Rakas päiväkirja

Laitetaanpa tänne ylös viimeisimmätkin mielenmoilahdukset, että on jossain tallessa nämäkin.

Ei mun muisti kuitenkaan siihen maliin pelitä, että automaattisesti hatusta vetäisin milloin mitäkin tuli touhuttua. Vaikka tuntuu välillä, ettei mitään tule touhuttua kun pää pehmenee helteistä.

Ja peffa leviää entisetään parvekkeen tuolissa varjon alla...

Papasan-tuoli muutti tänne taannoin...milloinhan se oli...no, joku aika takaperin kuitenkin.

Valkoinen päällinen sai miltei heti alkuunsa päälleen milloin mitäkin vilttiä ja viritelmää, se ei vaan suuremmin napannut sellaisenaan.

Luojan kiitos kaikki mitä myyntiin pistän ei ihan heti mene kaupaksi. Niinkuin nyt vaikka ne Ikean verhot makkarista. Yhdestä tuli päiväpeitto, toisesta tuolien tyynyihin päälliset ja männä viikolla viimein teetätin verhoilijalla päällisen Papasanin tyynyyn. Verhoilijalla siksi, että sain saumat kunnon langoilla ja kunnon koneella tehtynä ja hänellä kun sattui olemaan pitkiä vetoketjuja ja kun sattuu olemaan lähellä ja ja ja ....eikäpä tarttenut itse helteillä hikoilla 😉

  Pyysin tekemään tuollaisen sopivan rennon, vähän liian ison (kuin koiranpennun numeroa-paria liian iso nahka) ihan siksi, että tarpeen vaatiessa sisään saa lisää fyllinkiä, kokemuksesta tiedän tyynyn kuoleentuvan ajan myötä käytössä jonkun verran.

Tykkään ihan hirmuisesti! Vaikka valkoinen on vähän muualla lisääntynytkin, niin onhan tuo noin paljon parempi, ei tarvitse varoa jokaista jätskituuttia tai suklaapatukkaa pikkuihmistenkään kanssa.

Valkoisen lisääntymisestä puheen ollen, sitä tuli taas pienesti lisää.

Syynä tämä:

Niin paljon kuin noista Sinnerligin varjostimista ulkonäöllisesti tykkäsin -ja tykkään edelleenkin- niin olihan ne varsinaiset turhakkeet valon puolesta. Yleensäkin käytän kattovaloja vain ja ainoastaan silloin kun tarvitsen niitä, enkä kyllä keksinyt ensimmäistäkään tilannetta missä tarvitsisin tuota psykedeelistä valoa mikä pienessä huoneessa iski aika vahvat kuviot ei vain kattoon vaan myös seinille. Muutenkin tuo vaalea puu/rottinki on vähän vähentynyt työpöydänkin lähdettyä, joten toinen vaihtoehto on ollut hakusassa jonkun aikaa. 

Joskus joku simppeli juttu tulee likipiten puskista, niin nytkin. Valkoiset riipsipaperivarjostimet!

Kesti hetken löytää mieleiset ja tarpeeksi isot, Sessakilta löytyi, ja kun soitin heille kuulin ainakin HongKongin myyvän, joten soitto sinnekin ja sitten bussiin hikoilemaan.

 

Varmaan mihinkään muutokseen ei oma silmä ole tottunut niin silmänräpäyksessä kuin näihin.

Ihan kuin olisivat olleet siinä aina.

Muuten tänne mitään erikoisempaa kuulukaan. Elämä junnaa tasaista helletehtia, kaikki (talvella suunnitellut) kotimaanmatkailut on jäissä, ei vaan houkuta junassa/bussissa istumiset pätkääkään.

Parvekkeesta on tullut pienenpieni kesäolohuone, täällä on niin puhelimet, iPadit ja kirjat, lehdet, juomat kuin eväätkin. Mikäs täällä ollessa hyvin matalalle lasketun aurinkovarjon alla (minähän en arskaa ota, ruskettuu sitä -toispuoleisesti, tosin- varjossakin, näköjään) niin helteellä kuin satunnaisten sateidenkin sattuessa.

Kivaa kesänjatkoa kaikille vaiteliaille visiteeraajille, huusholli jää hikoilemaan ketkeksi omiin oloihinsa ja ottaa vastaan ensin rinsessavieraat ja kohta perään yhden tutun karvaturrien omistajiensa lomailun ajaksi. 

Palaillaan sitten taas kun siltä tuntuu!

👋😶