tämän päivän rakentamisesta?
Vai pitäsikö kysyä tietty hulluus?
Ei edes viitsi miettiä mitä meistä jää jäkeen tuleville polville muuta kuin rumia rakennuksia (ja CD/DVD-levyjä, maatumattomia silikonitissejä, titaanilumpioita ja muoviroskaa)
Kauniita rakennuksia ei ainakaan. Onko syynä mielikuvituksen puute, taitamattomuus, liian kalliit kustannukset -vaiko tylsästi rakennusvaivonta ja -kaavoitus. Tiedä häntä, mutta ei voi kuin ihastella noita yli sata vuotta vanhoja (ja vanhempia) rakennuksia yleensäkin -ja sitten on vielä nämä mielikuvituksenkin rajoja rikkovat huikeat yksittäistapaukset.
Sukelletaanpa siis Casa Milàn syövereihin. Silkkaa ilotulitusta koko talo!
Matka alkaa sisäpihalta, mikä sekään ei näytä miltään näitähän-on-jokap-aikassa-sisäpihalta.
Sain Voikukkapellon Netalta vinkin, että auringonlaskun aika ei ole yhtään pöllömpi aika vierailla, joten varasin sisäänpääsyn viimeiseen mahdolliseen ajankohtaan klo 19 -aurinko laski puolisen tuntia myöhemmin.
Ja hups, hissi veikin sitten suoraan katolle!
Aika hilpeä fiilis tuolla katolla kun tuijottelee noita "tyyppejä", jotka on kuin suoraan jostain starwarsista!
Olihan se! Melkoinen.
Nyt sitten yhden tötterön juurelta ovesta sisään ja kerros alemmas.
Sen verran tuo myöhäinen sisääntuloaika söi kokemusta, että ei ehtinyt ihan kaikkea selostusta kuunnella kuulokkeista, mutta sentään pätkän sieltä ja toisen täältä - vähän tyyliin, että saahan tuota tarkempaa tietoa myöhemminkin luettua....noooh, ei ihan helppoa näköjään!
Nämä pienoismallitkin oli sellaisia, että olisi ihan mielellään tutkaillut ja kuunnellut enemmän, mutta kun ei niin ei. Ja oli tuo itse miljöökin aikamoinen.
Ihan kaikkea en paljasta edes kuvissa, jääköön jotain niillekin, jotka vielä suunnittelevat tuolla käyntiä. (vahva suositus!)
Tämän kierroksen jälkeen hipsittiin hiljaa (koska talossa asutaan) rappukäytävää alemmas, museoituun asuntoon. Tätä kierrellessä tuli väistämättä mieleen minkälaisia mahtavat olla ne asunnot, joissa todella asutaan ja eletään tätä päviää. Onko niissä kuinka tarkat säännökset siitä mitä saat tehdä ja kuinka paljon uudistaa. Vaikea olisi kuvitella kenenkään työskentelevän keittiössä joka on vuodelta "jotakin" -yhtä vähän voi kuvitella näihin raameihin jotain ultamodernia kokin unelmaa.
Mutta mennäänpä visiitille!
Siinäpä se kierros!
Kello olikin jo puoli yhdeksän, joten ei muuta kuin pihalle ja kuulokkeet pois.
Vielä viimeinen kuva sisäpihan katosta ja sitten meitä jo katsottiinkin vähän siihen malliin, että voisitte jo poistua tuonne (myymälän kautta) ulos.
On se melkoinen pytinki!
Näitähän minä tänne katsomaan tulinkin, ei tuottanut pettymystä tämäkään Gaudi.
Casa Batlló sen sijaan kurkittiin jälleen vain kadun toiselta puolelta. Seinät on komeat, mutta tuskin niiden yksityiskohtia iltavalossa olisi kuitenkaan kovin paljon erottanut, vaikka olisi alla seisonut.
Parvekkeet taisi tässä "Luutalossa" näkyä matkan päästä jopa paremmin.
Ja Palau Güell tuli mieleen vasta viimeisenä iltana.
Jäi siis jotain vielä toiseenkin kertaan, ei makeaa mahan täydeltä.
Jossain kohden hipistelin jo Gaudista kertovaa kirjaakin, mutta ajattelin, etten viitsi täältä asti englanninkielistä roudata mukanani, josko vaikka kotimaasta ihan löytyis suomenkielinen...hah, täältä mitään löydy! (jos löytyy, niin saa vinkata!!)
Minusta on tullut maailman laiskin koneella istuja, mutta jotain sentään tulee pakostakin kuukkeloitua, koska mielenkiintoa on asiaan. Kai se on se kirja joskus vielä lähdettävä hakemaan 😉
Mutta ei se Gaudi tähän loppunut!
Vielä tulee tuo kirkko, mikä saa ajattelemaan miksi sanotaan, että jotain on "rakennettu kuin Iisakin kirkkoa"!
Sehän valmistui ihan hetkessä, neljässäkymmenessä vuodessa.
Reissu siis yhä jatkuu vaan!
Aivan upeita rakennuksia, olen kyllä niin samaa mieltä nykyajan taloista ja rakennuksista...rumia ovat, ainakin useimmat. Teillä on ollut kyllä antoisa reissu, voisin lähteä samanlaiselle elämysmatkalle mielelläni.
VastaaPoistaReissu oli tosi antoisa ja silmäkarkkia riitti 👍🏻
PoistaRiittäis varmasti vielä useampaankin kertaan, katotaas kuin innostun...vai pistänkö säästäen ja tähtään taas lempikaupunkiin 😉
Oih ja voih sanon minä. Minä myös ottaisin hieman mielikuvituksellisemman arkkitehtuurin takaisin tämän lasihirvitys-innostuksen tilalle. Tänään ihasteltiin pikaisesti Tampereen kauniita vanhoja taloja. Käytiin tuomassa esikoinen sinne. Päivän "the juttu" oli kolmosen kännykän rikkoutuneen lasin korjauttaminen, joten mitään oikeaa Tampere kierrosta ei kyllä tehty. Joskus kun on vapaapäivä sopivasti, niin tulen kyllä sinne itsekseni rauhassa kiertelemään ja hypistelemään.
VastaaPoistaMä luulen, että saat sanoa oih ja voih vielä toiseenkin kertaan kunhaan saan Sagrada Familian kehiin. Sieltä sitten onkin kuvia, mene hetki jo rankatessa.
PoistaTampereella on paljon kivaa, tuppaa vaan tulemaan ympäristösokeaksi välillä kun yleensä kulkee aika samoja reittejä.
Kiva et jaoit nää ihanat kuvat täällä on siin kauneutta kerrakseen. On ollut tuolla reissulla paljon katsottavaa varmasti. Ekan kuvan metallikaiteet on mahtavat ja muutenkin tuo metallin/raudan käyttö.
VastaaPoistaViikonjatkoi sinne :)
Normi(?)postauksiin verraten nämä matkajutut kiinnostaa hyvin harvoja, ollaan sitten missä tahansa, mutta kiva kun edes jotkut jakavat ilon tästä arjesta poikkeamisesta.
PoistaOn siinä kuule aikalaisilla ollut tuonkin talon valmistuessa ihmettelemistä yli sata vuotta sitten. Pitivät niin rumana, että antoivat sille nimen La Pedrera, kivilouhos 😉
"Starwars-tyypit" näyttää jotenkin niin eläviltä, että voisin hyvin kuvitella, että ne vaihtaa keskenään paikkaa heti, kun selkänsä kääntää, ja jatkavat taas viilein ilmein ihan kuin ei mitään :). Näyttää mun silmään paikalta, joka on samalla hulppea, mutta vähän pelottavakin. En tiedä miksi.
VastaaPoistaMuseoitu asunto taas näyttää paitsi kauniilta, myös vähän surulliseltakin, kun sieltä puuttuu elämä. Golfbägikin jo hetken pölyttynyt narikassa :)
Samaa ajattelin kun noita kuvia selasin, tuli tunne, että jos seuraavana päivänä ottais ihan samat kuvat, niin olisko kaikki samoilla paikoillaan 😄
PoistaSen muuten aistii onko jossain elämää vai onko tila "hylätty" ja/tai vain näytillä, se elämän henkäys on melkoinen tekijä. Tosin on niitäkin paikkoja, joissa tulee tunne, että ei hitto, t ä ä l l ä en kyllä nyt ole yksin 😉
Kiva kun jätitte ensi kertaankin jotain...itse asiassa noin päin kannattikin mennä, ensin Casa Milaan ja vasta sitten sinne Batllón. Se on nimittäin vieläkin huikeampi!
VastaaPoistaPalau Güell on aika synkkä, vaikuttava sekin mutta ei eroa mielestäni tavallisesta loisteliaasta rakennuksesta kovinkaan paljoa.
Ahaa, no sittenhän tämä meni ihan passelisti 😄 Mä olen vähän sellainen intuitiolla kulkija, sen mukaan taisin suunnitella tätä reissua sen minkä suunnittelin!
PoistaSaas nähdä mitä tulevaisuus tuo tullessaan nyt itsenäiseksi julistetun Katalonian myötä...