Pinnatuolien metsästystä

Vaikka olo ja elo tuntuukin mukavan kesäisen rauhalliselta, niin joskus arkitouhut katkaisee joku vallan mahottoman kiva päivä. Kaikessa yksinkertaisuudessaan.

Nyt se oli kirpparikierros systerin kanssa. 

Minähän en ole mikään kirppariharrastaja ollut ikinä, systeri taasen melkeinpä asiantuntija. Joten ihan apua saadakseni kysäisin missä -jos missään- pailkallisella kirpparilla myydään huonekaluja.

Kaikki lähti siitä, että olen jo vuosien ajan Tori.fi:stä kyttäillyt pinnatuoleja, sellaisia -60-lukulaisia, leveillä istuimilla ja ylöspäin kapenevilla pinnaselkänojilla. Niitä on tosi harvoin myynnissä, varsinkaan neljää kappaletta ja varsinkaan sellaisia, joita ei tervitsisi pistää täyteen remonttiin.

Mitään vikaa ei rottinkituoleissa suinkaan ole ollut, päinvastoin, mutta kun ne pinnatuolit nyt vaan on olleet piiloprojekti ajatuksen tasolla muiden projektien takana - ja satuin taas toria vilkaisemaan ja siellä oli nämä:

Pienen kirjeenvaihdon jälkeen selvisi, että ei ihan niin priimaa tavaraa välttämättä kuin kuvasta voisi päätellä, olleet viisitoista vuotta jossain ladossa odottamassa, ja kun vielä olivat sen verran matkan takana, ettei ollut varmuutta tulisivatko edes tässä kunnossa perille, päätin unohtaa nämä. Mallis olisi ollut näissä napakymppi.

Päätin siis tsekata josko Tampereen kirppiksillä jotain olis odottamassa mua.

Yleensä silloin kun tulee se fiilis, että NYT kirpparille, siellä todella on joku aarre odottamassa.

Systerikin oli valmis kuin partiopoika lähtemäään seuraksi, joten eikun fillarin selkään ja menoksi.

Ei niitä montaa ole, niitä huonekaluja kaupittelevia kirppiksiä, mutta jokunen sentään.

Ensimmäinen ei tuottanut tulosta minkäänlaista, mitä nyt hiki lähinnä tuli kun fillaroitiin muutaman kilometrin vastatuulessa ylämäkeen. Rapakuntokin selittänee osin...

Suunnattiin seuraavaksi kaupungin toiselle reunalle toiselle kirppikselle -ai, täälläkin on tällainen.

Kohta ovelta oli pari Fanettia, mutta ne ei olleet niitä mitä tulin etsimään. Kierrettiin kumpikin omia reittejämme ja kumpikin näki pari vanhaa (ja sen näköistäkin) pinnatuolia, mutta minä ne kaivoin muun tavaran alta esiin. Juu, ei! Nitkuvat, natkuvat, kaksi jalkaa irti ja ihan kaameassa kunnossa pinnaltaan. Pitäisi olla kaikki PellePelottoman työkalut ja puristimet ja askarteluhuoneet ajan lisäksi ennenkuin niistä olisi kalua saanut. Eikä niitäkään ollut kuin kaksi. 

Kierros jatkui.

Kohta huutelin systeriä katsomaa - löysin ihan hirveän tylsiä, pinottavia koivutuoleja ja pyysin systerin  ottamaan vastaan kun kaivoin niitä esille neljä kappaletta.

Lievä(ä isompi) hämmästys ja hiljaisuus vaihtui kohta "joo, ne vois olla" myhäilyksi kun sanoin mitä näin niissä. En sitä tylsyyttä ja tavanomaisuutta, vaan sen mitä nistä tulisi.

Näin ne joutsenet rumien ankanpoikastten takaa! Eikun kassan kautta ulos.

TILATAXI!!

Fllari, tuolit ja mummu kyytiin ja kotia kohti.

 

 Seuraavana päivän maalikauppaan  ja sitten töihin!

Sillä tällaisiksi minä ne visuailisoin siellä kirpparilla.

 Kuten sanottu, ei niissä ronttinkituoleissa mitään vikaa...just kerkesin männäviikolla ommella niihin uudet irroitettavat istuinsuojatkin. Toriin pistin kaupan ja menivät kiitettävän nopeasti.

Pääsevät vanhan puupinnalle hiotun pöydän kaveriksi.

 Ehkä nyt mahtais olla aika heitää hyvästit niille pinnatuolihaaveille, muutamia kun tuli koeistuttua, niin eihän se istumamukavuus ole ollenkaan samaa luokkaa kuin näissä.

Ovat muuten jotain julkisten tilojen tuoleja, nämä ilmeisesti koulu(n juhlasali)ssa olleita, päätellen pohjissa olleiden purukumien määristä!! Valkattiin tuolit niin, etten rapsutellut näistä neljästä kuin yhteensä kolme, parhaimmillaan saattoi yhdessä tuolissa olla parikmmentäkin purkkaa.

Mietin vähän kuinka nämä käsinojalliset toimii pikkulikkojen kanssa, mutta hyvin pelittää: marakatti kipeää käsinojan yli ja isompi luikahtaa tuolien välistä paikalleen ja pois!

On se kiva kun tykkää niin monesta asiasta, ei tarvitse jämähtää yhteen "tyyliin" ☺

Ja vaihtelu virkistää. Toivottavasti nämä nyt kuitenkin viihtyy täällä vähän kauemmin kuin edeltäjänsä -nämä alkaa olla samaa lukkarinrakkaussarjaa kuin ne vuosia mökin, muutaman eri kodin ja varaston väliä taannoin seikkailleet vanhat puutuolit, joista en olisi vieläkään hennonut luopua jos olisi säälliset säilytystilat. (No, näissä ainakin se hyvä puoli, että ovat pinottavia)

Älkää nyt kuitenkaan alkako vetoa lyömään ☺

Mistään. 

Ens kerralla sitten jotain muuta mikä sai lähtöpassit.

Tai jotain mikä vaan pysyy, mutta muutta olomuotoaan.

Nyt parveketoimisto siirtyy lepotilaan...

CU!