sekaisin kuin seinäkello

Minä ja mun kuvat, nimittäin!

Puhelin ja läppäri kun ei ole synkassa keskenään on kuvien siiirto joskus astetta hankalampaa, läppäri kun ei ikinä, koskaan, anna kaikkia puhelimen kuvia valikkoon -varsinkaan kun niitä on useampi sata- vaikka itkis.

Tai no, se on kokeilematta -mutta kiroillut olen kyllä...

Oma pää on sekaisin vielä monestakin asiasta ja päivä on välillä hakusassa, tunnit soljuu käsistä...

Olin ystäväni kanssa viikon Barcelonan ah, niin suloisessa lämmössä, ja uskokaa pois, se on todella otollinen kohde kuvaamiselle.

Vielä ne kuvat on siirron jälkeen ei-suinkaan-kuvausjärjestyksessä koneella -vain heilahtaneet, tuplat ja muut sekalaiset on poistettu. Muuten en ole vielä ehtinyt edes suuremmin vilkaista niitä.

Kotiuduttiin torstaina, perjantai meni pyykätessä, ruokakaupoilla ym pikkuhommissa, lauantaina sitten tuli rinsessatrio taas pariksi yöksi. 

Jos huomenna joskus hammaslääkärin jälkeen ehtisi viimein kuvien pariin, niin saisin postauksiakin viimein pihalle.

Nyt saatte vain ensimmäiset kuvat.

Viides päivä, torstai sekin, saavuttiin alkuillasta perille, saatiin avaimet ja ohjeet ja asetuttiin taloksi.

 Kadut kapenivat kapenemistaan, oikea osoite löytyi helposti (kun oli jo kartta aika hyvin korvien välissä) ovesta sisään maailmasta kapoisimpaan käytävään ja ylös kerroksiin jos mahdollistaa vielä kapoisempia kierreportaita. Vanha kaupunki on vanha kaupunki ja vanhat talot on vanhoja taloja, niin se vaan menee. Vähän jo hengästytti kun oltiin asunnon ovella, mutta kaikki oven takana kyllä kruunasi vaivan!

Hurmaava asunto vanhan kaupungin sydämessä, jätti-iso kiitos S ja K että saatiin lainata loman ajaksi talvikotianne! Kyseessä siis Nauran auringolle -bloggarin ja miehensä kakkoskoti.

Kelpasi täällä viikon ajan pitää majaa!  

Joka päivä kaiken muun lisäksi minua ilahduttivat nämä kerrassaan hurmaavat S:n taiteilemat kuvat, toinen kylppärin, toinen makkarin ovessa -lasiovia molemmat.

Valo kulkee läpi, mutta yksityisyys säilyy. Ihastuttava oivallus ♥

 Näkymä alas kadulle oli tämä.

Voi että, tarinaa olisi kyseisen asunnon tiimoilta vaikka kuinka, mutta käykääpä itse lukaisemassa remppavaiheet em. blogista, siinä on kuulkaa vaivoja säästelemättä tehty koti aivan uskomattomattomiin olosuhteisiin....kuvitelkaa itse ne kapoisat raput ja monta kerrosta, ei hissiä...sinne on saatu niin kalusteet, huonekalut kuin laminaatit ja laastit ja laatat, jääkaapeista ja muista puhumattakaan...u name it!

Isoimmat tosin ei rappuja pitkin vaan ikkunan kautta köysien avulla vinssaamalla!!

Ja ensin on tietenkin pitänyt saada kaikki vanha pois uuden alta. Hurjaa touhua!

Hatunnosto tekijöille.

Tästä kuitenkin lähti viikko käyntiin, Katalonian itsenäisyydestä oli muutama päivä aiemmin äänestetty, sen sujumista ja sivuilmiöitä seurattiin kotona vielä ennen lähtöpäivää tiiviisti nimimerkillä 'päästäänkö lähtemään ja kuinka sujuu'...

Päästiin siis lähtemään....