei oikeastaan edes ollut (kuin valkoiset pitsit) koska tangoissa ei ole enää nipsuja lainkaan eikä kaikissa verhoissani ole sitä tankokujaa. Ja tiesin näiden olevan tulossa.

      Minä en ole yhtään seurannut mitä verhomaailmassa tapahtuu noin yleisesti, olen täysin hurahtanut näihin Svaneforsin verhoihin (ja mattoihin). Ikeassa joskus vilkaisen valikoiman, makkarin verhot onkin sieltä -nekkn todin olkkariin ostettu silloin kun muutkn tähän.

      Nyt tekis mieli vaihtaa pikkuhiljaa keittiöönkin, mutta jos nyt vielä hetken malttais.

      Poista
  2. Kyllä viihtyisin. Hyvä tuli. verhot on minulle se vaikein rasti. Siksi meillä on aina ja iankaikkisesti samat verhot. Vaikka meidän makkariin ottaisin uudet heti kun keksisin, että millaiset sinne passais. Nykyiset on liian lyhyet mun entisen työpaikan verhot:D. Ei mitään blogimatskua tosiaankaan....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Makailen nytkin sohvalla niin, että näen nuo verhot ja tykkään tosi paljon! Lyhentää pitäisi, mutta kun ei parvekkeelle vielä ole kulkua niin ei kiirettä.
      Moni on sanonut verhojen oston olevan kaikkein vaikeinta sisustamisessa, pitäisi aina päästä kokeilemaan paikan päälle, että sopiiko vaiko ei - mulla on kyky mielessäni visualisoida miltä näyttää, joten uskallan kuvankin perusteella valita uudet. Kuten nämäkin aika rohkeat kuosiltaan 😉
      Joskus menneessä elämässä mulle ei juurikaan verhot vaihtuneet, nyt vaihtelisin vaikka harvase viikko!

      Poista
  3. Kauniit verhot! ja kyllä, viihtyisin sun olkkarissa. t Riitta












    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Riitta 😘

      Ja jos olet se Riitta joksi luulen, niin kiitos terveisistäkin, tuli perille 😉

      Poista
  4. Voisit lähettää tuota "pyörremyrskyä"vähän tänne meillekin, olis aihetta nimittäin vaihtaa vähän yhtä sun toista tässä huushollissa! Onko sun systerillä muuten vielä se liike Tampereella? Mikä osoite? Jospa pääsisin kohta puolin niihin maisemiin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vai pyörremyrsky 😄
      Mulla kun on nykyisin vain aikaa (vaikka se usein lippuukin kesken), niin omasta mielestä täällä tuntuu vallitsevan rauhallinen pysähtyneisyyden tila!

      Siellähän se liike Sammonkatu 22-24 osoitteessa, mene ihmeessä käymään. Paljon kaikkea kivaa mullekin sieltä kotiutunut 😉

      Poista
    2. Eeviregina Sori jos tungettelen tähän väliin. Ideahuoneella kannattaa todella poiketa ja ajankanssa t Riitta

      Poista
  5. Pyörremyrskyä - juuri niin. Muistelen kotiasi muutama vuosi sitten jossain sisustuslehdessä ja etenkin Lillaa. Kuinka romanttista ja niin eri tyyliä silloin kodeissasi oli. Mikäpä siinä, vaihtelu virkistää. Itse en pysyisi matkassasi - sellainen vauhti sinulla sisustusten muuttamisessa on. Kukin taaplaa tyylillään, eikö niin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä olen aina tainnut olla nopea käänteissäni 😁 Entiselle pomolleni joskus sanoinkin, että ei mun elämässäni muuta pysyvää olekaan kuin työ, läheiset -ja vaihtelunhalu!

      Oi, se romanttinen pölähdys, pitihän se sekin kokeilla 😂

      Poista
  6. Nättiä ja viihtyisää on. Jos selkä kammariin päin työpöydän ääressä ahistaa, niin käännä ympäri...istu selkä seinää vasten. Meinaan kun on noin siro ja simpsakka pöytä,kehtaa olla esillä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä istuskelen niin vähän tämän pöydän äärellä, että on jo päässä (enmmänkin?) vikaa jos alkaa ahistaa ☺ Enemmänkin rinsessojen käytössä nykyisin, joku yleensä Netflixiltä katselee jotain tässäkin. Ei tätä oikein voi enää käännellä kun avoin tila menee tukkoon, nyt on niin passelisti tilaa kulkea.
      Enkäpä minä tässä edes kenellekään selkäänikään käännä kun ei täällä muita ole.
      Tytöt muuten tykkäs tästä järjestyksestä, ne kun pelailee kukin omilla masiinoillaan, aina joku kysyy läppärin äärellä olijalta, että mitä sä siellä katsot - nyt näkee suoraan sohvilta! Aika usein viime viikonlopullakin joku otti jakkaran viereen (tai käänsi ison tuolin) ja tuli kaveriksi katsomaan.

      Poista
  7. No hyvinhän siinä sitten kävi :-).

    VastaaPoista

♥kiitos kiitos kiitos ♥