Tiedän mitä tein viime kesänä

Ja nyt syksyllä.

Päivällä ja yöllä.

Enemmän tai vähemmän -yleensä enemmän- tiiviisti. Ja yleensä juuri yöllä.

Olenhan maininnut, että olen helposti innostuva, yhtä helposti kyllästyvä, vielä helpommin addiktoituva...

Tikutusta. Neulomista. Kutomista.

Rakkaalla hommalla on monta nimeä.

Neuloosi. Paha neuloosi ja yhä pahenee.

 

Kirjoneuleisiin olen nyt pahasti addiktoitunut, toki aina siinä sivussa tai välityönä on jotain vähän simppelimpääkin -mutta suorastaan syntinen olo tulee jos telkkaria katsellessa ei ole tikuttimet käsissä. Ja kun tietää minkä verran sadepäiviä on takana, niin voi kuvitella kuinka paljon telkkarin sarjat on kutsuneet...

Luojan kiitos osa kuvien sukista on jo päässyt uusiin koteihin, mutta osa vielä lojuu laatikonpohjalla.

Joulun alla aina tuppaa tulemaan kyselyitä ehtisitkö tehdä...yleensä olen ehtinyt, mutta kivahan niitä on tikutella pitkin syksyä, varsinkin noita isompitöisiä. Että ihan vink vink, jos olet sukkien tarpeessa niin heitäpä viestiä, tutkaillaan se tarve paremmin 😉

Jos joku olis sanonut muutama vuosi sitten, että pahapahahyvä neuloosi iskee, niin olisin nauranut. Isosti. Vaan niin tein silloinkin kun kaveri toi virkkuukoukun ja lankaa ja tuumasi, että koukuttele kuule ihan itte ne pitsis. Olin kysässyt  josko tekis köökin kappaan reunapitsin.

En ole tainnut ikinä edes kiittää.

Nyt kuitenkin tikuttimet piiloon viikoksi.

Jos lähtis katsastamaan onko se meiltä niin kovin piilossa ollut aurinko vielä jossain tallessa.

Joten palaillaan!!