ai miten niin ei muutosta ilmassa

Siinä on jotain maagista kun päästää suustaan ulos, että "ei mulla ole nyt tarvetta mitään muuttaa täällä" kun kaveri on tehnyt kierroksen ja katsonut mitä uutta. (Ei siis niin mitäään, kai)

Ei ollut tarvetta, ei.

Ihan muina naisina aloitin ikkunapesun kun olin ensin ainakin kolme viikkoa manannut, että on ne likaiset, tars tehdä jotain. Ei vaan saanut aikaiseksi ennenkuin tulin vilkaisseeksi tulevien päivien säätiedoituksia: samaa räntää, lunta, tuulta, vettä, pikkiriikkisen aurinkoa.

Jos meinaa äitienpäivänä naatiskella vieraiden kanssa edes suurinpiirtein säällisen näköisessä taloudessa kahden (tanskalais)miehen leipasemaa äitienpäiväkakkua, niin pakko oli tarttua tuumasta toimeen. 

Pöytä piti saada pois tieltä, ikkunalaudat rojuista tyhjiksi...ja samalla hetkellä alkoi ajatus itää!

Koko rinsessakaarti on ollut nyt useana viikonloppuna täällä molemmat yöt, tykkäisin syödä heidän kanssaan samassa pöydässä, mutta en yhtään kökkiä jollain ikean porrasjakkaralla. Tuoleja kun on juurikin se kolme. Katselin keittiötä ja totesin, että enhän saa edes pöytää siirrettyä ilman tiettyjä toimenpiteitä...tai no, saan, muuta en pääse enää ikkunalle.

Tartuin Malm-lipaston laatikoihin, kuskasin ne pois ja siirsin koko lipaston pois keittiöstä.

Tientukoksi muualle.

Johan pääsi ikkunanpesuun!! Pöytä jäi keskelle keittiötä, eteisestä neljäs puutuoli aiempien kaveriksi....näytti vähän tyhmältä, joten veilä viides työpöydän ääreltä.

Jee, viisi tuolia ja tarvittaessa mahtuu vaikka pari lisää jos on enemmän syömämiehiä.

 Seinä alkoi näyttää ihan pöljältä hyllyineen kun lipasto lähti.

Eikä rinsessan maalamaalle taululle ollut paikkaa, joten...johan ne siinä olikin!

Ei sitä ihan äkkiä usko mihin pieni keittiö taipuu kun vähän pyörittelee!

Ympäri mahtuu kulkemaan, ja pöydän "vetoisuus" tulee varmaan viikonlopulla testattua, vieraita kun on tulossa 8-9 henkilön verran (eikä mun tartte kuin kaffeet keitellä 😄)

 Ettäkö tientukko?

No, eteiseen. Olin jo pariin kertaan mittaillut, että kun se on niin peijoonin syvä, niin eihän se sinne mahdu. Tukkuu kulkureitin. Tyhjennän kun kerkeen ja myyn pois. Vaan enpäs taidakaan.

 Kuka sitä nyt tuolia eteisessä tarvitsee!

Ei maar, olen tuijotellut tuota alemman kuvan julmettua lehtinivaskaa (ainoaa minkä olen säästänyt) ja tulin siihen tulokseen, että nyt ne lähtee, ei niitä tule kuitenkaan uudestaan luettua, vaikka ajattomia ovatkin (25 beautiful homes-lehteä koko läjä) joten siihen tilalle mahtunee pieni jakkara.

Toivottavasti. Malm tuli jäädäkseen. Ainakin kunnes toisin todistetaan.

Sen verran se keittiönpöydän paikan vaihto aiheutti perhosefektiä, että olohuoneen työpöydän äärestä kadonneen tuolin tilalle tuli makuuhuoneesta pitkä penkki. Toimii.

Mitä jäi makkariin? 

No se ikean ämmänjatko, se rappusjakkara millä istuskelin välillä ruokapöydässä polvet suussa.

Olkoot siellä niin kauan kun ei leipää pyydä.

Tai kunnes toisin määrätään...